Tulevaisuus tehdään yhdessä

Tiistaina 27. lokakuuta 2020 21 Kulta-aika Lennän autollani lukuisten rakennus- työmaiden ylitse. Seurakuntataloja, kouluja, liikuntahalleja ja kaikenlaisia toinen toistaan kolkompia rakennuksia kohoaa ympäri Vakka-Suomea. Talojen sisäseinille ripustetaan vanhoja, anka- ran näköisten ukkojenmuotokuvia. Ra- kennusten vihkiäistilaisuuksissa pönö- tetään tärkeinä. Aulan hälinässä kukaan ei kuule huu- toani. Katsomoon pakotetut koululaiset vääntelehtivät paikoillaan kuin onki- madot, kunoman kylän kansanedustaja pitää kolmen vartin juhlapuhetta. Hän keventää tunnelmaa vitsillä, ja kutsu- vieraiden tekonauru raikuumaan ääriin saakka. Puheen jälkeen jaetaan kunnia- merkit ja palsamoidaan muumiot. Katson ulos juhlasalin ikkunasta ja näen pyöräkatoksen. Sen alla joukko elämän syrjästä kiinni saaneita, yhdek- sän euron päivärahapalkalla juhlatilan rakentaneita, nuolee ahnaasti jogurt- tipurkkien kansia, ja kuuntelee sisältä kantautuvaa Varsinaissuomalaisten laulua . Tuuli heiluttaa puita, salamat lyövät ja sudet ulvovat. Ruhtinas levittää mustat nahkasiipensä ja kohoaa ilmaan. Siree- nit soivat, kaikki kylän kellot ja kattilat alkavat kalkattaa huumaavasti. SAMMUTAN herätyskellon, annan pai- najaisen haihtua, havahdun todellisuu- teen ja avaan verhot. Aurinko paistaa. Näen hymyileviä ihmisiä Uuden- kaupungin kaduilla. He tietävät jota- kin, mitä muut eivät tiedä. Kaupunkiin vuonna 2038 perustetun Arkebuusi yliopiston arkeologianopiskelijat ovat kaivaneet Vallimäen uumenista esiin kullantekemisessä tarvittavan viisas- tenkiven, jonka valmistamisessa alke- misti August Nordenskiöld aikoinaan sittenkin onnistui. Kulta-aika on vihdoin koittanut! Vil- liintynyt kaupunginjohtaja säntää heti kellotapuliin julistamaan loputtoman lauantain! Minä ja muut huolestuneet kaupun- kilaiset hiivimme yön pimeydessä Ma- rippanvuorelle salaiseen kokoukseen. Soihtujen valossa sovimme, että pi- dämme järjen päissämme ja päämme kylminä, muilutamme kaupunginjoh- tajanLokalahdelle, emmekä hiiskukaan viisastenkivestä kenellekään, emme etenkään laitilalaisille. Hämäyksen vuoksi lanseeraamme kovalla tohinalla tuhatvuotisen Uki loves Laitila -ystävyyshankkeen, jossa Laitilan kolmannen sektorin toimijat jekutetaan järjestämään yhteistyössä ukilaisten kanssa kukkopillifestivaali ja lasten temppurata. Kun höplästä vedetyt laitilalaiset hää- räävät kukkopilliensä kimpussa, raken- namme Kalannin syrjäisimpään kolk- kaan kaikessa hiljaisuudessa kultateh- taan. Naamioimme sen kirjapainoksi, jotta yksikään paikalle eksyvä sienestäjä ei tulisi liian uteliaaksi. Tehtaan tuotokset onpidettävä visusti vakan alla. Siellä ne pysyvät, ja sinne ne unohtuvat.Muutaman vuoden kuluttua emme leimautumisen pelossa kehtaa enää edes kysyä toisiltamme, että löy- dettiinkö me oikeasti mitään viisasten- kiveä silloin joskus? Jossain syvällä mielen hämärässä ki- maltelevat mielikuvat kultaröykkiöistä ovat alkaneet tuntua kaukaisilta ja hä- peällisiltä, kuin entiseen huithapeli- elämään kuuluneelta delirium-unelta, jollaisille ei ole tilaa realiteettien täyttä- mässä nykyajassa. Ei se voinut olla totta. Tämä maailma on luotu sellaiseksi, että vain ne unet toteutuvat, joissa hampaat tippu- vat suusta. MAANANTAI- AAMUNA s e i - somme räntäsa- teessa museoraiteen edessä, ja odotamme va- lojen vaihtumista, niin kuin mitään kultaa ei olisi koskaan ol- lutkaan. Taivaalta sataa niskaan tupa- kannatsoja. Menneiden aikojen tieteiskuvitel- mista tuli lopultakin tätä päivää, kun autotehdas aloitti lentoautojen mas- satuotannon, ja kortteliralli siirtyi päit- temme yläpuolelle. Kiireiset korkokengät kopisevat kivi- lattialla. Huomenta huomenta. Loska tekee eteisaulaan haaleita lammikoita. Vatsaa vääntää. Palaverissa suunnitel- laan projektia. Torilla myydään pöly- pusseja. Työmaaparakissa haukutaan poliitik- koja. Närästää. Kirjaston seinällä killuu akvarelleja. Joku itkee viereisessä ves- sakopissa. Läppärin kuva ei näy sc- reenillä. Päätä särkee. Koulun pihalla haisee makkarasoppa. Itätuuli puhal- taa. Lintu laulaa. Jossain kattojen yllä kolistelee roska- auto. Ossi Nyström Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Uudenkaupungin Sanomien vakituinen avustaja Granger Simmons pohtii tulevaisuuden isyyttä Amerikassa ja Suomessa Kaupunkiluotsina, yrittäjänä ja Uuden- kaupungin Sanomien avustaja tunnetuksi tullut Granger Simmons pohtii tulevai- suutta uusikaupunkilaisena isänä. Hän kertoo omasta Philadelphiassa vietetystä lapsuudestaan sekä havainnoistaan isyy- dennykytilasta Suomessa. Simmons opis- keli Brownin yliopistossa ihmistutkimusta ja kielitieteitä, joten hän pohjaa pohdin- tojaan myös siitä näkökulmasta. SIMMONS vertaa suomalaisten isien ny- kytilaa siihen, minkälainen hänen lap- suutensa oli. –Suomalainen isyys on nyt siinä tilassa, minkälasena toivoisin tulevaisuuden isyy- den olevan Amerikassa. Erot kahden val- tion välillä ovat siis suuria, Simmons to- teaa. SIMMONS on asunut Suomessa nyt run- saat kahdeksan vuotta ja hän on huoman- nut, että suurin osa suomalaisisistä osal- listuu aktiivisesti lastensa elämään. Vai- kuttaa siltä, että perheaikaa on helppo järjestää, mikäli sille on tarvetta. Isät ovat kiinnostuneita lastensa elämästä ja luo- vat jo vauvasta alkaen kiinteän suhteen jälkikasvuunsa. SIMMONS näkee uhrauksia, kärsiväl- lisyyttä, onnellisuutta ja rakkautta. Ne kertovat, että isä on läsnä ja tekee mitä hyvänsä lapsensa eteen. Suomalainen yhteiskunta ehkä jopa ohjaa isiä tähän suuntaan, kun puolestaan amerikkalai- nen yhteiskunta ei tarjoa samaa. AMERIKASSA isät eivät olemukana per- heensä arjessa. He tekevät pitkää työpäi- vää, jotta saavat tarpeeksi rahaa perheelle. Isät osoittavat rakkauttaan tekemällä ko- vasti töitä perheen selviytymisen eteen, mutta isien poissaolo jättää perheen va- jaaksi. USEIN amerikkalaiset nuoret äidit eivät pysty todentamaan, kuka lapsen isä on. Tämä jättää lapselle reiän sydämeen ja jatkuvan palon isän etsimiseen. SIMMONSIN äiti tiesi, kuka pojan isä oli, mutta Simmons ei ole kahden ikävuo- tensa jälkeen viettänyt aikaansa isänsä tai äitinsä kanssa. Hän ei ole nähnyt isäänsä sen jälkeen, kun täytti neljä, eikä hän muista, miltä hänen isänsä näytti. Sim- monsin isästä ei ole kuvia, eikä kukaan ole osannut kertoa, mistä hänet löytäisi. – Jokainen näkemäni mies saattoi olla isäni, Simmons pohtii. SUOMALAINEN perhekulttuuri ja vastuu lähimmäisistä on asia, joka Simmonsin mukaan puuttuu täysin afroamerikkalai- sen alaluokan yhteisöstä. – Se, mitä näen Suomessa, on se, mitä toivoisin näkeväni omassa yhteisössäni Philadelphiassa. Suomessa isien rooli on aina sama, joten kulttuurilla, rodulla, si- jainnilla, menneellä tai tulevalla ei ole väliä. SIMMONS toteaa, että isän sydämen tulisi olla täynnä rakkautta, ohjaamista, opastusta, neuvoja, suojaamista, oikea- mielisyyttä ja lapsen hyvien ominaisuuk- sien tunnistamista. Isät ohjaavat lapsia kohti hyvää tulevaisuutta. TULEVAISUUDESSA isät tajuavat, että heitä katsotaan ylöspäin roolimallina sekä kotona että yhteisössä. Hän kuiten- kin muistuttaa, että pelkästään biologi- set seikat eivät tee vielä kenestäkään isää, vaan kaikki tarvitsevat isän. Varsinkin ne, joilla ei ole omaan isäänsä olemassa ole- vaa suhdetta. –Näen yhteisöllisen isyyden eräänlai- senamentorina, tulevaisuuteen johdatta- vana, kurinpitäjänä, joka innostaa ja yh- distää nuoria heidän omien haaveidensa kanssa. Isä auttaa nuorta etsimään oman polkunsa, Simmons summaa. TULEVAISUUDEN suomalainen isä astuu uuteen rooliin, kun he tajuavat kasvatta- vansa tulevaisuuden johtajia. Nuoria roh- kaistaankohti omiapolkujaan ja sitäkautta isien ratkaisut tuovatmyös yhteisöönposi- tiivista vaikutusta ja luovat hyvien tapojen ilmapiiriä ja rakentavaa keskustelua. TULEVAISUUDEN isä kertoo lapsilleen, mitä virheitä hän on aikoinaan tehnyt, jo- ten lasten ei tarvitse tehdä samoja virheitä uudestaan. – Isät antavat esimerkkiä, kuinka jatkaa eteenpäin, vaikka elämä kohtelisikin kal- toin. Ongelmia ei tarvitse paeta niistä sel- vitäkseen, Simmons lisää. ISÄ ANTAA lapsilleen toivoa ja jotakin, mitä odottaa. Samalla hän opettaa lap- silleen, että maailma on iso ja täynnä ra- jattomia mahdollisuuksia. SIMMONS kiteyttää tekstinsä todeten, että häneltä itseltään puuttui edellä ku- vattu isä. Hän pyrkii kuvailemaansa roo- liin kotonaan useamman lapsen isänä sekä omassa yhteisössään. – Tulevaisuuden isä auttaa uutta su- kupolvea menestykseen ja opettaa käyt- tämään elämän antamia välineitä. Isän ohjeet pitävät tämän maan ja maailman pyörimässä. Kirjoitus on tiivistelmä viereisellä si- vulla olevasta Granger Simmonsin ko- lumnista. BEN SERLO KOLUMNI