Airut 2023 Innostu rukouksesta! Jumala on läsnä ja kuulee meitä! Airut-lehti Tilauslipuke sivulla 7. Tammi-maaliskuu 2023 59. VSK N:O 1-3 (643) Ohjaa kristilliseen elämään Rohkaisee odottamaan Kristuksen paluuta www.airut.net/julkaisut Tutustu sähköiseen lehteen, nettisivuihin ja blogiin. Uudista tilauksesi! Ks. s. 7. Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan, silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.” (Mk 11:25). Nämä sanat, jotka ovat edellä, putoavat heti valtavan lupauksen jälkeen: ”Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” Mutta näemme myös, ne sanat, jotka tätä lupausta edeltävät: ”Uskokaa Jumalaan” (Mk 11:22.), opettavat, että kaikki luvattu riippuu siinä, että suhteemme Jumalaan on puhdas. Sanat, jotka seuraavat lupausta, muistuttavat, että meidän suhteemme kanssaihmisiin, on myös oltava puhdas. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin ovat erottamattomia. Rukous, joka tulee sellaisesta sydämestä, joka ei ole puhdas, toisaalta joko suhteessa Jumalaan tai toisaalta suhteessa lähimmäiseen, on toimintakyvytön. Usko ja rakkaus ovat toisistansa erottamattomia. Huomaamme, että tämä on ajatus, johon Herramme kiinnittää huomiomme yhä uudelleen. Kun Jeesus vuorisaarnassa (Mt. 5:2324) puhuu viidennestä käskystä, Hän opetti opetuslapsille, kuinka mahdotonta ihmiselle on kelvollinen Jumalan palvonta, jos kaikki ei ole kohdallaan veljesten ja sisarusten kesken. “Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja sinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene Kristityn onnistumisen läksy: Rukous ja rakkaus Ensimmäinen läksy: Mielen laatu Ensimmäinen läksy, joka meille opetettiin, on anteeksiantavainen mieli. Me rukoilemme: ”Anna anteeksi niin kuin mekin olemme anteeksi antaneet.” Sanassa sanotaan: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef 4:32.) Jumalan täyden ja vapaan anteeksiannon tulee olla itseämme hallitseva tapa, jolla kohtaamme lähimmäisemme. Vaihtoehtoisesti meidän oma vastentahtoinen ja puolisydäminen anteeksiantomme, joka ei itse asiassa ole lainkaan anteeksiantoa, muuttuu tavaksi, jolla Jumala meitä kohtaa. Jokainen rukous lepää sillä perustuksella, että uskomme Jumalan olevan armostaan anteeksiantava. Jos Jumala kohtelisi meitä rikkomustemme mukaan, ei yksikään rukous tulisi kuulluksi. Anteeksiantamus avaa oven Jumalan kaikkeen rakkauteen ja siunaukseen. Koska Jumala on antanut anteeksi kaikki rikkomuksemme, on meidän rukouksemme kelvollinen saamaan kaiken, mitä tarvitsemme. Syvä ja varma rukousvastaustemme perusta on Jumalan anteeksiantava rakkaus. Silloin, kun rakkaus on saanut omistukseensa sydämemme, me rukoilemme uskossa. Mutta me myös elämme rakkaudessa, kun se omistaa sydämemme. Jumalan anteeksiantava mieli, jota Hänen rakkautensa meitä kohtaan ilmentää, tulee mielemme luonnoksi, joka hallitsee meitä. Kun Hänen anteeksiantava rakkautensa on vuodatettu meihin ja vallitsee meissä, me annamme anteeksi niin kuin Hänkin anteeksi antaa. Jos meille on tapahtunut vakava ja tuskallinen loukkaus tai vääryys, etsimme ennen kaikkea itsellemme sellaista mieltä kuin Jumalalla on, ja sitä että pysyisimme irti haavoitetusta kunnian tunnosta ja halusta pitää kiinni omista oikeuksista tai halusta antaa loukkaajalle takaisin niin kuin hän on ansainnut. Arkipäivän pienissä vastoinkäymisissä emme ole kärkkäitä puolustelemaan kiukkuisuuttamme, teräviä sanojamme, hätäistä tulkintaamme sillä, että emme mitään pahaa tarkoita, että emme pidä pitkää vihaa tai että olisi liikaa vaadittu heikolta ihmisluonnolta, että meidän pitäisi oikeasti antaa anteeksi niin kuin Jumala ja Kristus Ei, vaan me otamme käskyn kirjaimellisesti, ”niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef 4:32.) Veri, joka puhdistaa omantunnon kuolleista töistä, puhdistaa myös itsekkyydestä: se rakkaus, jonka Jeesuksen veri tuo, on anteeksiantavaa. Se ottaa meidät omikseen ja virtaa meissä ja lävitsemme kohtaamaan toisia. Meidän toisille ihmisille anteeksiantava rakkautemme, on todistus Jumalan todellisuudesta; Hänen anteeksiantava rakkautensa meissä on mielen laatu, jossa uskon rukous toimii. Andrew Murray Jatkuu otsikolla Toinen läksy: Elämä on kokonaisuus On vielä toinenkin, yleisempi läksy, anteeksiantavaisen mielen lisäksi: se on arviointi, jolla arvioidaan rukousyhteytemme Jumalaan. Testiväline on jokapäiväinen elämämme. On varmasti yleistä, että kun kristitty lähestyy Jumalaa rukouksessa, hän tekee kaikkensa, saadakseen itsensä tietynlaiseen mielentilaan, jonka hän olettaa olevan otollinen. Hän ei käsitä tai unohtaa, että elämä ei koostu monista irto-oista, joista voisi valita käyttöönsä, milloin minkin mielestään sopivan palasen. Elämä on kokonaisuus ja Jumala arvioi rukoushetken mielenlaadun jumalisuutta tavallisen arkielämän koko kehyksessä, jossa rukoushetki on vain pieni osanen. Sen arviota, mitä todella olen ja mitä haluan ei määritellä tilanteeseen virittämäni tunnetilan perusteella. Todellisuus minusta on laajempi. Jumala perustaa arvionsa sille sävylle, joka elämääni värittää koko päivän aikana. Se, miten lähestyn Jumalaa, on yksi osa vuorovaikutuksesta, joka minulla on ihmisten ja maailman kanssa. Epäonnistuminen yhtäällä vaikuttaa epäonnistumiseen toisaalla. Eikä tämä riipu siitä olenko omassatunnossani tarkalleen tietoinen asiasta, joka minua erottaa lähimmäisestä. Sen sijaan tavanomainen jatkuva ajatusteni ja tulkintojeni virta, epäystävälliset ajatukset ja sanat, jotka päästän suustani huomaamattani, voivat ehkäistä rukoustani. Vaikuttava uskon rukous syntyy elämästä, joka on annettu Jumalan tahdolle ja rakkaudelle. Kysymys ei ole siitä, mitä yritän olla silloin, kun rukoilen. Pikemminkin kysymys on, mitä olen, kun en rukoile. Sen mukaan Jumala punnitsee rukoukseni. Andrew Murray Jatkuu sivulla 2 otsikolla Kolmas läksy: Kaikki riippuu rakkaudesta Toinen läksy: Elämä on kokonaisuus Airut-lehti on perustettu kaikkia kristittyjä varten, jotta he onnistuisivat kristityn elämässään. Sen perustivat vuonna 1964 Jumalan valtakunnan toteutumista toivovat kristityt. Perustajina oli luterilaisia, helluntailaisia ja vapaakirkollisia seurakuntatyontekijöitä ja maallikkoja. Airut on syvällinen yleiskristillinen opetuslehti. Se on tarjolla ihmisille, jotka haluavat ennakkoluulottomasti löytää maailman parhaan tavan elää. Se on sinua varten, joka olet löytänyt tienviitan tai etsit sitä, jotta sitä seuraamalla pääset eteenpäin. Airut on tarkoitettu kaikille kristityille. Lehti ilmestyy kerran 2:ssa kuukaudessa. Silloin saat käteesi lehden, jonka opetuksia soveltamalla voit onnistua kristityn elämässäsi. Airut: Kristityn onnistumisen läksyt sitten vasta antamaan lahjasi.” (Mt 5:23-25.) Myöhemmin, sen jälkeen, kun oli opettanut rukoilemisesta: ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa,” Hän lisäsi: opettamansa loputtua: ”Jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään annan anteeksi teidän rikkomuksianne. (Mt 6:15.) Samoin Hän lisäsi opetettuansa armottomasta palvelijasta (Mt 18:2134) vertauksensa jälkeen, että “Niin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” (Mt 18:35; vrt Mk 11:20-25.) Tämä tapahtui kuivettuneen viikunapuun vieressä, jossa Hän oli opettanut uskon ihmeellisestä voimasta ja uskon rukouksesta. Juuri siinä samassa yhteydessä, itse asiassa ilman mitään johdantoa, tuo esiin ajatuksen: ”Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.” (Mk 11:25.) Vaikuttaa ikään kuin siltä, että Herra olisi oppinut kokemuksesta eläessään Nasaretissa ja sen jälkeen, että tottelemattomuus ihmissuhteiden rakkauden lakia kohtaan, on jopa rukoilevien ihmisten rike. Ja, että tämä synti, olisi syynä näiveröisiin rukouksiimme. Näyttää siltä, että Hän haluaisi johtaa meidät omaan siunattuun kokemukseensa, että ei mikään anna meille sellaista vapautta olla Jumalan yhteydessä ja sellaista voimaa rukoilla kuin tietoisuus, että olemme antaneet itsemme rakkaudessa ja myötäelämisessä niille, joita Jumala rakastaa. Andrew Murray Jatkuu alla otsikolla Ensimmäinen läksy: Mielen laatu
Tammi-maaliskuu 2023 2 Uskovaiset uskovat Jumalaan ja rukoilevat. Tapasin kerran miehen, joka oli uteliaan kiinnostunut siitä, miksi uskovaiset uskovat Jumalaan. Innoissaan hän pyysi, että kerro nyt, miksi sinä uskot. Minulla on monia syitä, mutta sillä kerralla tuntui päällimmäisenä olevan se, että olemme suhdeolentoja. Niinpä Luojankin täytyy olla suhdeolento. Sinä siis uskot luomiseen, hän tokaisi. Se oli kuin ponnahduslauta eteenpäin. – Joo, sen vuoksi Jumala loi itselleen ikään kuin ystävän, jonka kanssa voi olla yhteydessä ja luoda tulevaisuutta (ks. Jh15: 1-17). – Minä en usko, mutta jokainen saa ajatella mitä haluaa, ei minulla ole sitä vastaan mitään, jatkoi hän. Tässähän se suuri ero onkin, ajattelin. Siis oman sisäisen ajattelun ja uskon välillä on juuri se ero, jota sanomme suhteeksi. On toki niin, että suhteen vahvuudessa ja laadussa on ajan kuluessa eroja ja monenlaisia vaiheita. Juttelimme vielä tovin, kunnes erosimme. Olin kohdannut ihmisen, jota kiinnosti uskovaisten todellisuus. Olin aamulla lukenut raamatunkertomusta Mooseksesta, jolla oli kansansa taisteluavain. Hän oli vuorella rukoilemassa sauvansa kädessään, kansansa puolesta, joitten kimpussa vihollinen teki tuhoaan (2Ms 17). Mooses rukoili kädet kohotettuina. Aina, kun hänen kätensä olivat ylhäällä, israelilaiset olivat voitolla, mutta kun ne olivat alhaalla, oli vihollinen voitolla. Lukiessani tuon osasen kertomuksesta, mieleeni tuli, että Jumala ei ollut niin kuin etäinen ohjelmoija tai peliohjaimen ohjaimen käyttäjä, joka liikuttelisi sankareita ja pahiksia heidän rooleissaan tai tulevaisuuteen vaikuttamisyrityksissään kuin Tähtien sota -pelissä. Siellä hyvä on kaikkeutta ympäröivä ”Voima”. Sillä ei ole omakohtaista suhdetta niihin, jotka ovat galaksien sotakentällä. Toisaalta ”Voimalle” herkät hyvikset, käyttävät hekin ”Voimaa” vaikuttaakseen tulevaisuuteen hyvää, ilman persoonallista suhdetta, koska ”Voima” on [pelissä, elokuvassa tai kirjassa] vain asiain luonne. Mutta Mooseksen kertomuksessa homma meni toisin päin: Kysymys ei olut Jumalan pelikentästä eikä Mooseksen pelitaidon ominaisuuksista, vaan Mooseksen ja Jumalan välisestä persoonien suhteesta. Ja laajemmin koko kansan ja Jumalan välisestä suhteesta, jossa Mooses oli esirukoilijana ja vuorovaikutuksessa myös oman kansansa kanssa. On totta, että joku tietynlainen uskovakin voi pelata omien teologisten ajatustensa avulla. Tätä kuvataan usein letkeällä lainauksella: ”Ootkos’ sä, uskossa hä? – niin kuin mä!” Näin tulen sanoneeksi julki kaavaan kangistuneen ajatuksen, ja tahdon lähimmäiseni jäykistyvän samaan muottiin. Ja eikös vain, sillä tavalla mieleni sitoo Jumalankin omaan ajatukseeni. Paljon parempi kysymys on: ”Mitä Jeesus sinulle merkitsee?” Kun nöyrästi kysyn tätä, annan samalla Herralle itselleen tilaa puhua. Kunnioitan Jumalaa siinä, että Hän itse rakentaa valtakuntaansa. Hän on persoona, jonka ominaisuus on puhua ihmiselle, vetää häntä lähemmäksi itseään. Kunnioitan sitä, että Hän loi lähimmäisenikin suhdeolennoksi. Mieltäni siunaa, että jokainen meistä on polulla, jossa Jumala tahtoo meille hyvää tulevaisuutta, joka toteutuu etenevässä, omakohtaisessa ja kasvavassa suhteessa Hänen kanssansa. Entä minä, luonko tulevaisuutta suhteessa vai ominaisuuksieni kautta? Muistanko, että taisteluavain on minun ja Jumalan välinen suhde! Seppo Niemelä Taisteluavain Kolmas läksy: Kaikki riippuu rakkaudesta Anteeksiannon henki on rakkauden henki Nämä ajatukset voimme kerätä yhteen kolmanneksi läksyksi: tässä elämässämme ihmisten kanssa, ainoa asia, mistä kaikki riippuu, on rakkaus. Anteeksiantamuksen henki on rakkauden henki. Koska Jumala on rakkaus, Hän antaa anteeksi. Vain silloin, kun me elämme rakkaudessa, meillä on voima antaa anteeksi niin kuin Jumala antaa anteeksi. Sisarusten välisessä rakkaudessa meillä on todistus rakkaudestamme Jumalaa kohtaan. Se on Jumalaan luottauksemme perusta ja sen vakuus, että rukouksemme kuullaan. Veljesten välinen rakkaus on todistus siitä, että rakastamme Isää. ”Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.” (1Jh 4:20b.) Tämä on kuin kivijalka, joka todistaa, että luotamme Jumalaan. Ja se on vakuus siitä, että rukouksemme tullaan kuulemaan. ”Meidän rakkautemme pitää ilmetä totuuden mukaisina tekoina; Siitä tiedämme, että olemme lähtöisin Totuudesta, ja voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme. Jumala tietää kaiken ja on suurempi kuin meidän sydämemme, vaikka se syyttäisi meitä jostain. - - jos sydämemme ei syytä meitä, voimme lähestyä Jumalaa rohkeasti. Mitä ikinä pyydämmekin häneltä, me saamme sen. (1Jh 3:1821, 23. Ks 1Jh 4:20 ut2020.) Ei kumpikaan, ei usko eikä työ ole [tosi] hyödyksi, jos meillä ei ole rakkautta. Rakkaus yhdistää Jumalaan; juuri rakkaus todistaa uskon olevan todellista. Yhtä olennaista kuin siinä sanassa, joka edeltää suurta rukouslupausta Markuksen evankeliumissa (11:24), ”uskokaa Jumalaan” (Mk 11:22), on se, mikä sitten seuraa, ”Rakastakaa toisianne.” Oikeat suhteet elävään Jumalaan itseni yläpuolella ja eläviin ihmisiin ympärilläni, ovat edellytys sille, että rukoukseni toimii. Tämä rakkaus on seurauksiltansa erityisen tärkeä, kun toimimme ihmisten hyväksi ja rukoilemme heidän puolestaan. Joskus ryhdymme Kristuksen antamaan työhön, koska olemme innoissamme Hänen työstään, niin kuin sanomme, tai oman hengellisen terveytemme vuoksi, ilman että antautuisimme itse omakohtaiseen uhrautuvaan rakkauteen niiden sielujen edestä, joita etsimme. Ei ihme, että uskomme on heiveröistä eikä voittavaa. Sekä uskon rukouksen että toiminnan onnistumisen salaisuus on, että etsimme jokaista eksynyttä yhtä lailla, riippumatta siitä, miten surkea hän on. Hyvän Paimenen lempeällä rakkaudella, niin että näemme hänessä Jeesuksen Kristuksen ja voimme auttaa häntä ylös Jeesuksen Kristuksen tähden. Uskon rukouksen ja onnistuvan toiminnan salaisuus on aito rakastava sydän. Kun Jeesus puhuu anteeksi antamisesta, hän opettaa samassa yhteydessä, että rakkaus on sen juuri. Aivan samoin kuin Hän Vuorisaarnassa liitti rukousopetuksen ja lupauksen yhteen kehotuksen kanssa olla armahtavainen, niin kuin Taivaallinen Isämme armahtaa (Mt 5:7, 9, 22, 38-48), niin tässä näemme samanlaisen yhteen liittämisen. - Rakkauden täyttämä elämä on uskon rukouksen perusta. On sanottu, ettei ole mitään niin sydäntä tutkivaa kuin uskon rukous tai aito uskon rukouksen yrityskin. Mutta voi, älkäämme luopuko tästä itsensä tutkistelusta, sillä ajatuksen verukkeella, että Jumala ei kuule meitä sellaisesta syystä, jonka vain Hän yksin tietää. Ei todellakaan. ”Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne” (Jk 4:3). Annetaan tämän Jumalan sanan tutkia itseämme. Kysykäämme, onko rukouksemme todellakin lähtöisin elämästä, joka on annettu kokonaisvaltaisesti Jumalan tahdolle ja lähimmäisten rakastamiselle. Rakkaus on ainoa maaperä, johon uskon juuri voi tarttua menestyäkseen. Kun se ojentaa käsivartensa ylös ja avaa sydämensä taivasta kohti, Isä aina seuraa sitä nähdäkseen, etteivät sen katse ole samanaikaisesti kiinnittyneet myös pahaan ja arvottomaan. Tässä rakkaudessa, ei todellakaan kysytä täydellistä suoritusta vaan rakkautta, joka on sitoutunut tavoitteeseensa ja joka on vilpittömän kuuliaista, - sellaisen rakkauden piirissä usko saa vastauksen. Se, joka antautuu Jumalan rakkauden valtaan, niin että sallii sen hallita itseään, saa voiman uskoa, että rakkaus kuulee jokaisen rukouksen. Ihminen, joka antautuu tavanomaisessa elämässään rakastamaan niin kuin Jumala rakastaa, hän saa voiman uskoa, että hänen jokainen rukouksensa kuullaan. Vain Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, kärsivä ja pitkämielinen, voittaa. Vain rakkaus voittaa Jumalan kanssa, rukouksessa. Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan. Autuaita ovat kärsivälliset, he perivät maan. Learning To Pray (With Christ In The School Of Prayer) Andrew Murray Toimitettu Rukoile maamme puolesta englantilaisen herätyssaarnaajan ja opettajan, anglikaanipastori J.C. Rylen sanoin: Oi Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, vuodata Henkesi maamme päälle. Uudista työsi meidän parissamme. Lisää vilpitöntä uskoa maassamme ja erityisesti meidän omassa seurakunnassamme. Kosketa huolettomien, ajattelemattomien ja uskosta osattomien sydämiä. Näytä heille heidän rikkomuksensa, syyllisyytensä ja vaara, jossa he ovat. Viritä heitä ajattelemaan ja vakuuta heille parannuksen tarvetta. Etsikööt tuhannet Rylen rukous alkaneen vuoden puolesta Kristusta tänä vuonna, uskokoot ja pelastukoot. Herätä oikeitten kristittyjen sydämet. Herätä heissä intoa sinun kunniasi ja evankeliumin levittämistä kohtaan. Olkoot he pyhempiä, avustushalukkaampia ja alttiimpia hyviin tekoihin. Rukoilkoot he paljon ja usein, Laske Pyhä Henkesi minun päälleni. Älä anna minun pettyä oman sieluni tilan tähden. Jos en ole vielä kääntynyt, vaikuta minussa kääntymys, ilman että joudun odottamaan. Luo minuun uusi sydän. Näytä minulle, millainen olen. Näytä minulle millainen Sinä olet. Näytä minulle Kristus. Opeta minua rukoilemaan. Älä anna minun kuolla synneissäni. Jos olen jo kääntynyt, lisää minulle armoa. Johda minua eteenpäin. Kasvata minua. Lujita minua. Vahvista minua. Tee minusta aikuisempi. Lisää uskoani ja toivoani ja rakkauttani. Salli minun kasvaa armossa ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Vuodata Pyhä Henkesi kaikkien evankeliumia kantavien toimien päälle. Lisää niihin innoitusta ja luottavaisuutta. Saarnattakoon Kristusta tänä vuonna enemmän, täydemmin, vapaammin ja myötätuntoisemmin kuin maassamme on koskaan julistettu. Vuodata Pyhä Henkesi seurakuntiesi päälle. Olkoon niissä enemmän eloa, sisua ja innokkuutta. Olkoot Sanan kuulijat tänä vuonna samanhenkisiä vakavasti odottaen siunausta ja menkööt aina rukoillen kotiinsa. Vuodata Pyhä Henkesi yhteiskunnan kaikkien ryhmien päälle – rikkaiden ja köyhien, vanhojen ja nuorien. Vähentykööt lepopäivän pyhittämättä jättäminen, juoppous ja maailmallisuus ja kateus ja kopeus ja muodollisuus ja tekopyhyys maassamme tänä alkaneena vuonna. Lisääntyköön ajattelevaisuus, rukoileminen, Raamatun lukeminen, pyhä elämä ja opitun toimeenpano keinona siihen, mitä armo pystyy tuottamaan. Tuntekaamme kaikki syvemmin oman sielumme arvo ja pitäkäämme enemmän huolta lähimmäistemme sieluista. Armollinen Herra, älä käsittele meitä niin kuin syntiemme tähden ansaitsemme. Häveten tunnustamme, että olemme tahtoasi rikkova, ylpeä ja kiittämätön kansa. Mutta pelasta meidät armosi tähden. Vuodata Pyhä Henkesi päällemme. Uudista tekosi ja muokkaa kansamme Jumalaa pelkääväksi ja oikeamieliseksi. Me pyydämme tätä kaikkea Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen. J.C. Ryle
Kansat elävät unessa. Eli, millä tavalla Jumala toimii? Horatius Bonar Tammi-maaliskuu 2023 3 Maailma nukkuu yhäkin elottoman untansa. Sitä on riittänyt sukupolvesta toiseen; joskus syvempää, joskus kevyempää – aina kuitenkin kuin hautakammion unta. Tuntuu kuin se olisi tuomittu jatkumaan siihen asti, kun viimeinen pasuuna soi, minkä jälkeen uni ei silmään tule. JakuitenkaanJumala ei ole jättänyt sitä nukkumaan ilman varoitusta. Hän on puhunut äänellä, joka voi kuuroimmatkin saavuttaa ja kylmimmätkin sydämet herättää. Kymmenen tuhatta kertaa Hän on näin puhunut ja puhuu Onko joku täällä hereillä? edelleen… Mutta maailma kieltäytyy kuulemasta. Sen miljardit nukkuvat vaan, aivan kuin tämä kuoleman uni olisi heidän olemuksensa siunatuin tila. Kuitenkaan eräässä mielessä maailman uni ei ole milloinkaan koskenut kaikkia. Koskaan ei ole ollut aikaa, josta olisi voitu sanoa, ettei ole edes yhtä, joka on hereillä. Suuret joukot ovat aina olleet unessa, mutta aina on ollut pieni lauma, joka on hereillä. Jopa maailman syvimmänkin sydänyön aikana on aina ollut valon ja päivän lapsia. Nukkuvan maailman keskellä on aina joku ollut hereillä. Jumalan ääni tavoitti heidät ja Hänen väkevä voimansa kannatteli heitä ja he vaelsivat maan päällä, hereillä nukkuvien keskellä, elävinä kuolleitten joukossa. Kun Jumalan ääni herättää, ei yhtä, vaan tuhansia, voi olla päivä, jolloin kokonaiset kylät tai alueet näyttävät kuin heräävän ja pukeutuvan uuteen elämään, mikä on kuvaamattoman kiinnostavaa ja vahvaa! Sellaisessa mullistuksessa näyttää siltä kuin itse maailmakin heräisi, että se järkytys, joka mursi niin monet horroksestaan järisyttäisi yhdessä koko maailmaa. Kirkon historia on täynnä näitä eri kokoisia herätyksiä. Todellisuudessa, alusta lähtien, kirkon historian kertomus oikeasti koostuu juuri tällaisesta. Tämä näkyy seurakunnan innoitetussa historiassa Apostolien tekojen kertomuksena. Monia ihmeellisiä asioita on tapahtunut, aina helluntaipäivästä lähtien omaan aikaamme saakka, ja mikä ansaitsisikaan huomiotamme ja tutkimistamme paremmin kuin Hengen vuodatuksen tuottamat tapahtumat? Uskovien mielenkiinnon lisäksi koko seurakunnalla olisi tästä paljon opittavaa. Jumalan työn näkeminen ja niiden tapojen ja välineiden käytön seuraaminen, joiden kautta Hän toimitti työnsä, ei voi olla muuta kuin hyödyllistä ja innostavaa. Se panee meidät tiedostamaan omat epäonnistumisemme ja osoittaa tavan, jolla siunaus voidaan saada. Horatius Bonar Jatkuu alla Kuvaillaksemme sitä, miten merkittävä on Jumalan toiminnan läsnäolo vastakohtana sille, että ihminen ei ole siihen osallinen, lainaamme seuraavan kertomuksen 1700-luvulta. Kertomus liittyy Jonathan Edwardsin kertomuksiin hämmästyttävistä herätyksistä. (A Narrative of Surprising Conversions. Massachusetin herätys alkoi v. 1737, Northamptonissa). ”On huomattavaa, miten, tänä tärkeänä päivänä syvä huoli valtasi kaupunkimme asukkaitten mielen. Jotkut olivat kotonansa, toiset tiellä kulkemassa, jotkut olivat metsässä ja jotkut pellolla; toiset olivat juttelemassa ja jotkut olivat iäkkäitä, jotkut lapsia ja jotkut Jumalan havaittua toimintaa kaupungissa työiässä toiset eläkkeelle siirtymässä. Kaikki he joutuivat äkkiarvaamatta uudenlaiseen todellisuuteen, toisen maailman ja iankaikkisten asioitten vahvan vaikutuksen alle. Mutta, sen verran, kun itse ymmärrän, sellaiset asiat puhuttelevat ihmisiä tavallisesti, ellei aina, silloin kun he jollain tavalla askartelevat mielessään Jumalan Sanan tai hengellisten asioitten kanssa. Yleinen käsitys on, että tällaista kestävää hengellistä vaikutusta havaitaan julkisten Sanan saarnatilaisuuksien seurauksena. Suuri ja vakava huoli uskon suurten asioitten ja katoamattoman maailman puolesta alkoi levitä yleisesti kaupungin kaikissa osissa ja kaikenkaltaisissa ihmisissä ja ikäluokissa. Häly, joka ’kuolleista luista’ lähti, kasvoi yhä äänekkäämmäksi. Puhe muuita kuin hengellisistä ja iankaikkisista asioista, oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ihmisten mielet siirrettiin ihmeen omaisesti pois maailmasta; ajateltiin, että sen merkitys on hyvin pieni. Näytti, että ihmiset toimivat maallisissa tehtävissään pitäen niitä vain yhtenä velvollisuutena sen sijaan, että ne olisivat olleet elämän pääasia. Ainoa heille tärkeä oli, että Jumalan valtakunta tulisi ja jokainen näytti myös pyrkivän siihen. ”He olivat sisimmässään osallisia tähän suureen tavoitteeseen eikä se voinut pysyä salassa. Se näkyi heidän koko olemuksestaan. Niinpä meidän olikin kauheata ajatella, että olisin Kristuksen ulkopuolella ja aina vaarassa pudota kadotukseen. Ihmisten mielen täytti halu elää ja paeta tulevaa vihaa! Jokainen käytti kaikki tilaisuudet sielunsa hyväksi ja tapasivat toisiaan usein omissa kodeissaan uskon harjoittamista varten. Aina, tilaisuuden tullen ihmisiä tuli tungokseen asti paikalle. Harvoin oli yhtäkään minkään ikäistä ihmistä, jota huoli iankaikkisuudesta ei olisi koskettanut. ”Ne, jotka yleensä olivat vihamielisimpiä ja välittivät vähiten ja ne, joilla oli taipumusta ajatella vähätellen elävästä ja omakohtaisesti eletystä uskosta, saivat useimmiten herätyksen kosketuksen. Työ, mikä ihmisten kääntymiseksi tapahtui, eteni nopeutuen ja monella hämmästyttävällä tavalla. Jeesukselle Kristukselle pelastui sieluja joukoittain. Päivistä ja kuukausista toiseen seurasi tilanteita, joissa syntisten nähtiin tulevan pimeästä ihmeelliseen valoon. ”Julkiset kokouksemme olivat kauniita. Jumalanpalveluksissa ihmiset olivat vapaita, aitoja ja halukkaita korottamaan Jumalaa, innokkaita nauttimaan julistajan tarjoamaa sananruokaa. Ajoittain seurakunta puhkesi kyyneliin Sanan kosketuksesta, jotkut itkivät murheesta ja katumuksesta, toiset ilosta ja rakkaudesta ja taas toiset säälistä ja osanotosta läheistensä sielujen vuoksi. Ne meistä, jotka olivat jo aiemmin kääntyneet, yllättyivät, kun Jumalan voima antoi ilmeistä lisävoimaa ja uutta virkeyttä. Monet hengellisestä tilastaan huolestuneet huomasivat, että epäilykset häipyivät ja niiden tilalle tuli tyytyväisyyttä ja Jumalan rakkauden valoisa ilmapiiri.” Horatius Bonar Jatkuu alla Kun ihminen pääsee huomattavaan pisteeseen, hän järjestää näyttävän toimintaesityksen ikään kuin hänen toimintansa tuottama näytös ja ääni julistaisi hänen suuruuttaan ja kaataisi edessä olevat esteet. Hän ei voi toimia ilman hikeä, nousevaa tomua ja melua. Kun Jumala tekee ihmeellisen työn, sellaisen, jota hämmästyttää kaikki maan päällä ja taivaissa, Hän toimittaa kaikkialle ympärille hiljaisuuden ja lähettää hiljaisen pienen äänen ja asettaa sitten jonkun heikon työvälineen toimimaan ja samassa työ onkin jo tehty! Ihminen näkee vaivaa ja hikoilee ja kaiken jälkeen vaikutus on silti vähäinen. Luoja, hiljaisessa, majesteettisessa voimassaan, ilman melua ja silti vastustamattomana, saa yhdellä sanalla tehtyä kaikkivaltiaan äärettömiä ihmeitä! Talven siteiden päästämiseksi ja kevään vihreyden tuottamiseksi Jumala ei lähetä enkeleitä hakkaamaan paksua jäätä murskeeksi, tai riisumaan ylänköseudut paksusta lumivaipasta tai istuttamaan paljaaseen maahan uusia kevätkukkia luovasta kädestään. Ei! Hän ikään kuin henkäisee huuliltaan leutoa kevätilmaa jäiseen säähän ja niin tyynessä hiljaisuudessa ja vastustamattomassa voimassa työ etenee. Jää sulaa, lumi katoaa, joet virtaavat jälleen vapaina, maa herää unesta, laaksot ja kukkulat vihertyvät, tuoreen maan tuoksut leijailevat ilmassa ja uusi kauneuden maailma nousee hiljaisuudessa ja vanha katoaa! Sellainen on Jumalan työtapa sekä luonnossa että hengellisessä maailmassa, hiljainen, yksinkertainen, majesteettinen ja väsymätön! Sellainen oli reformaatio Brittein saarilla. Sellaisia olivat Skotlannin herätykset, kuten esimerkiksi Kirk o’ Shottsin seurakunnan herätys (v. 1630), eräänä helluntaina, kun ujon ja pelokkaan pappisoppilaan yllättävästi innoittunut puhe sai aikaan, että viisisataa sielua tuli kääntymykseen. Sellainen oli myös Ayrin kyläkirkon [skottien entisen satamakaupungin] helluntain kaltainen herätys, kun murtuneen miehen. John Welshin (s. v. 1568), rukousahdistus nousi keskiyön pimeydessä taivaaseen. Ja sellainen oli myös Jonathan Edwardsin tapaus, kun hän valvoi ja rukoili kaupunkinsa asukkaiden puolesta, North Hamptonissa, Yhdysvalloissa, josta edellä kerrottiin. [Edwardsin kirjoista on kaksi suomennettu, toinen v.1995 ja toinen v. 2011.) Onko Herran käsi siis liian lyhyt, niin että Hän ei pystyisi pelastamaan, tai onko Hänen korvansa kuuro, niin, että Hän ei kuulisi? Horatius Bonar. Skotlantilainen evankelinen julistaja, s.1808, k. 1889 Hiljainen, yksinkertainen ja majesteettinen Jumalan työ
Tammi-maaliskuu 2023 4 Kristityn elämä on sen todellisuutta, mitä toivotaan (Hpr 11:1). Se on kuuliaisuutta Jumalan Sanalle, elämää Pyhän Hengen hallinnassa, elämää rukouksen ja uskon varassa, sieluja voittavaa elämää ja herätystä odottavaa elämää. Jotta tämä elämä voisi muuttua todeksi, meidän tulee huomata yksi suuri totuus. Se on edellytys kaiken toteutumiselle. Tämä totuus on, että ”Jos minulla olisi ollut paha mielessä, ei Herra olisi kuullut minua.” (Ps 66:18.) Sisäinen ihmisesi on äärettömän merkityksellinen Herralle, vaikka Hän tuntee myös pinnallisemman minuutesi. Hän tietää kaiken. Tämän vuoksi Hän saPäästä Jumala tutkimaan sydämesi noo: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Mt 12:34); “Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset. murhat. aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” (15:19); “Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” (15:8). Mitä tarkoitetaan sillä, että ”olisi ollut paha mielessä”? Se on sitä, että tiedetään, onko paha mieleistä, ja että se on epämieleistä. Se merkitsee, että ihminen tajuaa, että hänen elämässään on jotain väärää. Se sisältää myös mahdollisuuden, että ihminen voi jättää tekemättä tai tehdä jotakin tuon pahan suhteen. “Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin” (Jk 4:17). Kietova ja salainen synti Meitä kehotetaan Heprealaiskirjeessä 12:1: “Pankaamme pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme” Synnin pois paneminen on meidän erityinen heikkoutemme alue. Juuri synti lyö meitä, pettää, turmelee ja johtaa lopulta syntiseen tyytymättömyyteen. Se on synti, jonka minä jätän huomiotta, mutta jonka Jumala tuntee. On pidettävä mielessä, että Saatan tekee kaiken aikaa havaintoja Jumalan lapsista ja solahtaa liukkaasti sisään heikkouden kohdasta. Varautuakseni sellaista heikkoutta vastaan, minun on ponnisteltava tunnistaakseni sen elämässäni Jumalan omana: ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?” (Jer. 17:9). Kuka siis tuntee? Herra tuntee heikkoutemme, synnin, josta kuvittelimme, että se on peitetty. ”Herra sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (Ps 139:1-2). Hän tuntee meidän ajatusmaailmamme. “Näin sanoo Herra: ‘Minä tunnen teidän puheenne, minä tiedän, mitä teidän mielessänne liikkuu.” (Hes 11:5) Jumala tuntee kaikki salaiset syntimme [, mutta antaa katuvalle anteeksi]. ”Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani, mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.” (Job 14:16). Pystymme kyllä piilottamaan salaiset syntimme seurakunnalta, perheeltämme ja rukouskokoukseltakin, - mutta emme koskaan Jumalalta, joka vihaa syntiä. E. D. Hettinger Jatkuu alla otsikolla Tutki minua, Jumala! Tutki minua, Jumala! Psalmin kirjoittaja rukoili: “Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps 139:23-24). Rakkaat ystävät, kuinka suuri tarve meillä onkaan päästä henkilökohtaisesti kohtaamaan yksin Jumala. Ja, mikä tarve meillä onkaan pyytää Häntä tutkimaan sydämemme, jotta siellä mahdollisesti oleva synti paljastuisi! Jumala tuntee minut ja sinut. Hän voi tutkia meidät, kun sallimme sen, että Hän paljastaa alueen, joka tarvitsee puhdistusta. On tärkeää muistaa, että: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl 28:13). Vuosia sitten eräs seurakuntani miesten ryhmä antautui rukoilemaan herätystä ja sielujen pelastusta. Eräänä iltana, kun yksi heistä nousi polviltaan ylös ja keskeytti toisten rukouksen sanoen: ”Miehet, en voi jatkaa rukoilemistani teidän kanssanne, sillä, sillä yksi synti ei jätä minua rauhaan, sellainen, jonka vain Jumala tietää.” Hän kertoi itseään kietovan synnin ja tunnusti sen Herralle ja pääsi jatkamaan toisten kanssa. Sinä iltana tuo ryhmä iloitsi! Seuraavana päivänä oli pyhäpäivä, Herran päivä, niin kuka olikaan aamupalveluksessa läsnä, muu kuin hänen poikansa, jonka pelastumista mies oli rukoillut. Kun sitten mahdollisuus tulla rukoiltavaksi esitettiin kirkossa, kuka muu alttarille tulikaan kuin hänen poikansa! Kun hän oli tunnustanut itseään kietoneen synnin, saanut anteeksi ja puhdistunut Karitsan veressä, isän rukoukset poikansa puolesta saivat vastauksen. Todella: ”Jos minulla olisi ollut paha mielessä, ei Herra olisi kuullut minua.” (Ps 66:18.) Paha sydämessä erottaa Näin luemme Sanasta: ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule.” (Jes 59:1-2). Kristityn elämässä oleva synti estää häntä pysymästä Herrassa Jesuksessa Kristuksessa. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja, jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Jh 15:5.) Paha erottaa voimasta, hedelmästä, rukouksesta, uskosta, rakkaudesta, Hengessä vaeltamisesta ja Jumalan tahdosta. Se kaikki huipentuu tähän: Ei Kristus, vaan Minä, sen sijasta, että olisi, “En minä, vaan Kristus.” Paha sydämessä tekee kuuroksi Synti tekee hfitaaksi kuulemaan. Apostoli Paavali toivoi voivansa levittää niitä syviä totuuksia, jotka ovat korvaamattomia uskoville, jotta he voisivat kasvaa Herrassa. ”Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää niitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan.” (Hpr 5:11.) Jumalan Sana kertoo, mitä seurauksia tulee haluttomuudesta kuulla. ”Veljet ja sisaret, en voinut puhua teille niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan. Puhuin teille kuin ruumiillisille ihmisille, kuin pikkulapsille, jotka eivät vielä kunnolla tunne Kristusta. Juotin teille maitoa enkä antanut kiinteää ruokaa. Te ette näet olisi pystyneet sitä syömään, ettekä pysty vieläkään, koska ruumiinne hallitsee teitä yhä. Eivätkö keskinäinen kateutenne ja riitanne johdukin siitä, että elätte ruumiin ehdoilla niin kuin ihmiset elävät?” (1Kr 3:1-3 ut2020). Sana paljastaa, että synti aiheuttaa kuuroutumista. Me menetämme herkkyytemme kuulla Pyhän Hengen ääntä ja sen seurauksena on, että jäämme keskenkasvuisiksi Kristuksessa. Mutta synti ei ainoastaan tee ihmistä hitaaksi kuulemaan, vaan myös hämärtää hänen asioiden näkökykyänsä. Se estää rakkauden syntymistä. Se ohjaa uskovan kulkua väärään suuntaan. Se myrkyttää hänen kielensä puheen. Se anastaa häneltä Jumalan yhteyden. E. D. Hettinger Jatkuu alla otsikolla Tule Jumalan kuulemaksi Synti sydämessä sulkee Jumalan korvat ”Jos minulla olisi ollut paha mielessä, ei Herra olisi kuullut minua.” (Ps 66:18.) “Nyt minä annan vihani puhua. Sen teen, en sääli enkä säästä. Huutakoot minun korviini, miten kovaa tahansa, minä en heitä kuule.” (Hes 8:18). ”Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Tule Jumalan kuulemaksi Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule. ” (Jes 59:2). Kun elättelemme syntiä sydämessämme, se on vahva este, meitä pääsemästä yhteyteen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän ei vahvista syntiä vastaamalla silloin, kun synti täyttää sydämen. Synnistä parantava lääke Mikä on syntisen sydämen parantava lääke? Ensiksi, aloita pyytämällä Jumalalta: “Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps 139:2324). “Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat.” (Job 13:23). Toiseksi, tunnusta rikkomuksesi ja syntisi: “Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1Jh 1:9). Synnin tunnustaminen tuo meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Entä se paha, mitä on sinun sydämessäsi? Rukoilen, että olisit rehellinen Jumalan edessä, niin että voit olla rehellinen myös toisten ihmisten edessä. Ottakaamme tämä vakavasti, Hänen edessään. Antakaamme pyhän Jumalan tutkia sydämemme. Ja sitten ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” (Jh 2:5). E. D. Hettinger
Tammi-maaliskuu 2023 5 Aivan samoin kuin menneinä aikoina herätyksen ehdot pysyvät, ne ovat samat tänäänkin. Niin kuin Samuelin, Esran, Elian, ja Joosafatin aikana ihmisten täytyy luopua kaikesta synnistänsä. Niin kuin saksalasisen Lutherin aikana, skottilaisen Knoxin aikana, walesilaisen Wesleyn aikana ja yhdysvaltalaisen Moodyn aikana ihmisten täytyy suostua julkiseen ja vilpittömään kaikesta tietoisesta synnistä luopuminen, jotta voisi syntyä laaja herätys. Sellainen, joka irrottaa meidät tästä katkeruuden läsnäolosta, helvetissä syntyneen synnin pahuudesta. Mikään laaja herätys ei ole alkanut ilman avointa katumusta ja synnin tunnustamista. Tuomion on alettava Herran huoneesta, meistä tutuista, ystävistä, sinusta ja minusta. Miten voimme odottaa syntisten katuvan, jos me, jotka tunnustaudumme uskoviksi, pysymme poissa totuudesta? Meidän on tyhjennettävä sydämemme itsestämme, jos haluamme, että Jumala pääsee Laajempi kuin helluntain herätys sen täyttämään. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” (1Pt 4:17.) Valtameriä esirukousta Niin kuin Mooses rukoili Punaisen Meren rannalla, Joosua Jerikon muurien äärellä, Elia huusi Jumalaa Karmelin vuorella, niin kuin Jeesus rukoili Getsemanessa, niin kuin Paavali ja Silas kohottivat äänensä esirukoukseen Filippissä, niin tulee meidänkin ”tarttua armon alttarin sarviin” ja vuodattaa ahdistuksestamme nouseva rukouksen ja anomisen aalto, joka liittää Jumalan meihin tekemään vastustamattoman työnsä! Oi veljeni ja sisareni, meidän on rukoiltava! On rukoiltava yksin ja rukoiltava yhdessä. Meidän on kokoonnuttava rukoilemaan ja rukoiltava salassa, omissa oloissamme! On anottava itsemme puolesta ja huokailtava toistemme puolesta. On muistettava uskovia johtajiamme ja työntekijöitämme. ”Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.” (Ef 6:18.) Meidän on kasteltava asuinalueemme, kaupunkimme, maamme ja maailmamme esirukouksella, jonka peittävyys on kuin valtameri. Näin me rukoilemme Jumalan sitoumusten mukaan ja Jeesuksen Kristuksen veren ansiosta pelastusta maailmalle, jonka ryntäily vie sitä helvettiä kohti. Meidän tehtävämme on rukoilla herätystä, jossa sielut pelastuvat! ”Syntyykö kansa yhdellä kerta? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa.” (Jes 66:8.) Seurakunta voi sen tehdä. “Ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, anna sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.” (2Ak 7:14.) Kaksi uskovaa voi tehdä sen. ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Mt 18:19.) Yksikin uskova voi sen tehdä, kun hän ei hellitä armon alttarista ja jatkaa rukoustaan vastauksen tulemiseen asti. ”Oikeamielisen rukous on täynnä voimaa ja saa paljon sikaan.” (Jk 5:16. ut2020.) Mutta voi, mitä kaikkea suurempaa saadaankaan aikaan, kun kaikki teemme parannusta synneistämme, antaudumme taas täydelleen Herralle ja uudistamme rukousliittomme Hänen ja toinen toistemme kanssa! Sanonpa, että meillä olisi herätys suurempi kuin helluntaina! Jumala, antakoon meille armon maksaa se hinta, mikä parannuksen tekoon tarvitaan, antautumiseen tarvitaan ja esirukoukseen tarvitaan – jotta helluntai tapahtuisi uudelleen – omassa elämässämme ja ajassamme, Jeesuksen rakkaassa nimessä. Hyman J. Appelman Toimitettu Hyman J. Appelman oli syntyjään Valko-Venäjän ortodoksijuutalainen. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin vähän ennen Venäjän neuvostovallankumousta. Appelman osasi lapsuudestaan lähtien useita kieliä. Hän valmistui lakimieheksi. Kerran tullessaan Kansas Cityyn, hän yöpyi sikäläisen NMKY:n tiloissa. Yöpöydältä hän löysi Gideonien asettaman Raamatun, jota lukiessaan hän sai kipinän uskoontulolle ja uuden työkutsun. Hänen isänsä ei hyväksynyt pojan luopumista kodin uskonnosta, josta syystä Hyman joutui toimimaan perheensä hylkäämänä. Hän oli aikanaan tunnettu herätysjulistaja, jonka kautta tuhannet ja tuhannet tulivat Kristuksen tykö. Hyman on kirjoittanut useita kirjoja. Anteeksiantamus vapauttaa pääsemään eteenpäin On mahdotonta puhua liikaa anteeksiantamuksesta ja olla liian kiitollisia siitä. Meitä on myös koko ajan muistutettava siitä, mitä anteeksianto maksoi Vapahtajalle. Hän meni kuolemaan uhrina ristille, jotta anteeksianto saataisiin oikeutetuksi! Oikeastaan, tarvitsemme anteeksiantoa jopa vahvemmin kuin happea. Anteeksianto tekee kadotetusta ja pelastetusta iankaikkisuudesta erilaisen. Yksi Jumalan suurimpia suosionosoituksia ihmiselle on saada kokea anteeksiantamus. Se erottaa toisistaan ihmeellisen vapahduksen ja hävityn menneisyyden. Anteeksiantamus on uuden elämän alku. Anteeksiantamus vahvistaa valtavasti taivaan ihanuutta. Jos ihminen joutuisi loputtomassa iankaikkisuudessa kantamaan syyllisyytensä tunnetta, se madaltaisi suuresti vapahdettujen iloa. Mutta ei! Anteeksiantamus poistaa kaiken menneen, hautaa sen ikuisesti Jumalan anteeksiantavaisuuteen (Jer 31:34; Hpr 10:17. Sanasta tiedämme, että anteeksiantamus ei ole jokin tie muitten joukossa, vaan se on erityinen tie. Se on ainoa tie Herran luokse ja toisin sanoen se on ainoa tie, väylä, jonka kautta syntiin kadotettu menneisyytemme voidaan käsitellä. Kirjoituksissa Herra ei missään anna meille perustetta uskoa, että Hän voisi kääntää historiaa toiseksi. Kun teko on tehty, se on tehty. Tässä mielessä vanha sanonta pitää: ”Liikkuva Käsi kirjoittaa; ja kun se on kirjoittanut, se jatkaa edelleen.” Mitkään kyyneleet eivät voi pyyhkiä pois kirjoitusta eikä muuttaa sitä. Vain anteeksiantamus voi käsitellä sen sisältöä. Anteeksiantamus on sitä, että syyllistä käsitellään niin kuin hän ei olisi koskaan tehnyt väärin. Se on punakynän merkintöjen poistaminen muistikirjasta. Tämä on se tapa, jolla Jumalan anteeksiantamus käsittelee meitä ja näin Hän haluaa meidän toimivan toisiamme kohtaan. Ilman yhtään kaunaa! Anteeksisaaneen tulee antaa anteeksi Löydämme Raamatusta useita kohtia, joissa Jumala asettaa esimerkkejä toimintatavoistansa. Yksi tällaisista on anteeksiantamus. Hän antaa anteeksi ja edellyttää, että me teemme samoin. Hänen tavastaan toimia tulee meidän toimintatapamme. Paavali suosittelee uskoon saattamilleen ihmisille, että ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef 4:32.) Hänen mittapuunsa on rajaton anteeksiantamus (Mt 18:21-23). Kun ajattelemme kuinka turhanpäiväisiä ovat ne rikkomukset, jotka olemme tehneet toisillemme, verrattuna siihen, mitä olemme Herraa vastaan tehneet, tulee selväksi, että Hän on asettanut meille verrattoman esimerkin oman anteeksiantamuksensa jaloudesta. Panemme itsemme hankalaan paikkaan, kun rukoilemme: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet” ja siitä huolimatta kieltäydymme itse noudattamasta tätä sanaa. Pietari esitti Herralle äärettömän tärkeän kysymyksen sen jälkeen, kun Jeesus oli opettanut anteeksiantamisesta veljelle (Mt 18:19). Tähän Jeesus vastasi vakavalla vertauksella armottomasta palvelijasta (Mt 18:23-25). Sen vuoksi on pelottavaa kuulla jonkun sanovan: ”En voi antaa tälle ihmiselle koskaan anteeksi.” Airut / Herald Int. Jatkuu alla otsikolla Anteeksiantamus vapauttaa molemmat osapuolet Anteeksiantamus vapauttaa meidät molemmat osapuolet Kaikki me tiedämme, että anteeksiantamus tuo sielulle ja sydämelle helpotusta molemmissa tapauksissa, sekä silloin, kun meille annetaan anteeksi, että silloin kun annamme itse anteeksi. On kohtalokasta elää sellaisessa olotilassa, jossa on joko itse tuomion alla tai pitää jota kuta toista oman tuomionsa alla. Vastaavasti on upeaa elää jatkuvassa vapaudessa. Mielen tutkimuksissa on saatu selville, että kaunaisuus, vihamielisyys ja kateus kuluttavat tunnemaailmamme olemusta. Emme ehkä edes huomaa tai ole tietoisia siitä tuhosta, mitä on tapahtumassa näitten epäterveellisten tunteitten ja asenteitten kautta. Tiedämme kuitenkin nykyään, että kostonhaluisuus, samalla mitalla takaisin maksamisen halu ja anteeksiantamiseen haluton henki vaikuttavat sydämeen ja koko verenkierto- ja hermojärjestelmään. Jos sellainen tila kestää pitempään seurauksena voi olla vaara, että kuolemme. Anteeksiantavaisuus vapauttaa ihmisen sydämen tästä kuormasta. Se rauhoittaa hermojärjestelmää ja vähentää verenpainetta. Jumala ylläpitää meille anteeksiantavaisuuden Kuninkaallista tietä, jotta voimme päästä eteenpäin. Kristuksen evankeliumi on mitä sopivin ja tervetullein meidän ihmisluontomme avuksi. Anteeksiantamus on tulosta kristillisestä rakkaudesta. Ja kristillinen rakkaus on tärkeä. Kirjeessään korinttilaisille Paavali totesi heille, että itse asiassa, jos heillä on rakkautta, niin heillä on kaikki (1Kor 13). Ja toisaalta, jos heillä ei ole rakkautta, ei heillä ole mitään. Tämä korostaa meille sitä, että sydämen asenne on elämän tärkein seikka. Anteeksiantaminen on yhteistyötä Jumalan kanssa, jossa toimitaan Hänen valtakuntansa hyvän tahdon toteutumiseksi. Tätä seuraa, että kun Hänen rakkautensa on kerran juurtunut sydämiimme, lain kirjain menettää pakottavuuttaan. Tämä lain pakon väheneminen johtuu siitä, että sama voima, joka on Herran voima, kun Hän toimii laajassa valtakunnassansa. Anteeksiantaminen voi olla velka, jonka olemme velkaa toisille. Anteeksiantaminen on tapa, jolla pysymme Herran mukana Hänen kaiken kattavassa lunastustehtävässään. Anteeksiantamus on suuri vapautus, jonka Jumala tarjoaa kaikille, jotka antavat tiensä Kristukselle. Anteeksiantaminen toisille vapauttaa meidän omat sydämemme orjuuttavista tunteista ja asenteista. Anteeksiantamus on yksi suurista hyvistä töistä, jonka teemme myös itsellemme. Airut / Herald Int.
Tammi-maaliskuu 2023 6 Corrie ten Boom ja hänen perheensä, toimivat oman natsien miehityksen aikana kotinsa puitteissa Hollannin vastarintaliikkeen kanssa suojellakseen juutalaisia holokaustilta toisen maailmansodan aikana. Lopulta natsit ottivat hänet ja koko hänen perheensä vangiksi ja lähettivät heidät keskitysleirille. Corrie ja hänen sisarensa Betsie sijoitettiin yhdessä Ravensbruckin leirille Saksaan. He kärsivät siellä ennen kokematonta julmuutta ja toivottomuutta nälkään näivettymäisillään. Eräs natsivartija pieksi Betsyä, minkä seurauksena hänen jo ennestään sairas olemuksensa heikentyi niin, että hän kuoli kidutukseen. Corrie puolestaan sairastui sydäntautiin, mutta kaikesta huolimatta Betsie jaksoi elämänsä loppuun saakka rukoilla, että Jumala tuottaisi jotain hyvää tästä kauheasta pahasta. Hän rukoili vartijoittensa puolesta, ja että Jumala voisi käyttää leirin julmuuksia alustana sellaiselle, joka rakentaa hyvää Hänen valtakuntaansa. Sisaren jättämät sanat Corrielle, kantoivat tätä läpi loppuelämän vuosien. Betsiellä oli Jumalalta saatu näky; hän ”näki” vankiparakit vihreiksi maalattuina ja niiden ympärillä kukkia ja pensaita istutettuina parantamaan sieluja. Tämän kuvan saatuaan hän kääntyi sisarensa puoleen ja pyysi tätä kertomaan maailmalle sanoman Herralta: ”Meidän täytyy kertoa ihmisille, mitä olemme oppineet täällä. Meidän täytyy kertoa heille, että ei ole olemassa niin syvää kuilua, että [Jumala] ei olisi vielä syvemmällä [läsnä]. He tulevat kuuntelemaan meitä, Corrie, koska me olemme olleet siellä.”* Pian tämän jälkeen Betsie kuoli. Corrie vapautettiin ”toimiston virheen” takia. Hän palasi Hollantiin ja vapautui Länsiliittoutuneiden joukkojen vallattua maan takaisin. Ajan myötä hän parantui täyteen kuntoon. Sodan jälkeen, joku osti ja lahjoitti muutaman keskitysleirin parakin ja Corrie maalasi ne vihreiksi, pani sielua parantavat verhot ikkunoihin ja niin alkoi rakkaudentyö ja entisten vihollisten auttaminen eheytymään. Usein hän matkusti puhumassa tuhoutuneen Saksan jäännösten raunioilla. Hän julisti sanomaa, jonka oli saanut sisareltaan Betsieltä juuri ennen tämän kuolemaa. Miten se on nahdollista Tuli hetki, jolloin Corriella oli elämänsä käänteentekevä kokemus. Hän oli matkustaniut Saksaan saarnaamaan anteeksiannon evankeliumia. Lue hänen omaa kertomustaan: ”Tämä tapahtui jumalanpalveluksessa Münchenissä. Näin SS-miehen, joka oli vartioinut suihkukopin ovea Ravensbruckin keskitysleirillä. Hän oli vapautumisen jälkeen ensimmäinen, kasvokkain kohtaamistani vanginvatijoistamme. Ja yhtäkkiä kaikki oli jälleen läsnä – koko huone täynnä pilkkaavia miehiä, vaatekasoja, Betsien tuskan vääristämät kasvot. “Mies tuli minua kohti, kun kirkko oli tyhjentymässä. Hän säteili ja nyökytteli. ’Oi, olen niin onnellinen, siitä sanomasta, jota julistitte, Fraulein,’ hän sanoi. ’Mielessäni on se, niin kuin sanoitte, Hän on pessyt pois syntini!’” ”Hänen kätensä ojentui kätelläkseen minua kädestäni. Ja minä, joka olin niin usein saarnannut ihmisille … anteeksi antamisen Jumala antaa kyvyn antaa anteeksi Corrie ten Boomin todistus tärkeydestä, pidin käteni tiukasti kyljessäni. ”Vaikka vihaiset, kostonhimoiset ajatukset kiehuivat minussa, saatoin nähdä heidän syntinsä. Jeesus Kristus oli kuollut tämän miehen puolesta, olinko minä vaatimassa jotain enemmän? ’Herra Jeesus’, minä rukoilin, ’anna minulle anteeksi ja auta minua antamaan anteeksi hänelle.’ Yritin hymyillä ja yritin nostaa kättäni. En pystynyt. En tuntenut mitään, en pienintäkään lämmön tai rakkauden kipinää. Ja niin huokasin taas hiljaisen rukouksen: ’Jeesus, en pysty antamaan hänelle anteeksi. Anna minulle Sinun anteeksiantamisesi!’ “Kun tartuin hänen käteensä, tapahtui äärimmäisen uskomaton asia. Hartiastani lähti pitkin olkavartta, läpi käsivarteni kuin virta, joka kulki lävitseni häneen ja saman aikaisesti sydämessäni kasvoi rakkaus tätä vierasta kohtaan, niin että olin hukkua siihen. ”Ja näin sain ymmärryksen, että ei maailman eheytyminen riipu sen enempää meidän anteeksiantavaisuudestamme kuin meidän hyvyydestämme, vaan Hänen. Kun Hän käskee meitä rakastamaan vihamiehiämme, Hän antaa tämän käskyn myötä myös itse sen rakkauden.”* Silloin, kun me ajattelemme, että emme pysty antamaan anteeksi, pystyy Jumala antamaan anteeksi meidän kauttamme. Se, mitä tarvitsemme tähän, on päätös, että valitsemme Hänen parhaansa, ja kutsumme Herran omaan heikkouteemme. Hän pystyy käyttämään myös meidän aikaisempaa epätoivoamme lähtökohtana hoivalle, jota Jumalan armo tuo ihmisille, jotka siitä eivät vielä tiedä. Corrie oppi siunaamaan niitä, jotka kirosivat häntä, rukoilemaan niitten puolesta, jotka mistään välittämättä käyttivät häntä väärin. Tämä oli kasvupolku, jonka kautta hän oppi myös, että anteeksiantamusta ei ainoastaan vaadita vaan siihen annetaan myös kyky. Hän oppi, että ”ei ole sellaista syvyyden kuilua, jota syvemmälle Jumala ei yltäisi.” David Chotka Toimitettu Kirjoittaja on kanadalainen rukousopettaja Poiminta kirjasta: Power Praying www. prayershop.org. * Kirjasta The Hiding Place [suom. Kätköpaikka]. Corrie ten Boom, John & Elizabeth Sherrill Herää elämään Herran todellisuudessa On kasvava tarve, joka lisääntyy tunnista toiseen ja se on Pyhän Hengen työstämä herätys. Se, mitä nyt tarvitaan, on herätys, jossa ei ole merkkiä ihmisen teosta eikä suunnittelemisesta, se on sellainen, jonka Pyhä Henki muotoilee ja toteuttaa seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa, täällä koko maan päällä. Tarve on seurauksiltaan saman laatuisesta uuteen heräämisestä kuin helluntaina, missä miehet ja naiset täyttyivät oikeasti Pyhällä Hengellä. Se tarkoittaa herätystä, joka tuo uskovan elämään helluntain kolmitahoisen siunauksen. Se ei tarkoita, että joillekin siellä täällä tapahtuisi näin, vaan koko maanpäälliselle seurakunnalle tapahtuvaa muutosta. Helluntaina, kun jokainen täyttyi, se läsnä oleva siunaus, joka oli jokaisella, - oli uusi elämäntapa ja elämäntodellisuus, - joka oli Herran Jeesuksen Kristuksen elämäntapa ja todellisuus. He elivät, toimivat ja vaelsivat elävän Herransa voimassa ja läsnäolossa. Jokainen oli saanut täysin uuden ymmärryksen Sanasta ja sen myötä palavan halun jakaa keskenään ja maailman kanssa uutta tietoa ja kokemusta Vapahtajasta ja Sanasta. Ja vielä, heillä oli uusi keskinäinen ymmärrys sekä arvostus toisiansa kohtaan. He huomasivat, että jokainen heistä oli perusteellisen riippuvainen toinen toisestansa ja että yhden häviö tai voitto oli häviö tai voitto jokaiselle muulle. He havaitsivat, että itse asiassa he olivat yhtä Herrassa Jeesuksessa. Nämä ovat helluntain pysyviä tuloksia, - jotka tarvittiin tuona alkujen päivänä ja joista on kirvelevä puute nyt, tänä loppujen päivänä. Nämä seuraukset ilmenevät aina silloin, kun Pyhä Henki täyttää elämää. Kaikkien Jumalan lasten tulee päästä osalliseksi siihen, että Iså ”vahvistaisi Henkensä voimalla teidän sisintänne. Näin Kristus asuu sydämessänne, kun uskotte, ja rakkaus on elämänne kasvupohja ja perusta. Silloin pystytte pyhien tavoin ymmärtämään asioiden kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden. Opitte tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon, ja täytytte kokonaan Jumalasta.” (Ef 3:16-17 ut 2020.) Tämä merkitsee Hengen täyttämää elämää, ei vain joillekin harvoille siellä täällä, vaan jokaiselle Kristuksen kehon jäsenelle. Suurin osa kristityistä katsoo ihan kuin taakse pain, Vapahtajaan, joka on ristillä, sen sijaan että katsoisivat Kristukseen, joka elää ja on noussut ylös ja hallitsemaan. Monien päivätodellisuudessa Hän ei ole läsnä. Helluntaina ja sen jälkeen kristityt saarnasivat todella ristiinnaulittua Kristusta. Mutta he julistivat samalla myös, että Hän elää, on ylösnoussut ja on ylistettävä; tämän päivän Ihmeiden Tekijä; huomisen tuleva Kuningas, elävä Tuomari, jonka eteen maailman on asetuttava. Siksi tarvitsemme Pyhän Hengen herätystä, jonka kautta kristityt voisivat tuntea elävän Kristuksen. Ja tarvitsemme Pyhän Hengen herätystä myös, jotta maailma vakuuttuisi synnistä ja oikeamielisyydestä, sillä Hän ”tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” (Jh 16:8. ut 2020.) Hallinnosta vastaavat ihmiset suunnittelevat toimintaa, joka on tarkoitettu ikään kuin kyvyttömälle kirkolle. He toivovat saavansa aikaan säännöillä ja ohjelmilla sellaista, mitä ainoastaan Pyhä Henki voi tehdä. Moraalia ei saada aikaan lainsäädännöllä eivätkä vuosisuunnitelmat tuota yhtään voimaa. ”Jumalan on valta.” (Ps 62:12.) ”Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin” (Apt 1:8 ut2020.) Juuri se on tarpeemme nykyiseen voimattoman seurakunnan tilaan. Juuri sellainen herätys on Jumalan tahto tänäkin päivänä. Tämä on Jumalan käsky: ”antakaa Hengen täyttää itsenne.” (Ef 1:18 kr.) Kun seurakunnan jäsenkunta antaa Hengen täyttää itsensä alkaa ensimmäisen vuosisadan kaltainen elämä ja tapahtuu varhaisten aikojen tapaisia kääntymyksiä. Syntiset huutavat: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” Pyhä Henki kaipaa saada täyttää meidät. ”Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: ’Mustasukkaisen kiihkeäsi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut.’” (Jk 4:5.) Sen takia Herra Jeesus kuoli ristillä, että tie olisi avattu kaikille uskoville, siihen että ”Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef 3:19.) Meitä kutsutaan vaellukselle Hengessä, rukoilemaan Hengessä, ylistämään Hengessä, kiittämään Hengessä, pitämään yhteys Hengessä – nämä kaikki ovat asioita, jotka voivat tapahtua vain Hengen täyttämien ihmisten kesken. Tarve on suuri, kiireellinen ja välttämätön! Jumalan tahto on selvä ja hyvin tunnettu. Kuka tahansa Kristuksen ruumiin jäsen voi rukoilla tietoisena ja uskoen: ”että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti.” (1Jh 5:14.) Haluammeko rukoilla? Rukoilkaamme! “Näin sanoo Herra Jumala: Vielä tämän minä teen, vielä tätä voivat israelilaiset minulta pyytää.” (Hes 36:37.) L. L. Legters
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=