Tulevaisuus tehdään yhdessä

47 Katja Kaartinen Minkälainen onUudenkaupungin seurakunta 10 tai 20 vuo- den päästä? Vastaus on kiinni paljolti seurakuntalaisista, koska tulevaisuus riippuu siitä, minkälaisen seurakunta- laiset haluavat siitä rakentaa. – Tulevaisuuden arvioinnissa on kiehtovaa pohtia sitä, mikä on oma vaikutuksemme siihen. Seurakunnan tulevai- suus 10–20 vuoden päästä lähtee keskeisesti omasta tahto- tilastamme. Ja tietysti mukana kuvassa on Jumala, joka voi aina yllättää yli ja ohi meidän ihmisten tekemien tulevai- suusskenaarioiden, Uudenkaupungin seurakunnan kirk- koherra Juhana Markkula toteaa. Kirkolle luodaan parhaillaan uutta strategiaa nelivuo- tiskertomuksen avulla. Sen mukaan kirkko ja seurakunta avaavat jatkossa ovensa kaikille ja kaikkiin suuntiin. – Tarkoitus on miettiä seurakunnan rakennusten fyysi- siä ovia ja seurakuntalaisten asenteiden ovia. Kirkkoon saa tulla, mutta jatkossa sekä työntekijät että seurakuntalaiset kulkevat aiempaa enemmän ulospäin. Näkyvänmaailman lisäksi avaamme myös taivaan ovia, Markkula kuvailee. Uskontojen kohtaamisia Väestöennusteidenmukaan Uudenkaupungin asukasluku laskee. Olisi siis odotettavissa, että myös seurakunnan jä- senmäärä laskee. – Se on mielenkiintoinen haaste erityisesti sekularisaa- tion eli maallistumisen osalta. Voimme kehittää seurakun- nan toimintaa tavoittavampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Nyt jo joka kolmas kaupunkiin syntyvä lapsi onmaahan- muuttajataustainen. Voisivatko eri uskontotaustoista tule- vat maahanmuuttajat auttaa seurakunnan jäsenmäärän kasvattamisessa? – Silloin, kun näin on, olemme eri uskontojen välisessä kohtaamisessa. Kuinka kohtaamme muiden uskontojen edustajat ja miten tuomme heille esiin omaa uskoamme? Miten kutsumme tutustumaan meihin, Markkula pohtii. Seurakunnassa on jo rakennettu eri kulttuurien ja kieli- alueiden välisiä kohtaamispaikkoja. – Järjestämme nyt jo maahanmuuttajille tarkoitettuja Goodwill cafe -tapaamisia Uudessakaupungissa. Osa-alue kaipaa tulevaisuudessa paljon lisähuomiota, koska seura- kunta voi parhaimmillaan tarjota hyvin tärkeän kanavan kaupunkiin kotoutumisessa, Markkula sanoo. Yksilön valinta Vaikka seurakuntien jäsenmäärät ovat laskussa, niin kirkon historia on täynnä esimerkkejä murroskohdista. Markku- lan mukaan murroskohdat voivat synnyttää jotakin uutta ja hedelmällistä. –Kirkkoherrana toivon, että seurakuntamme on tulevai- suudessa nykyistä useammalle henkilökohtaisesti merkit- tävä. Uskon, että tämä merkittävyyden kokemus on isosti kiinni suhteesta seurakunnan ydinsanomaan, Markkula lisää. Se, miten lähimmäisenrakkauden ydinsanoma osataan välittää, vaikuttaa olennaisesti seurakuntien tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain sanallisesta viestinnästä. –Tärkein ja uskottavin viesti on se, miten yksilöinä ja yh- teisöinä elämme todeksi kristityn elämäntapaa. Uskon sii- hen, mitä englanninkielisessä maailmassa on kuvattu il- maisulla ”belonging before believing”. Käännettynä ajatus on se, että moni haluaa kuulua yhteisöön, ennen kuin voi muodostaa kantansa varsinaiseen asiaan. Seurakuntien on siis osattava luoda sellaisia yhteisöjä, joihin voi liittyä ilman, että ”kysellään jäsentodistuksia tai taivaspasseja pääsyvaatimuksena”. – Suomessa tilannetta voisi kuvata niin, että jos jäsenyys kirkossa oli ennen vanhaan oletusarvo ja usein ulkopuolelta annettu kulttuurinen valinta, niin nyt se on nuoremmissa ikäluokissa yhä enemmän tietoinen yksilön valinta. Kirkolla kustannuspaineita Kirkkohallitus tilasi keväällä 2017 konsulttiyhtiö Perlacon Oy:ltä seurakuntien tilasta kertovan kustannuspainelas- kelman. Siinä tutkittiin, mitä tapahtuu, jos nykyinen jäsen- määrän lasku jatkuu. Laskelma ei ole julkinen, mutta samana vuonna kirkol- liskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja TapioTäh- tinen totesi, että laskelmien mukaan kirkollisverotulot py- syisivät nykyisellä tasollaan vuoteen 2025 asti, sen jälkeen suunta muuttuisi jyrkemmin alaspäin. Kirkon teettämän laskelman mukaan 2030-luvun puoli- välin jälkeen enää vain noin puolet suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, tämä siis siinä tapauk- sessa, että eroamistahti jatkuu nykyisenlaisena. – Vaikka meitä olisi jatkossa määrällisesti vähemmän, meidän vaikuttavuutemme seurakuntana voi kuitenkin olla nykyistä suurempi. Se olisi mahdollista, jos onnistuisimme vahvistamaan kristittyjen identiteettiä ja sitoutumista seu- rakuntaan, Markkula sanoo. Kirkon tulevaisuuskomitea julkaisi vuonna 2016 mie- tinnön, jossa pohditaan kirkkojen ja seurakuntien tule- via vuosikymmeniä. Siinä todetaan, että kirkko tarvitsee merkittäviä uudistuksia voidakseen vastata tulevaisuuden haasteisiin. Mietinnössä ehdotetaan, että seurakuntien luottamus- mieshallinnon rakennetta kevennettäisiin ja nuorille tulisi eri portaisiin kiintiöpaikat sekä läsnäolo- ja puheoikeus. –Yleisellä tasolla kirkon ja paikallisseurakuntien hallin- non keventäminen on suotavaa. Nuorten rooli kaipaisi sy- vempää keskustelua. En ole varma siitä, onko kiintiöme- nettely paras ratkaisu, Markkula pohtii. Nuoret naiset haasteena Erityisiä haasteita kirkolla on alle 40-vuotiaiden naisten ta- voittamisessa. Siinä ikäluokassa uskonnottomuus on poik- keuksellisen korkeaa Suomessa. – Vanhempien ikäpolvien ja nousevien nuorten suku- polvien välissä on iso kuilu. Yhteiskunnan päätöksenteko- asemissa olevat 30–40-vuotiaat ovat melko välinpitämättö- miä uskontoa kohtaan. Kirkossa onkin tarve kehittää mil- leniaalien sukupolvelle jotakin uutta. Tosin kukaan ei vielä tiedä, mitä se voisi olla, Markkula muotoilee. Vain viidennes alle 40-vuotiaista naisista kokee uskon- nollisuuden elämässäänmerkittäväksi. Markkula ehdottaa, että seurakunta voisi tarjota heille esimerkiksi valmennusta kristillisen vanhemmuuden tueksi. –Perheelliset naiset ovat perinteisesti olleet uskonnolli- sen perinteen siirtämisen ydinjoukkoa. Voidaan arvioida, että korkeintaan joka viides vanhemmista näkee mielek- kääksi opettaa esimerkiksi iltarukousta lapselleen. Nuorten sitouttaminen seurakuntaan onMarkkulanmu- kaan ylipäätänsä valtakunnallinen ongelma. Uudessakau- pungissa tilanne ei tosin ole ihan niin paha. – Iso osa perheistä käy täällä seurakunnan perheker- hoissa. Se onmeidän alueellamme vahvuus, samoin se, että iso osa ikäluokista käy rippikoulun. Nuoriin on edelleenkin mahdollista luoda yhteys, koskamonet jäävät isoskoulutuk- seen rippikoulun jälkeen. Seurakuntamme nuorisotyössä on hyvä imu ja fiilis, Markkula tiivistää. Riittävätkö varat kirkkoihin? Uudessakaupungissa on seurakuntien yhdistymisen jälkeen kuusi kirkkoa ja neljä kappeliseurakuntaa. Mikä on tilanne tulevaisuudessa, riittävätkö seurakunnan varat kaikkien kuuden kirkon ylläpitoon? – Siinäpä on tuhannen taalan kysymys. On selvää, että meillä on seurakunnan kokoluokkaan suhteutettuna mit- tava määrä kirkkorakennuksia. –Meillä on paljon kiinteistöjä, mutta jää arvioitavaksi, mitä niille tapahtuu, jos taloudellinen pohja heikkenee. On ikävää, jos kiinteistöihinmenevät kulut alkavat olla liian suuri osa seurakunnan kokonaistaloutta. Markkulamyöntää, että kiinteistökysymys on herkkä asia, koska kotikirkot koetaan tärkeiksi. –Kirkkojen pelkkä ylläpitäminen ei kuitenkaan ole älyttö- män kallista, vaan enemmänmaksavat suuremmat korjaus- investoinnit ja henkilöstömenot. Kiinteistöistä on jo jonkin verran luovuttu ja paikallisella seurakunnalla on sillä rin- tamalla aika radikaalejakin ajatuksia, mutta ei välttämättä kirkkorakennuksiin liittyen. En voi avata tätä asiaa vielä enempää, Markkula lisää. Vapaaehtoistyön merkitys Samassa kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä tode- taan, että seurakunnan työntekijät ovat tulevaisuudessa ny- kyistä enemmän seurakuntalaisten rekrytoijina erilaisiin tehtäviin. Vapaaehtoistyönmerkitys kasvaa seurakunnassa entisestään. Esimerkiksi vuoden 2011 valtakunnallisten tilastojen mukaan kirkon vapaaehtoistyötä teki 13 prosenttia suo- malaisista. Neljä prosenttia teki vapaaehtoistyötä vähin- tään kerran kuukaudessa ja yhdeksän prosenttia tätäkin harvemmin. Markkula toteaa, että terveessä seurakuntakulttuurissa palkalliset työntekijät auttavat seurakuntalaisia tunnista- maan omat lahjansa. Työntekijät valtuuttavat ja valmenta- vat vapaaehtoisia toteuttamaan kutsuaan yhdessä muiden kanssa. – Se on suuri ja mielenkiintoinenmurros, joka edellyttää työntekijöiden kouluttamista ja valmentamista. Murroksen rinnalla on tietysti tärkeää muistaa se, että seurakunta on kutsuttu palvelemaan tarvitsevia ja haavoitettuja. Kaikilla ei ole voimavaroja lähteä palvelemaanmuita, Markkula lisää. Markkulan mukaan on mahdollista, että auttamisen ha- lun ympärille voisi muodostua seurakunnan sateenvarjon alle monia pieniä yhteisöjä. –Yksilöt saavat tärkeän asian, esimerkiksi asunnottomuu- den tai ruokakassitoiminnan, sydämelleen ja lähtevät huo- lehtimaan avuntarvitsijoista. Meidän seurakunnassamme tällaisia pieniä auttavia yhteisöjä voisi olla vaikka kuinka paljon. Seurakuntaan voisi tulla tutustumaan ja oleilemaan ja samalla voisi ajautua mukaan syvemmälle johdattavaan toimintaan. Uskonnottomuus ja ateismi Nuorten aikuisten ikäluokissa uskonnottomuus ja ateismi ovat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin aiemmissa ikäpolvissa. –Niin kauan kuin ihmiset ovat olleet hyvää hyvyyttään kirkon jäseniä ja maksaneet kirkollisveroja, ei meidän ole tarvinnut muuttaa toimintatapaamme. Me olemme toitot- taneet jatkuvasti yhteisöllisyyden käsitettä ja sen kaipuuta, mutta Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan yksilöllisyyden tarve on nousussa.  Kirkon tutkimuskeskuksen mietinnössä nostetaan esiin myös englantilaisen uskontoa tutkineen sosiologin Grace Daviesin ajatus sijaisuskonnollisuudesta. Sen mukaan kirkko ei ehkä kosketa useimpien ihmisten arkea, mutta monet heistä – ehkä tietämättäänkin –halua- vat, että yhteiskunnassa on jotakin pyhää. –Halutaan, että kirkko on, vaikka he eivät siellä kävisi- kään. Pitkällä tähtäimellä se on vain yksi maallistumisen ja kirkosta vieraantumisen välivaihe, Davies pohtii. Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Heikki Pesosen mukaan perinteisten uskonnollisten yh- teisöjen merkitys ihmisten elämää ohjaavina tekijöinä on heikentynyt. Pesosen mukaan uskonnot monimuotoistu- vat ja institutionaalisen uskonnollisuudenmerkitys laskee. – Islaminuskoisten määrä on kasvussa Suomessa, mutta kristinuskolla on vankka asema yhä esimerkiksi maaseu- dulla. Pääkaupunkiseutumaallistuu nopeimmin Suomessa ja ateismi on kasvussa, Pesonen kiteyttää. Verkko ja yhteisöt Ennen keväällä alkanutta koronakriisiä vain pieni osa evan- kelis-luterilaisista seurakunnista lähetti säännöllisesti ju- malanpalveluksia internetissä. Koronan takia Uudessakaupungissakin otettiin nopeasti askelia kohti verkkolähetyksiä, kun jumalanpalveluksia ja muita tapahtumia lähetettiin netissä. –On ilmeistä, että kriisin myötä netin kautta välitetyt ju- malanpalvelukset tulevat osaksi entistä useampien seura- kuntien normaalia arkea. SelvitämmeUudessakaupungissa parhaillaan kiinteän virtuaalikirkkojärjestelmän teknisiä vaihtoehtoja ja toivomme pääsevämme hyvinkin pian liik- keelle, Markkula kuvailee. Tosin hän lisää, että verkon kautta lähetetyt jumalanpal- velukset eivät kokonaan korvaa paikan päällä koettuja ti- laisuuksia. –Eikä kyse ole vain siitä, ettei luterilainen ehtoollisteo- logia tahdo taipua kovin helposti kotona vastaanotettuun ehtoolliseen. Hyväksi ja mielekkääksi koetussa jumalan- palveluksessa on kuitenkin kyse yhteisestä kokemuksesta lauluineen, rukouksineen ja yhdessämurrettuine leipineen, Markkula pohtii. Kirkkoherrana Markkula näkee, että seurakunnan tulisi tulevaisuudessakin keskittyä kirkon ydinsanomaan ja sen pohjalta kumpuavaan yhteisöön. –Keskitymme yksilöihin ja pienempiin yhteisöihin. Nii- den kautta voi syntyä jotakin hyvin suurta. Siitä syntyvä voi lähteä moninkertaistumaan ja näinhän se oli ihan aikojen alussa jo Jeesuksen ja hänen 12 kaverinsa kanssa. He lopulta muuttivat koko maailman, Markkula muistuttaa. FAKTA Seurakuntien jäsenmäärä muuttuu ■■ Uudenkaupungin seurakunnassa on noin 11400 jäsentä. ■■ Vielä 2015 paikalliseen seurakuntaan kuului 12500 jä- sentä. ■■ Suomalaisista 68,6 prosentilla on evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyys. ■■ Vuosittain kirkosta eroaa noin 50000 jäsentä. ■■ Suurin eroamisen syy on se, ettei henkilö usko enää Ju- malaan. ■■ Moni kokee myös esimerkiksi kirkon kannat seksuaalivä- hemmistöjä kohtaan vieraiksi. ■■ Esimerkiksi vuonna 2017 evankelis-luterilaiseen kirk- koon liittyi 17000 jäsentä. ■■ Viime vuonna Uudenkaupungin seurakunta sai 35 uutta jäsentä. ■■ Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan esimerkiksi kirkon avustustyö on monille tärkeä syy kuulua kirkkoon. ■■ Yli 85 prosenttia kirkon jäsenistä näkee esimerkiksi vam- maisten ja vanhusten auttamisen tärkeänä tai melko tär- keänä syynä kuulua kirkkoon. ■■ Lapsille ja nuorille tarjottavan toiminnan näkee tärkeänä 80 prosenttia. ”Kirkossa on tarve kehittää milleniaalien sukupolvelle jotakin uutta.”