1/2026 8 RIITTA KOIVISTO Kukaan ei ole koskaan ennen aloittanut kanssani keskustelua kysymällä: ”Mitä mieltä olet ihmeistä?” Ihan tuntematon kysyjä! Viime kesänä seurakunnan saunaillassa Kesä-Angelassa näin tapahtui. Tilanne ja pieni keskustelu jäivät mieleen, ja nyt heitän pallon kysyjälle takaisin: – Mitä mieltä sinä, Perttu Lamminen, olet ihmeistä? Hän on selvästi miettinyt asiaa. Uskoon tulo on ihme Isoin ihme tapahtuu Pertun mielestä arkipäivässä silloin, kun ihmisen elämä muuttuu. – Minulla on tuttuja, jotka ovat tulleet vanhemmalla iällä uskoon, ja olen itse havainnut ison muutoksen siinä, miten he käyttäytyvät ja puhuvat ja miten niissä perheissä elämä on muuttunut. Ihmisten elämään on tullut toivoa. Ja heidän omien puheittensa mukaan se johtuu uskoon tulosta ja Jeesuksesta. Jeesus itse ja se, miten hän ihmistä lähestyy, on myös ihme, Perttu kokee. Se näkyy vaikka evankeliumin kertomuksessa naisesta Sykarin kaivolla. – Jumala, joka on tehnyt kaiken, alkaa ikään kuin iskemään juttua, että saa hyvän kontaktin aikaiseksi ja saa tuoda esiin sen, mitä hänellä on tarjottavaa. – Jeesus lähestyy ihmistä ”alaviistosta”, ja ihmisiä kutsutaan monenlaisissa tilanteissa edelleenkin. Lähtö rippikouluun Se, että ylimalkaan tuli lähdettyä rippikouluun ja ihan vieraalle paikkakunnalle, Oronmyllylle Parikkalaan, oli pieni ihme, Perttu miettii. Kotiseurakunnassa yksi tuttu tyttö kokosi mukaansa pienen porukan. – Siellä tunsin vain, että tämä on totta. – Kaikki siellä tuntui hyvältä. Miten ihmiset voivat olla niin ihania? – Katson, että siellä mä tulin uskoon. Uskonelämä nuorena pyörikin enimmäkseen niissä ympyröissä. Oli talvipäiviä ja muita tapaamisia ja pidettiin kirje- yhteyksiä nuorten kesken. Opiskelijaseurakunnassa tuli sittemmin vielä käytyä, mutta jonkinlainen luopuminen alkoi vallata alaa. Mentiin kohti työelämää. Löytyi puoliso. Muutettiin työpaikkojen perässä, ja kun parikymmentä vuotta sitten esikoinen oli syntymässä, haluttiin tulla lähemmäs isovanhempia. Kiinteistökauppa oli kiivasta, ja perhe päätyi ostamaan vanhan talon Halikon Vartsalasta, vehmaasta ympäristöstä läheltä meren kapeaa salmea. Remonttia tultaisiin vielä tekemään, mutta hirsitalo tuntui kuitenkin turvalliselta. – Pidimme tästä talosta. Rukousta ja rukousvastauksia Elämään tuli huolia. Ne saivat etsiytymään seurakuntaan ja erilaisiin rukouksen paikkoihin. Perttu kertoo muun muassa, kuinka hän ei enää jaksanut nousta kunnolla yläkertaan. – Portaitten nousun jälkeen piti mennä pötköttämään. Kävely oli vaikeaa, saati että olisi voinut juosta. Epäiltiin sepelvaltimotautia, mutta sitä ei ollut. – Muistan lääkärin sanoneen, että ”hermosto ohjaa sydäntä väärin”. Viesti lääkäreiltä oli, että heti, kun jotain pientäkin tulee, niin ambulanssilla vaan sairaalaan. – Ajattelin, että kuolen, ja rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, niin pidä huolta vaimosta ja lapsista.” Vähän pelkäsinkin kuolemaa. Apua tuli rukouksesta esirukoilijan kanssa. Sydänongelmista parantuminen tuntuu ihmeeltä. Kohtauksia, joissa ”sydän hakkasi kahtasataa” ei enää ole. Jonkun kerran häneltä kysyttiin, onko hänellä lapsia, ja millainen on hänen työtilanteensa, ja kysymykset osuivat suoraan aiheisiin, jotka tarvitsivat rukousta. Asioihin tuli apu. – Joskus menin johonkin tilaisuuteen vain takapenkkiin istumaan ja pyysin Jumalalta, että jos olet olemassa, sano mullekin jotain. Huoli talosta herää ja häviää Tuli aika, jolloin mieleen alkoi hiipiä pelko, että kotitalo oli kuitenkin vain mörskä. – Puikottelin näitä hirsiä sukkapuikoilla. Testailin, onko talo kunnossa. – Ajattelin, että tämä menettää arvonsa ja rahat ovat tässä kiinni… Yhdessä esirukoustilanteessa talosta tuli turvallinen olo. Ajatukset talon myymisestä hälvenivät. Kun remontti sitten myöhemmin alkoi, talosta ei löytynyt neliösenttiäkään mitään arveluttavaa. – Ja minä olen varsin tarkka. Jännittävin löytö oli tuvan lattian alla ollut puukalikka, jossa luki yhdellä sivulla ”Tämä talo on tehty vuonna 1924 ja löytäjä saa pitää tämän” ja perässä rakentajien nimet. Kahdella muulla syrjällä oli vastaavanlaiset viestit vuosilukuineen ja nimineen; viesti oli löydetty ja kalikka jätetty paikoilleen. Kalikan neljännellä sivulla lattian alla on nyt Pertun oma viesti päivämäärineen: ”Tehty uusi leivinuuni ja lattia ja kaikki kantavat rakenteet kunnossa.” – Me ollaan jääty tähän. Koen, että Jumala on vähän johdatellut meitä pysymään näillä kulmilla. Olivatko ihmeet tärkeitä? Raamatussa puhutaan ”erityisistä armolahjoista”, joita sisältyi Pertun kokemiin rukoustilanteisiin. Ja jotkut hänen saamansa rukousvastaukset sisälsivät ihmeitä siinäkin merkityksessä kuin niistä arkikielessä Ihmeellinen juttu Perttu Lammisen ja perheen satavuotias talo on osoittautunut turvalliseksi kodiksi. Tupa on jo saanut uuden lattian ja leivinuunin. ”Koen, että Jumala on ollut johdattamassa meitä tänne”, sanoo Perttu.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=