Kansat elävät unessa. Eli, millä tavalla Jumala toimii? Horatius Bonar Tammi-maaliskuu 2023 3 Maailma nukkuu yhäkin elottoman untansa. Sitä on riittänyt sukupolvesta toiseen; joskus syvempää, joskus kevyempää – aina kuitenkin kuin hautakammion unta. Tuntuu kuin se olisi tuomittu jatkumaan siihen asti, kun viimeinen pasuuna soi, minkä jälkeen uni ei silmään tule. JakuitenkaanJumala ei ole jättänyt sitä nukkumaan ilman varoitusta. Hän on puhunut äänellä, joka voi kuuroimmatkin saavuttaa ja kylmimmätkin sydämet herättää. Kymmenen tuhatta kertaa Hän on näin puhunut ja puhuu Onko joku täällä hereillä? edelleen… Mutta maailma kieltäytyy kuulemasta. Sen miljardit nukkuvat vaan, aivan kuin tämä kuoleman uni olisi heidän olemuksensa siunatuin tila. Kuitenkaan eräässä mielessä maailman uni ei ole milloinkaan koskenut kaikkia. Koskaan ei ole ollut aikaa, josta olisi voitu sanoa, ettei ole edes yhtä, joka on hereillä. Suuret joukot ovat aina olleet unessa, mutta aina on ollut pieni lauma, joka on hereillä. Jopa maailman syvimmänkin sydänyön aikana on aina ollut valon ja päivän lapsia. Nukkuvan maailman keskellä on aina joku ollut hereillä. Jumalan ääni tavoitti heidät ja Hänen väkevä voimansa kannatteli heitä ja he vaelsivat maan päällä, hereillä nukkuvien keskellä, elävinä kuolleitten joukossa. Kun Jumalan ääni herättää, ei yhtä, vaan tuhansia, voi olla päivä, jolloin kokonaiset kylät tai alueet näyttävät kuin heräävän ja pukeutuvan uuteen elämään, mikä on kuvaamattoman kiinnostavaa ja vahvaa! Sellaisessa mullistuksessa näyttää siltä kuin itse maailmakin heräisi, että se järkytys, joka mursi niin monet horroksestaan järisyttäisi yhdessä koko maailmaa. Kirkon historia on täynnä näitä eri kokoisia herätyksiä. Todellisuudessa, alusta lähtien, kirkon historian kertomus oikeasti koostuu juuri tällaisesta. Tämä näkyy seurakunnan innoitetussa historiassa Apostolien tekojen kertomuksena. Monia ihmeellisiä asioita on tapahtunut, aina helluntaipäivästä lähtien omaan aikaamme saakka, ja mikä ansaitsisikaan huomiotamme ja tutkimistamme paremmin kuin Hengen vuodatuksen tuottamat tapahtumat? Uskovien mielenkiinnon lisäksi koko seurakunnalla olisi tästä paljon opittavaa. Jumalan työn näkeminen ja niiden tapojen ja välineiden käytön seuraaminen, joiden kautta Hän toimitti työnsä, ei voi olla muuta kuin hyödyllistä ja innostavaa. Se panee meidät tiedostamaan omat epäonnistumisemme ja osoittaa tavan, jolla siunaus voidaan saada. Horatius Bonar Jatkuu alla Kuvaillaksemme sitä, miten merkittävä on Jumalan toiminnan läsnäolo vastakohtana sille, että ihminen ei ole siihen osallinen, lainaamme seuraavan kertomuksen 1700-luvulta. Kertomus liittyy Jonathan Edwardsin kertomuksiin hämmästyttävistä herätyksistä. (A Narrative of Surprising Conversions. Massachusetin herätys alkoi v. 1737, Northamptonissa). ”On huomattavaa, miten, tänä tärkeänä päivänä syvä huoli valtasi kaupunkimme asukkaitten mielen. Jotkut olivat kotonansa, toiset tiellä kulkemassa, jotkut olivat metsässä ja jotkut pellolla; toiset olivat juttelemassa ja jotkut olivat iäkkäitä, jotkut lapsia ja jotkut Jumalan havaittua toimintaa kaupungissa työiässä toiset eläkkeelle siirtymässä. Kaikki he joutuivat äkkiarvaamatta uudenlaiseen todellisuuteen, toisen maailman ja iankaikkisten asioitten vahvan vaikutuksen alle. Mutta, sen verran, kun itse ymmärrän, sellaiset asiat puhuttelevat ihmisiä tavallisesti, ellei aina, silloin kun he jollain tavalla askartelevat mielessään Jumalan Sanan tai hengellisten asioitten kanssa. Yleinen käsitys on, että tällaista kestävää hengellistä vaikutusta havaitaan julkisten Sanan saarnatilaisuuksien seurauksena. Suuri ja vakava huoli uskon suurten asioitten ja katoamattoman maailman puolesta alkoi levitä yleisesti kaupungin kaikissa osissa ja kaikenkaltaisissa ihmisissä ja ikäluokissa. Häly, joka ’kuolleista luista’ lähti, kasvoi yhä äänekkäämmäksi. Puhe muuita kuin hengellisistä ja iankaikkisista asioista, oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ihmisten mielet siirrettiin ihmeen omaisesti pois maailmasta; ajateltiin, että sen merkitys on hyvin pieni. Näytti, että ihmiset toimivat maallisissa tehtävissään pitäen niitä vain yhtenä velvollisuutena sen sijaan, että ne olisivat olleet elämän pääasia. Ainoa heille tärkeä oli, että Jumalan valtakunta tulisi ja jokainen näytti myös pyrkivän siihen. ”He olivat sisimmässään osallisia tähän suureen tavoitteeseen eikä se voinut pysyä salassa. Se näkyi heidän koko olemuksestaan. Niinpä meidän olikin kauheata ajatella, että olisin Kristuksen ulkopuolella ja aina vaarassa pudota kadotukseen. Ihmisten mielen täytti halu elää ja paeta tulevaa vihaa! Jokainen käytti kaikki tilaisuudet sielunsa hyväksi ja tapasivat toisiaan usein omissa kodeissaan uskon harjoittamista varten. Aina, tilaisuuden tullen ihmisiä tuli tungokseen asti paikalle. Harvoin oli yhtäkään minkään ikäistä ihmistä, jota huoli iankaikkisuudesta ei olisi koskettanut. ”Ne, jotka yleensä olivat vihamielisimpiä ja välittivät vähiten ja ne, joilla oli taipumusta ajatella vähätellen elävästä ja omakohtaisesti eletystä uskosta, saivat useimmiten herätyksen kosketuksen. Työ, mikä ihmisten kääntymiseksi tapahtui, eteni nopeutuen ja monella hämmästyttävällä tavalla. Jeesukselle Kristukselle pelastui sieluja joukoittain. Päivistä ja kuukausista toiseen seurasi tilanteita, joissa syntisten nähtiin tulevan pimeästä ihmeelliseen valoon. ”Julkiset kokouksemme olivat kauniita. Jumalanpalveluksissa ihmiset olivat vapaita, aitoja ja halukkaita korottamaan Jumalaa, innokkaita nauttimaan julistajan tarjoamaa sananruokaa. Ajoittain seurakunta puhkesi kyyneliin Sanan kosketuksesta, jotkut itkivät murheesta ja katumuksesta, toiset ilosta ja rakkaudesta ja taas toiset säälistä ja osanotosta läheistensä sielujen vuoksi. Ne meistä, jotka olivat jo aiemmin kääntyneet, yllättyivät, kun Jumalan voima antoi ilmeistä lisävoimaa ja uutta virkeyttä. Monet hengellisestä tilastaan huolestuneet huomasivat, että epäilykset häipyivät ja niiden tilalle tuli tyytyväisyyttä ja Jumalan rakkauden valoisa ilmapiiri.” Horatius Bonar Jatkuu alla Kun ihminen pääsee huomattavaan pisteeseen, hän järjestää näyttävän toimintaesityksen ikään kuin hänen toimintansa tuottama näytös ja ääni julistaisi hänen suuruuttaan ja kaataisi edessä olevat esteet. Hän ei voi toimia ilman hikeä, nousevaa tomua ja melua. Kun Jumala tekee ihmeellisen työn, sellaisen, jota hämmästyttää kaikki maan päällä ja taivaissa, Hän toimittaa kaikkialle ympärille hiljaisuuden ja lähettää hiljaisen pienen äänen ja asettaa sitten jonkun heikon työvälineen toimimaan ja samassa työ onkin jo tehty! Ihminen näkee vaivaa ja hikoilee ja kaiken jälkeen vaikutus on silti vähäinen. Luoja, hiljaisessa, majesteettisessa voimassaan, ilman melua ja silti vastustamattomana, saa yhdellä sanalla tehtyä kaikkivaltiaan äärettömiä ihmeitä! Talven siteiden päästämiseksi ja kevään vihreyden tuottamiseksi Jumala ei lähetä enkeleitä hakkaamaan paksua jäätä murskeeksi, tai riisumaan ylänköseudut paksusta lumivaipasta tai istuttamaan paljaaseen maahan uusia kevätkukkia luovasta kädestään. Ei! Hän ikään kuin henkäisee huuliltaan leutoa kevätilmaa jäiseen säähän ja niin tyynessä hiljaisuudessa ja vastustamattomassa voimassa työ etenee. Jää sulaa, lumi katoaa, joet virtaavat jälleen vapaina, maa herää unesta, laaksot ja kukkulat vihertyvät, tuoreen maan tuoksut leijailevat ilmassa ja uusi kauneuden maailma nousee hiljaisuudessa ja vanha katoaa! Sellainen on Jumalan työtapa sekä luonnossa että hengellisessä maailmassa, hiljainen, yksinkertainen, majesteettinen ja väsymätön! Sellainen oli reformaatio Brittein saarilla. Sellaisia olivat Skotlannin herätykset, kuten esimerkiksi Kirk o’ Shottsin seurakunnan herätys (v. 1630), eräänä helluntaina, kun ujon ja pelokkaan pappisoppilaan yllättävästi innoittunut puhe sai aikaan, että viisisataa sielua tuli kääntymykseen. Sellainen oli myös Ayrin kyläkirkon [skottien entisen satamakaupungin] helluntain kaltainen herätys, kun murtuneen miehen. John Welshin (s. v. 1568), rukousahdistus nousi keskiyön pimeydessä taivaaseen. Ja sellainen oli myös Jonathan Edwardsin tapaus, kun hän valvoi ja rukoili kaupunkinsa asukkaiden puolesta, North Hamptonissa, Yhdysvalloissa, josta edellä kerrottiin. [Edwardsin kirjoista on kaksi suomennettu, toinen v.1995 ja toinen v. 2011.) Onko Herran käsi siis liian lyhyt, niin että Hän ei pystyisi pelastamaan, tai onko Hänen korvansa kuuro, niin, että Hän ei kuulisi? Horatius Bonar. Skotlantilainen evankelinen julistaja, s.1808, k. 1889 Hiljainen, yksinkertainen ja majesteettinen Jumalan työ
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=