Tulevaisuus tehdään yhdessä

23 Eija Eskola-Buri Vanhan ja uuden yhteensovittaminen saa- vat aikaan kiihkeitä vuoropuheluja kau- punkikehittämisestä. Yli 400-vuotiaassa kaupungissa on rakennettu ja purettu, kunnostettu pieteetillä, mutta annettu myös rapistua. PUUTALOKORTTELIT Uudenkaupungin keskustassa ovat maailmanmittakaavassa ainutlaatuinen alue ja yksi parhaiten säi- lyneistä empire-tyylin puukaupungeista Suomessa. Siitäkin huolimatta, että kau- pungissa on riehunut monia suuria tulipa- loja, viimeksi vuosina 1846 ja 1855. Mikä on talovanhusten kohtalo 20, 40 tai 60 vuoden päästä? Kukoistaako puuta- loelämä ja houkuttelevatko natisevat lattiat ja useiden sukupolvien ajan elämää näh- neet seinät nuoria asukkaita? Näihin kysymyksiin haen vastausta kau- punginarkkitehti LeenaArvela-Helléniltä kävelykierroksella kaupungin keskustassa. ARVELA-HELLÉN on seurannut puuta- lokaupungin elämänmenoa lapsesta asti. Hän vietti paljon aikaa isoäitinsä luona Alisellakadulla, mutta vastamuunmuassa Turun, Oulun, Berliinin jaHelsingin kautta hän palasi juurilleen. Läheltä piti, ettei hän jäänyt stadiin, mutta elämässä isot asiat ovat joskus pie- nestä kiinni. –Asuimme Helsingissä kerrostalon vii- dennessä kerroksessa. Selasin kotona flunssassa Safan (Suomen arkkitehtiliitto) katalogia ja mietin olisikohan mökkikau- pungissammeUudessakaupungissa arkki- tehtitoimistoja, hän muistelee. Samaan aikaan kaupungissa oli avoinna sopivasti määräaikainen kesäpesti arkki- tehdille. Myöhemmin hän tuli valituksi va- kituiseen virkaan ja on viihtynyt 33 vuotta uusikaupunkilaisena. KÄVELYKIERROKSELLA puutaloalue näyttää parhaat puolensa. Keskipäivän au- rinko paistaa syksyllämatalalta ja valaisee puutaloja kauniisti. Vain murto-osa kaupungin asukkaista asuupuutalossa,mutta niiden viehätysvoi- masta pääsee onneksi nauttimaan sisäti- loissa kaupungin julkisissa rakennuksissa, kuten kaupunginmuseossa Yliselläkadulla ja kaupunginkirjastossa Alisellakadulla. KIRJASTOTALO Rauhanpuiston laidalla on maan vanhimpia toimivia kirjastora- kennuksia. Alunperinkouluksi rakennetun talon vanhin osa, Alisenkadun puoleinen siipi, valmistui vuonna 1854. Nyt kirjasto toimii väliaikaisesti väistö- tiloissa, kun vanhaa rakennusta korjataan tuleville sukupolville. –Kirjaston sijainti kaupungin pääkadun varrella onhieno asia, kaupunginarkkitehti sanoo ja laskee plussaksi myös sen, että rakennus on yhdessä tasossa. E-kirjojen yleistyessä hyllytilaa paperi- kirjoille tarvitaan vähemmän. Tosin kau- punginarkkitehti uskoo myös paperille painettujen kirjojen säilyvän vielä pitkään. – Ehkä kirjastossa on tulevaisuudessa myös virtuaalikypäriä, hän miettii. VIRTUAALIKYPÄRÄTAI -LASIT mahdol- listavatmatkailun vaikkapaNewYorkiin tai Pariisiin ilman, että tarvitsee lähteä koti- kaupungista minnekään. Arvela-Hellén näkee kirjaston jatkossa entistä vahvemmin kohtaamispaikkana. Hänen kanssaan samoilla linjoilla on tu- levaisuutta luotaava Sitra (Suomen itse- näisyyden juhlarahasto), joka ennustaa kirjastolaitoksen palaavan juurilleen kan- sanvallan areenaksi. Eli tulevaisuudessa viranhaltijat ja kuntapoliitikot jalkautuvat kabineteista kirjastoon keskustelemaan kuntalaisten kanssa ajankohtaisista asi- oista. KAUPUNKIKUVASSA tapahtuu koko ajan uudistuksia. Katuja kunnostetaan ja valais- tusta parannetaan. Ei ole sattumaa, että Alisellakadun as- faltilla kengät kopisevat, ja Vuorikadulla hiekka rapisee. Kaupunginarkkitehti muis- tuttaa, että monia yksityiskohtia ja ratkai- suja mietitään tarkkaan niin käytön, kes- tävän kehityksen kuin myös rakennetun ympäristön ja miljöön näkökulmasta. Arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimi- nen on täällä niin kuin useimmissa muis- sakin puutalokaupungeissa jätetty asuk- kaiden harteille. Heille puutalossa asumi- nen ja kodin kunnostaminen on elämän- tapa. Kaupunginarkkitehdin mukaan talkoi- siin pitäisi saada mukaan myös kaupunki ja valtio. Yksityisten ihmisten innostuksen lisäksi tarvitaan julkista tukea, siis rahaa. Euroopan vanhoissa kaupungeissa his- toriallisia kaupunginosia hoivataan kuin kansallisaarteita, mutta Suomessa ar- vostus on virinnyt vasta viime vuosina ja vuosikymmeninä. Asukkaat ovat aidosti ylpeitä asumismuodostaan. –Puutaloihin onmuuttanutmyös paljon nuoria perheitä. KADUT saisivat kaupunginarkkitehdin mukaan olla eläväisempiä. Alisenkadun elinvoima saapiristysruiskeenensi vuonna alkavan kunnostuksen yhteydessä. –Sinne rakennetaan kaupunginmerelli- syyttä esiin tuovia yksityiskohtia ja katutila on muunneltavissa eri vuodenaikojen ja tapahtumien tarpeisiin. Uusi sivistys- ja hyvinvointikeskus nou- see aikanaan puutalokorttelin viereen. Modernin rakennuksen yhteensopivuus vanhaan puutalomiljööseen on puhutta- nut kaupunkilaisia. Kaupunginarkkitehti näkee rakennuk- sen kohtaamispaikkana, joka kutsuu ihmi- siä ympäri vuoden erilaiseen toimintaan. Hän painottaa, että sinne tulee paitsi koulu myösmuunmuassa kansalais- jamusiikki- opiston tiloja, uimahalli jamonitoimihalli. –Uusi sihy-rakennus on hieno. Kun se aikanaan valmistuu, on tärkeää, että ihmi- set ottavat sen oikeasti omakseen. VAIN VIISI PROSENTTIA koko Suomen rakennuskannasta on ennen vuotta 1940 rakennettu. –Puutaloalueemme tulevaisuus on en- nen kaikkea uusikaupunkilaisten käsissä. Päätöksenteossa on kysymys arvovalin- noista. Haluammeko pitää huolta van- hasta, vai haluammeko modernin ympä- ristön, jolla ei ole historiaa, hän kysyy. MUOTI JATRENDIT eivät Arvela-Hellénin mukaan saa ohjata rakentamista, kehittä- mistä ja kaupunkisuunnittelua. – Pitää miettiä sitä, mitkä asiat tekevät ihmisenonnelliseksi jamitkä ratkaisut kes- tävät aikaa, hän sanoo. Hän pohtii, että elämässä ja asumisessa onnellisuus syntyy asioista, joiden vaiku- tusta harvoin tiedostaa tai tulee ajatel- leeksi. Ne voivat olla turvallisuuteen vai- kuttavia ratkaisuja, kuten toimiva valaistus ja turvallinen kävelytie. Kauneuttakaan ei voi unohtaa, mutta rakennukset, kadut, puistot ja viheralueet vaativat ylläpitoa. Uusikaupunki on uniikki kaikkina vuo- denaikoina, ja samanlaiset asiat ilahdut- tavat ihmisiä sukupolvesta toiseen. Vallin- mäki ja Rauhanpuisto kevään vihreydessä. Kaupunginlahdella kulkevat veneet kesä- päivänä. Vaahterapuiden väriloisto syk- syllä uuden kirkon edustalla. Puutalojen ikkunoissa tuikkivat valot talvi-iltana. Ja tietenkin hymyilevä vastaantulija kau- pungin kaduilla. ”Kivat vibat puutaloista” Ammattiopisto Novidassa kokeiksi opis- kelevat Sara Hellberg ja Iida Arvonen kävelevät vastaan Koulukadun ja Vuori- kadun risteyksessä. He suostuvat empi- mättä vastaamaan kysymykseen, voisi- vatko he kuvitella asuvansa joskus puu- talossa Uudenkaupungin keskustassa. – Voisin kuvitella, vaikka nyt asunkin metsän keskellä. Tykkään tästä puutalo- alueesta. Talot ovat tosi hienoja, eri väri- siä ja sisäpihat ovat viihtyisiä. Täällä tu- lee kivat vibat, sanoo Laitilasta kotoisin oleva Sara. Ihodessa Pyhärannassa asuva Iida on tottunut maaseudulla väljään asumiseen, mutta olisi valmis kokeilemaan puuta- loelämää. –Naapurit ovat täällä lähellä toisiaan, mutta olisihan se varmaan hieno koke- mus asua keskustassa puutalossa. Kyllä täälläkin on omaa rauhaa ja luontoa, hän miettii. Nuoret naiset ryhtyvät pohtimaan, minkä värinen olisi heidän unelmien puutalonsa. –Vaaleanpunainen, miettii Sara. – Ehkä jokin murrettu sävy olisi hyvä, sanoo Iida. Sara Hellberg ja Iida Arvonen viihtyvät puutalokaupungin miljöössä, vaikka eivät ole siellä koskaan asuneet. ”Älkää luopuko aarteestanne ikinä” Kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hel- lén siteraa puutalokierroksellamme puu- taloalueiden vahvana puolustajana tun- nettua Pekka Kärkeä . Hän on toiminut muun Suomen Kulttuuriperinnön sää- tiön puheenjohtajana ja Museoviraston osastonjohtajajana. Kärjen kannanotot ovat viesti niin ny- kyisille kuin tuleville päättäjillekin. ” Olen varma, että moni kaupunki, joka on tyhmyyttään hävittänyt omat histrorialliset alueensa, olisi valmis ostamaan Uudenkaupungin puutalo- alueen ja siirtämään sen itselleen, jos se vain olisi mahdollista. Älkää luo- puko aarteestanne ikinä!” , Kärki vetosi vuonna 2015 julkaistussa kirjoitukses- saan. ”Hieno puutalo- alueenne ei ole myytävissä, mutta moni kaupunki haluaisi ostaa sen.” Kaupunginarkkitehti Leena Arvela- Hellén haaastaa päättäjiä pohtimaan arvoja. - Haluammeko pitää huolta van- hasta vai haluammeko modernin ympä- ristön, jossa ei ole historiaa. Menneiden polvien käden jälki ja per- soonalliset yksityiskohdat ilahduttavat kulkijaa Vuorikadulla.