Tammi-maaliskuu 2023 5 Aivan samoin kuin menneinä aikoina herätyksen ehdot pysyvät, ne ovat samat tänäänkin. Niin kuin Samuelin, Esran, Elian, ja Joosafatin aikana ihmisten täytyy luopua kaikesta synnistänsä. Niin kuin saksalasisen Lutherin aikana, skottilaisen Knoxin aikana, walesilaisen Wesleyn aikana ja yhdysvaltalaisen Moodyn aikana ihmisten täytyy suostua julkiseen ja vilpittömään kaikesta tietoisesta synnistä luopuminen, jotta voisi syntyä laaja herätys. Sellainen, joka irrottaa meidät tästä katkeruuden läsnäolosta, helvetissä syntyneen synnin pahuudesta. Mikään laaja herätys ei ole alkanut ilman avointa katumusta ja synnin tunnustamista. Tuomion on alettava Herran huoneesta, meistä tutuista, ystävistä, sinusta ja minusta. Miten voimme odottaa syntisten katuvan, jos me, jotka tunnustaudumme uskoviksi, pysymme poissa totuudesta? Meidän on tyhjennettävä sydämemme itsestämme, jos haluamme, että Jumala pääsee Laajempi kuin helluntain herätys sen täyttämään. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” (1Pt 4:17.) Valtameriä esirukousta Niin kuin Mooses rukoili Punaisen Meren rannalla, Joosua Jerikon muurien äärellä, Elia huusi Jumalaa Karmelin vuorella, niin kuin Jeesus rukoili Getsemanessa, niin kuin Paavali ja Silas kohottivat äänensä esirukoukseen Filippissä, niin tulee meidänkin ”tarttua armon alttarin sarviin” ja vuodattaa ahdistuksestamme nouseva rukouksen ja anomisen aalto, joka liittää Jumalan meihin tekemään vastustamattoman työnsä! Oi veljeni ja sisareni, meidän on rukoiltava! On rukoiltava yksin ja rukoiltava yhdessä. Meidän on kokoonnuttava rukoilemaan ja rukoiltava salassa, omissa oloissamme! On anottava itsemme puolesta ja huokailtava toistemme puolesta. On muistettava uskovia johtajiamme ja työntekijöitämme. ”Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.” (Ef 6:18.) Meidän on kasteltava asuinalueemme, kaupunkimme, maamme ja maailmamme esirukouksella, jonka peittävyys on kuin valtameri. Näin me rukoilemme Jumalan sitoumusten mukaan ja Jeesuksen Kristuksen veren ansiosta pelastusta maailmalle, jonka ryntäily vie sitä helvettiä kohti. Meidän tehtävämme on rukoilla herätystä, jossa sielut pelastuvat! ”Syntyykö kansa yhdellä kerta? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa.” (Jes 66:8.) Seurakunta voi sen tehdä. “Ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, anna sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.” (2Ak 7:14.) Kaksi uskovaa voi tehdä sen. ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Mt 18:19.) Yksikin uskova voi sen tehdä, kun hän ei hellitä armon alttarista ja jatkaa rukoustaan vastauksen tulemiseen asti. ”Oikeamielisen rukous on täynnä voimaa ja saa paljon sikaan.” (Jk 5:16. ut2020.) Mutta voi, mitä kaikkea suurempaa saadaankaan aikaan, kun kaikki teemme parannusta synneistämme, antaudumme taas täydelleen Herralle ja uudistamme rukousliittomme Hänen ja toinen toistemme kanssa! Sanonpa, että meillä olisi herätys suurempi kuin helluntaina! Jumala, antakoon meille armon maksaa se hinta, mikä parannuksen tekoon tarvitaan, antautumiseen tarvitaan ja esirukoukseen tarvitaan – jotta helluntai tapahtuisi uudelleen – omassa elämässämme ja ajassamme, Jeesuksen rakkaassa nimessä. Hyman J. Appelman Toimitettu Hyman J. Appelman oli syntyjään Valko-Venäjän ortodoksijuutalainen. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin vähän ennen Venäjän neuvostovallankumousta. Appelman osasi lapsuudestaan lähtien useita kieliä. Hän valmistui lakimieheksi. Kerran tullessaan Kansas Cityyn, hän yöpyi sikäläisen NMKY:n tiloissa. Yöpöydältä hän löysi Gideonien asettaman Raamatun, jota lukiessaan hän sai kipinän uskoontulolle ja uuden työkutsun. Hänen isänsä ei hyväksynyt pojan luopumista kodin uskonnosta, josta syystä Hyman joutui toimimaan perheensä hylkäämänä. Hän oli aikanaan tunnettu herätysjulistaja, jonka kautta tuhannet ja tuhannet tulivat Kristuksen tykö. Hyman on kirjoittanut useita kirjoja. Anteeksiantamus vapauttaa pääsemään eteenpäin On mahdotonta puhua liikaa anteeksiantamuksesta ja olla liian kiitollisia siitä. Meitä on myös koko ajan muistutettava siitä, mitä anteeksianto maksoi Vapahtajalle. Hän meni kuolemaan uhrina ristille, jotta anteeksianto saataisiin oikeutetuksi! Oikeastaan, tarvitsemme anteeksiantoa jopa vahvemmin kuin happea. Anteeksianto tekee kadotetusta ja pelastetusta iankaikkisuudesta erilaisen. Yksi Jumalan suurimpia suosionosoituksia ihmiselle on saada kokea anteeksiantamus. Se erottaa toisistaan ihmeellisen vapahduksen ja hävityn menneisyyden. Anteeksiantamus on uuden elämän alku. Anteeksiantamus vahvistaa valtavasti taivaan ihanuutta. Jos ihminen joutuisi loputtomassa iankaikkisuudessa kantamaan syyllisyytensä tunnetta, se madaltaisi suuresti vapahdettujen iloa. Mutta ei! Anteeksiantamus poistaa kaiken menneen, hautaa sen ikuisesti Jumalan anteeksiantavaisuuteen (Jer 31:34; Hpr 10:17. Sanasta tiedämme, että anteeksiantamus ei ole jokin tie muitten joukossa, vaan se on erityinen tie. Se on ainoa tie Herran luokse ja toisin sanoen se on ainoa tie, väylä, jonka kautta syntiin kadotettu menneisyytemme voidaan käsitellä. Kirjoituksissa Herra ei missään anna meille perustetta uskoa, että Hän voisi kääntää historiaa toiseksi. Kun teko on tehty, se on tehty. Tässä mielessä vanha sanonta pitää: ”Liikkuva Käsi kirjoittaa; ja kun se on kirjoittanut, se jatkaa edelleen.” Mitkään kyyneleet eivät voi pyyhkiä pois kirjoitusta eikä muuttaa sitä. Vain anteeksiantamus voi käsitellä sen sisältöä. Anteeksiantamus on sitä, että syyllistä käsitellään niin kuin hän ei olisi koskaan tehnyt väärin. Se on punakynän merkintöjen poistaminen muistikirjasta. Tämä on se tapa, jolla Jumalan anteeksiantamus käsittelee meitä ja näin Hän haluaa meidän toimivan toisiamme kohtaan. Ilman yhtään kaunaa! Anteeksisaaneen tulee antaa anteeksi Löydämme Raamatusta useita kohtia, joissa Jumala asettaa esimerkkejä toimintatavoistansa. Yksi tällaisista on anteeksiantamus. Hän antaa anteeksi ja edellyttää, että me teemme samoin. Hänen tavastaan toimia tulee meidän toimintatapamme. Paavali suosittelee uskoon saattamilleen ihmisille, että ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef 4:32.) Hänen mittapuunsa on rajaton anteeksiantamus (Mt 18:21-23). Kun ajattelemme kuinka turhanpäiväisiä ovat ne rikkomukset, jotka olemme tehneet toisillemme, verrattuna siihen, mitä olemme Herraa vastaan tehneet, tulee selväksi, että Hän on asettanut meille verrattoman esimerkin oman anteeksiantamuksensa jaloudesta. Panemme itsemme hankalaan paikkaan, kun rukoilemme: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet” ja siitä huolimatta kieltäydymme itse noudattamasta tätä sanaa. Pietari esitti Herralle äärettömän tärkeän kysymyksen sen jälkeen, kun Jeesus oli opettanut anteeksiantamisesta veljelle (Mt 18:19). Tähän Jeesus vastasi vakavalla vertauksella armottomasta palvelijasta (Mt 18:23-25). Sen vuoksi on pelottavaa kuulla jonkun sanovan: ”En voi antaa tälle ihmiselle koskaan anteeksi.” Airut / Herald Int. Jatkuu alla otsikolla Anteeksiantamus vapauttaa molemmat osapuolet Anteeksiantamus vapauttaa meidät molemmat osapuolet Kaikki me tiedämme, että anteeksiantamus tuo sielulle ja sydämelle helpotusta molemmissa tapauksissa, sekä silloin, kun meille annetaan anteeksi, että silloin kun annamme itse anteeksi. On kohtalokasta elää sellaisessa olotilassa, jossa on joko itse tuomion alla tai pitää jota kuta toista oman tuomionsa alla. Vastaavasti on upeaa elää jatkuvassa vapaudessa. Mielen tutkimuksissa on saatu selville, että kaunaisuus, vihamielisyys ja kateus kuluttavat tunnemaailmamme olemusta. Emme ehkä edes huomaa tai ole tietoisia siitä tuhosta, mitä on tapahtumassa näitten epäterveellisten tunteitten ja asenteitten kautta. Tiedämme kuitenkin nykyään, että kostonhaluisuus, samalla mitalla takaisin maksamisen halu ja anteeksiantamiseen haluton henki vaikuttavat sydämeen ja koko verenkierto- ja hermojärjestelmään. Jos sellainen tila kestää pitempään seurauksena voi olla vaara, että kuolemme. Anteeksiantavaisuus vapauttaa ihmisen sydämen tästä kuormasta. Se rauhoittaa hermojärjestelmää ja vähentää verenpainetta. Jumala ylläpitää meille anteeksiantavaisuuden Kuninkaallista tietä, jotta voimme päästä eteenpäin. Kristuksen evankeliumi on mitä sopivin ja tervetullein meidän ihmisluontomme avuksi. Anteeksiantamus on tulosta kristillisestä rakkaudesta. Ja kristillinen rakkaus on tärkeä. Kirjeessään korinttilaisille Paavali totesi heille, että itse asiassa, jos heillä on rakkautta, niin heillä on kaikki (1Kor 13). Ja toisaalta, jos heillä ei ole rakkautta, ei heillä ole mitään. Tämä korostaa meille sitä, että sydämen asenne on elämän tärkein seikka. Anteeksiantaminen on yhteistyötä Jumalan kanssa, jossa toimitaan Hänen valtakuntansa hyvän tahdon toteutumiseksi. Tätä seuraa, että kun Hänen rakkautensa on kerran juurtunut sydämiimme, lain kirjain menettää pakottavuuttaan. Tämä lain pakon väheneminen johtuu siitä, että sama voima, joka on Herran voima, kun Hän toimii laajassa valtakunnassansa. Anteeksiantaminen voi olla velka, jonka olemme velkaa toisille. Anteeksiantaminen on tapa, jolla pysymme Herran mukana Hänen kaiken kattavassa lunastustehtävässään. Anteeksiantamus on suuri vapautus, jonka Jumala tarjoaa kaikille, jotka antavat tiensä Kristukselle. Anteeksiantaminen toisille vapauttaa meidän omat sydämemme orjuuttavista tunteista ja asenteista. Anteeksiantamus on yksi suurista hyvistä töistä, jonka teemme myös itsellemme. Airut / Herald Int.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=