Tammi-maaliskuu 2023 2 Uskovaiset uskovat Jumalaan ja rukoilevat. Tapasin kerran miehen, joka oli uteliaan kiinnostunut siitä, miksi uskovaiset uskovat Jumalaan. Innoissaan hän pyysi, että kerro nyt, miksi sinä uskot. Minulla on monia syitä, mutta sillä kerralla tuntui päällimmäisenä olevan se, että olemme suhdeolentoja. Niinpä Luojankin täytyy olla suhdeolento. Sinä siis uskot luomiseen, hän tokaisi. Se oli kuin ponnahduslauta eteenpäin. – Joo, sen vuoksi Jumala loi itselleen ikään kuin ystävän, jonka kanssa voi olla yhteydessä ja luoda tulevaisuutta (ks. Jh15: 1-17). – Minä en usko, mutta jokainen saa ajatella mitä haluaa, ei minulla ole sitä vastaan mitään, jatkoi hän. Tässähän se suuri ero onkin, ajattelin. Siis oman sisäisen ajattelun ja uskon välillä on juuri se ero, jota sanomme suhteeksi. On toki niin, että suhteen vahvuudessa ja laadussa on ajan kuluessa eroja ja monenlaisia vaiheita. Juttelimme vielä tovin, kunnes erosimme. Olin kohdannut ihmisen, jota kiinnosti uskovaisten todellisuus. Olin aamulla lukenut raamatunkertomusta Mooseksesta, jolla oli kansansa taisteluavain. Hän oli vuorella rukoilemassa sauvansa kädessään, kansansa puolesta, joitten kimpussa vihollinen teki tuhoaan (2Ms 17). Mooses rukoili kädet kohotettuina. Aina, kun hänen kätensä olivat ylhäällä, israelilaiset olivat voitolla, mutta kun ne olivat alhaalla, oli vihollinen voitolla. Lukiessani tuon osasen kertomuksesta, mieleeni tuli, että Jumala ei ollut niin kuin etäinen ohjelmoija tai peliohjaimen ohjaimen käyttäjä, joka liikuttelisi sankareita ja pahiksia heidän rooleissaan tai tulevaisuuteen vaikuttamisyrityksissään kuin Tähtien sota -pelissä. Siellä hyvä on kaikkeutta ympäröivä ”Voima”. Sillä ei ole omakohtaista suhdetta niihin, jotka ovat galaksien sotakentällä. Toisaalta ”Voimalle” herkät hyvikset, käyttävät hekin ”Voimaa” vaikuttaakseen tulevaisuuteen hyvää, ilman persoonallista suhdetta, koska ”Voima” on [pelissä, elokuvassa tai kirjassa] vain asiain luonne. Mutta Mooseksen kertomuksessa homma meni toisin päin: Kysymys ei olut Jumalan pelikentästä eikä Mooseksen pelitaidon ominaisuuksista, vaan Mooseksen ja Jumalan välisestä persoonien suhteesta. Ja laajemmin koko kansan ja Jumalan välisestä suhteesta, jossa Mooses oli esirukoilijana ja vuorovaikutuksessa myös oman kansansa kanssa. On totta, että joku tietynlainen uskovakin voi pelata omien teologisten ajatustensa avulla. Tätä kuvataan usein letkeällä lainauksella: ”Ootkos’ sä, uskossa hä? – niin kuin mä!” Näin tulen sanoneeksi julki kaavaan kangistuneen ajatuksen, ja tahdon lähimmäiseni jäykistyvän samaan muottiin. Ja eikös vain, sillä tavalla mieleni sitoo Jumalankin omaan ajatukseeni. Paljon parempi kysymys on: ”Mitä Jeesus sinulle merkitsee?” Kun nöyrästi kysyn tätä, annan samalla Herralle itselleen tilaa puhua. Kunnioitan Jumalaa siinä, että Hän itse rakentaa valtakuntaansa. Hän on persoona, jonka ominaisuus on puhua ihmiselle, vetää häntä lähemmäksi itseään. Kunnioitan sitä, että Hän loi lähimmäisenikin suhdeolennoksi. Mieltäni siunaa, että jokainen meistä on polulla, jossa Jumala tahtoo meille hyvää tulevaisuutta, joka toteutuu etenevässä, omakohtaisessa ja kasvavassa suhteessa Hänen kanssansa. Entä minä, luonko tulevaisuutta suhteessa vai ominaisuuksieni kautta? Muistanko, että taisteluavain on minun ja Jumalan välinen suhde! Seppo Niemelä Taisteluavain Kolmas läksy: Kaikki riippuu rakkaudesta Anteeksiannon henki on rakkauden henki Nämä ajatukset voimme kerätä yhteen kolmanneksi läksyksi: tässä elämässämme ihmisten kanssa, ainoa asia, mistä kaikki riippuu, on rakkaus. Anteeksiantamuksen henki on rakkauden henki. Koska Jumala on rakkaus, Hän antaa anteeksi. Vain silloin, kun me elämme rakkaudessa, meillä on voima antaa anteeksi niin kuin Jumala antaa anteeksi. Sisarusten välisessä rakkaudessa meillä on todistus rakkaudestamme Jumalaa kohtaan. Se on Jumalaan luottauksemme perusta ja sen vakuus, että rukouksemme kuullaan. Veljesten välinen rakkaus on todistus siitä, että rakastamme Isää. ”Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.” (1Jh 4:20b.) Tämä on kuin kivijalka, joka todistaa, että luotamme Jumalaan. Ja se on vakuus siitä, että rukouksemme tullaan kuulemaan. ”Meidän rakkautemme pitää ilmetä totuuden mukaisina tekoina; Siitä tiedämme, että olemme lähtöisin Totuudesta, ja voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme. Jumala tietää kaiken ja on suurempi kuin meidän sydämemme, vaikka se syyttäisi meitä jostain. - - jos sydämemme ei syytä meitä, voimme lähestyä Jumalaa rohkeasti. Mitä ikinä pyydämmekin häneltä, me saamme sen. (1Jh 3:1821, 23. Ks 1Jh 4:20 ut2020.) Ei kumpikaan, ei usko eikä työ ole [tosi] hyödyksi, jos meillä ei ole rakkautta. Rakkaus yhdistää Jumalaan; juuri rakkaus todistaa uskon olevan todellista. Yhtä olennaista kuin siinä sanassa, joka edeltää suurta rukouslupausta Markuksen evankeliumissa (11:24), ”uskokaa Jumalaan” (Mk 11:22), on se, mikä sitten seuraa, ”Rakastakaa toisianne.” Oikeat suhteet elävään Jumalaan itseni yläpuolella ja eläviin ihmisiin ympärilläni, ovat edellytys sille, että rukoukseni toimii. Tämä rakkaus on seurauksiltansa erityisen tärkeä, kun toimimme ihmisten hyväksi ja rukoilemme heidän puolestaan. Joskus ryhdymme Kristuksen antamaan työhön, koska olemme innoissamme Hänen työstään, niin kuin sanomme, tai oman hengellisen terveytemme vuoksi, ilman että antautuisimme itse omakohtaiseen uhrautuvaan rakkauteen niiden sielujen edestä, joita etsimme. Ei ihme, että uskomme on heiveröistä eikä voittavaa. Sekä uskon rukouksen että toiminnan onnistumisen salaisuus on, että etsimme jokaista eksynyttä yhtä lailla, riippumatta siitä, miten surkea hän on. Hyvän Paimenen lempeällä rakkaudella, niin että näemme hänessä Jeesuksen Kristuksen ja voimme auttaa häntä ylös Jeesuksen Kristuksen tähden. Uskon rukouksen ja onnistuvan toiminnan salaisuus on aito rakastava sydän. Kun Jeesus puhuu anteeksi antamisesta, hän opettaa samassa yhteydessä, että rakkaus on sen juuri. Aivan samoin kuin Hän Vuorisaarnassa liitti rukousopetuksen ja lupauksen yhteen kehotuksen kanssa olla armahtavainen, niin kuin Taivaallinen Isämme armahtaa (Mt 5:7, 9, 22, 38-48), niin tässä näemme samanlaisen yhteen liittämisen. - Rakkauden täyttämä elämä on uskon rukouksen perusta. On sanottu, ettei ole mitään niin sydäntä tutkivaa kuin uskon rukous tai aito uskon rukouksen yrityskin. Mutta voi, älkäämme luopuko tästä itsensä tutkistelusta, sillä ajatuksen verukkeella, että Jumala ei kuule meitä sellaisesta syystä, jonka vain Hän yksin tietää. Ei todellakaan. ”Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne” (Jk 4:3). Annetaan tämän Jumalan sanan tutkia itseämme. Kysykäämme, onko rukouksemme todellakin lähtöisin elämästä, joka on annettu kokonaisvaltaisesti Jumalan tahdolle ja lähimmäisten rakastamiselle. Rakkaus on ainoa maaperä, johon uskon juuri voi tarttua menestyäkseen. Kun se ojentaa käsivartensa ylös ja avaa sydämensä taivasta kohti, Isä aina seuraa sitä nähdäkseen, etteivät sen katse ole samanaikaisesti kiinnittyneet myös pahaan ja arvottomaan. Tässä rakkaudessa, ei todellakaan kysytä täydellistä suoritusta vaan rakkautta, joka on sitoutunut tavoitteeseensa ja joka on vilpittömän kuuliaista, - sellaisen rakkauden piirissä usko saa vastauksen. Se, joka antautuu Jumalan rakkauden valtaan, niin että sallii sen hallita itseään, saa voiman uskoa, että rakkaus kuulee jokaisen rukouksen. Ihminen, joka antautuu tavanomaisessa elämässään rakastamaan niin kuin Jumala rakastaa, hän saa voiman uskoa, että hänen jokainen rukouksensa kuullaan. Vain Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, kärsivä ja pitkämielinen, voittaa. Vain rakkaus voittaa Jumalan kanssa, rukouksessa. Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan. Autuaita ovat kärsivälliset, he perivät maan. Learning To Pray (With Christ In The School Of Prayer) Andrew Murray Toimitettu Rukoile maamme puolesta englantilaisen herätyssaarnaajan ja opettajan, anglikaanipastori J.C. Rylen sanoin: Oi Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, vuodata Henkesi maamme päälle. Uudista työsi meidän parissamme. Lisää vilpitöntä uskoa maassamme ja erityisesti meidän omassa seurakunnassamme. Kosketa huolettomien, ajattelemattomien ja uskosta osattomien sydämiä. Näytä heille heidän rikkomuksensa, syyllisyytensä ja vaara, jossa he ovat. Viritä heitä ajattelemaan ja vakuuta heille parannuksen tarvetta. Etsikööt tuhannet Rylen rukous alkaneen vuoden puolesta Kristusta tänä vuonna, uskokoot ja pelastukoot. Herätä oikeitten kristittyjen sydämet. Herätä heissä intoa sinun kunniasi ja evankeliumin levittämistä kohtaan. Olkoot he pyhempiä, avustushalukkaampia ja alttiimpia hyviin tekoihin. Rukoilkoot he paljon ja usein, Laske Pyhä Henkesi minun päälleni. Älä anna minun pettyä oman sieluni tilan tähden. Jos en ole vielä kääntynyt, vaikuta minussa kääntymys, ilman että joudun odottamaan. Luo minuun uusi sydän. Näytä minulle, millainen olen. Näytä minulle millainen Sinä olet. Näytä minulle Kristus. Opeta minua rukoilemaan. Älä anna minun kuolla synneissäni. Jos olen jo kääntynyt, lisää minulle armoa. Johda minua eteenpäin. Kasvata minua. Lujita minua. Vahvista minua. Tee minusta aikuisempi. Lisää uskoani ja toivoani ja rakkauttani. Salli minun kasvaa armossa ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Vuodata Pyhä Henkesi kaikkien evankeliumia kantavien toimien päälle. Lisää niihin innoitusta ja luottavaisuutta. Saarnattakoon Kristusta tänä vuonna enemmän, täydemmin, vapaammin ja myötätuntoisemmin kuin maassamme on koskaan julistettu. Vuodata Pyhä Henkesi seurakuntiesi päälle. Olkoon niissä enemmän eloa, sisua ja innokkuutta. Olkoot Sanan kuulijat tänä vuonna samanhenkisiä vakavasti odottaen siunausta ja menkööt aina rukoillen kotiinsa. Vuodata Pyhä Henkesi yhteiskunnan kaikkien ryhmien päälle – rikkaiden ja köyhien, vanhojen ja nuorien. Vähentykööt lepopäivän pyhittämättä jättäminen, juoppous ja maailmallisuus ja kateus ja kopeus ja muodollisuus ja tekopyhyys maassamme tänä alkaneena vuonna. Lisääntyköön ajattelevaisuus, rukoileminen, Raamatun lukeminen, pyhä elämä ja opitun toimeenpano keinona siihen, mitä armo pystyy tuottamaan. Tuntekaamme kaikki syvemmin oman sielumme arvo ja pitäkäämme enemmän huolta lähimmäistemme sieluista. Armollinen Herra, älä käsittele meitä niin kuin syntiemme tähden ansaitsemme. Häveten tunnustamme, että olemme tahtoasi rikkova, ylpeä ja kiittämätön kansa. Mutta pelasta meidät armosi tähden. Vuodata Pyhä Henkesi päällemme. Uudista tekosi ja muokkaa kansamme Jumalaa pelkääväksi ja oikeamieliseksi. Me pyydämme tätä kaikkea Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen. J.C. Ryle
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=