Tammi-maaliskuu 2023 8 ISSN 0356-2018 (painettu) ISSN 2341-6556 (CD-levy) Kustantaja Raamattujen Lahjalähetys ry Tampere Kotisivuosoite www.airut.net Herald of His Coming -lehden sisarlehti (P.O. Box 279, Seelyville, IN 47878, USA) Toimitus: Päätoimittaja Seppo Niemelä toimitussihteeri Kylli Niemelä Postiosoite PL 18 37501 LEMPÄÄLÄ Puh. 03-314 22 300 Tilaukset Airut ilmestyy kerran kuussa uskonvaraisen periaatteen mukaan. Tilausmaksu on lukijalle omaehtoinen. Vuosikerran kustannukset ovat noin 50 euroa. Pankkisiirtolomake voidaan lähettää pyynnöstä. Tilauksen voi tehdä postitse, puhelimitse tai verkkosivujen kautta. Lahjoitukset: Lahjoitamme Raamattuja ja annamme painotuotteitamme lahjaksi henkilökohtaiseen käyttöön. Pankkiyhteydet - Nordea FI80 2046 1800 0291 67: viite 1012 tai viesti - Osuuspankki FI87 5228 0320 0621 72: viite 330 tai 1012 - DanskeBank FI70 8000 1101 4261 62: viite 1012 tai viesti Toimistokäynnit sovittavissa ainoastaan puhelimitse. Aikakausmedia ry:n jäsen Tilaa Airut-lehti 2023–2024! www.airut.net Tietoja tilauksesta alla ja sivulla 7. Voit myös soittaa tilauksesi puh. 03-3142 2300 Postiosoite: PL 18, 37501 LEMPÄÄLÄ Painopaikka: Salon Lehtitehdas Oy Mies, joka osui Hengen virtaan Hiljainen, mutta innokas neljäkymmentäkuusivuotias newyorkilainen [aiempi] kangaskauppias kirjattiin lähtemään seurakunnan kaupunkityöhön. Oli heinäkuun 1. päivä vuonna 1857, hollantilaiskirkossa keskikaupungilla. Jeremiah Lamphier oli kääntynyt uskoon viisitoista vuotta aiemmin, vuonna 1842, Finneyn Broadwayn Tabernacle kirkossa, joka oli rakennettu vuonna 1836. Lamphier koki, että Herra johdatti häntä pitämään viikoittaisen keskipäivän rukoushetken, jossa liike-elämässä töissä olevat voisivat lounasaikanansa tulla rukoilemaan. Kuka tahansa sai tulla muutamaksi minuutiksi tai koko tunniksi. Rukousten tuli olla lyhyitä. Ryhmä kokoontui Pohjois-Hollannin Reformoidun kirkon tiloissa, kolmannessa kerroksessa, Fultonin kadulla. Lamphier painatti muutamia lehtisiä, joissa ilmoitettiin kokouksista otsikolla: ”Kuinka usein minun tulisi rukoilla?” Hän laittoi näitä lehtisiä muutamaan toimistoon ja kauppaan. Lisäksi hän kiinnitti yhden kirkon kadunpuoleiseen oveen. Ensimmäisenä päivänä Lamphier rukoili yksinään puolituntia. Oli syyskuun 23. päivä, vuonna 1857. Koko tunti oli jo miltei kulunut, kun kuusi miestä astui sisään. He olivat taustaltansa ainakin neljästä eri seurakunnasta. Seuraavana keskiviikkona heitä oli kaksikymmentä. Lokakuun 7. päivänä heitä oli ainakin neljäkymmentä ja kokous oli niin siunattu, että he päättivät alkaa tavata päivittäin. Viikon päästä heitä olikin jo yli sata. Mukana oli monia pelastuksesta osattomia, jotka Pyhä Henki oli vakuuttanut siitä, että he olivat syntisiä. Yhden kuukauden sisällä, pastorit eri seurakunnista, jotka olivat olleet mukana Fultonin kadulla, aloittivat aamurukoukset kukin omassa kirkossansa. Pian kokouspaikat olivat liian täynnä. Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, kaikista kirkkokunnista, kohtasi ja rukoili yhdessä ilman erottelua. Kokoukset huokuivat Kristuksen rakkautta, kristittyjen välistä ystävyyttä, rakkautta rukoilla ja todistaa. Koettiin hämmästyttävää Jumalan läsnäoloa. Osallistujat rukoilivat tiettyjen ihmisten puolesta, odottivat vastausta ja saivat vastauksia. Sanomalehdet alkoivat uutisoida kokouksista ja todistettavasti läsnä olevasta rukouksen hengestä. Kolmen kuukauden sisällä samantapaiset kokoukset levisivät laajalle Yhdysvalloissa. Tuhannet alkoivat rukoilla näissä kokouksissa ja omissa kodeissaan. New Yorkissa jaettiin läsnä oleville evankeliumilehtisiä, joissa neuvottiin rukoilemaan ohjeen mukaisesti ja antamaan lehtinen edelleen jollekin ihmiselle, jonka Jumala toi mieleen. Fultonin kadun kirkon kolme huonetta täyttyivät yli määränsä ja satojen oli mentävä toisiin paikkoihin. Varhain helmikuussa läheinen Metodistikirkko avattiin ja samalla se jo täyttyi yli määränsä niin, että käytävät täyttyivät naisväestä. Maaliskuun 19. päivänä tapahtui, että teatteri avattiin rukousta varten ja jo puolta tuntia ennen alkamisaikaa ihmisiä jouduttiin käännyttämään pois. Satapäinen joukko seisoi ulkona kaduilla, koska eivät sisälle mahtuneet. Kuun lopussa kuusituhatta ihmistä kokoontui päivittäin New York Cityssä. Monet seurakunnat lisäsivät ohjelmaansa iltarukouskokouksia. Pian läpi Manhattanin ja Brooklynin pidettiin puolitoistasataa yhteistä rukouskokousta. Philadelphiassa kokoukset alkoivat helmikuussa. Pian Jayne’s Hall kävi pieneksi ja kokouksia alettiin pitää erilaisissa julkisissa tiloissa, konserttitaloissa, paloasemilla, kodeissa ja teltoissa. Koko kaupunki täyttyi rukouksen hengellä. Wesley L. Duewel Jatkuu alla Henki sytytti suuren rukousliikkeen Wesley L. Duewel Rukouskokoukset ponnahtivat esiin lähes joka puolella Amerikkaa hyvin samanaikaisesti; Bostonissa, Baltimoressa, Washingtonissa D.C., Richmondissa, Charlestonissa, Savannahissa, Mobilessa, Newe Orleansissa, Vicksburgissa, Cincinnatissa, Memphisissä, St.Louisissa, Pittsburgissa, Chicagossa ja lukuisissa muissa kaupungeissa ja maaseutualueilla. Neljän kuukauden päästä niiden alkamisesta rukouksen tuli roihusi läpi koko kansakunnan. Se oli hämmästyttävä ja samalla loistava osoitus täydellisestä Pyhän Hengen alkamasta työstä ja Jumalan kansan alttiista kuuliaisuudesta. Amerikka oli siirtynyt uuteen uskon ja rukouksen aikakauteen. Oppineet ja oppimattomat, rikkaat ja köyhät, liike-elämän johtajat ja tavalliset työntekijät – kaikki rukoilivat, uskoivat ja saivat rukousvastauksia. Jopa Yhdysvaltojen silloinen presidentti Franklin Pierce, osallistui useisiin iltarukouskokouksiin. Tämä herätys ei tullut saarnan kautta, vaan luottavaisen, voimallisen ja kestävän rukouksen liike. Se ainoa, mitä ihmiset halusivat, oli paikka, jossa rukoilla. Syntiset saivat tulla ja pyytää esirukousta. Joku sitten rukoili heidän puolestansa ja muutamassa hetkessä heistä tuli vasta pelastuneita, jotka iloitsivat Kristuksessa. Myös esirukouksia pelastumattomien ystävien ja rakkaiden puolesta, eri puolilla maata, pyydettiin. Ja vain muutaman päivän päästä kuultiin todistuksia siitä, miten pyyntöihin oli vastattu. Joissakin [Uuden Englannin] kaupungeissa lähes koko väestöstä oli tullut pelastuneita. Puoli vuotta ennen sitä, kun rukousiltojen esiin ponnahtelu alkoi, oli ollut vain vähäisiä esirukoilijoiden ryhmiä, jotka kokoontuivat palvelutehtäväänsä varten. Rukouksen henki täytti koko maata ja oli niin kuin kirkko olisi löytänyt todellisen voimansa. Enemmistö seurakunnista, useimmista kirkkokunnista, kokivat uuden ulottuvuuden rukouksessa. Kirkkokunnallinen julkaisu Presbyterian Magazine uutisoi, että toukokuuhun mennessä herätyksessä oli tapahtunut viisikymmentä tuhatta kääntymystä. Helmikuussa New Yorkin Metodistien sanomalehti julkaisi tiedon, että heidän seurakunnissaan oli tapahtunut yhteensä kahdeksan tuhatta kääntymystä yhden viikon sisällä. Louisvillen päivälehti uutisoi, että seitsemäntoista tuhatta baptistikääntymystä oli tapahtunut kolmen viikon sisällä maaliskuussa. Ja kesäkuussa kerrottiin, että kääntymysten määrä oli tuolloin 96216, mutta luku oli koko ajan kasvussa. Suuri herätys, vuosien 1857 – 59 aikana, alkoi suurkaupungeista ja levisi pian ympäristökaupunkeihin, taajamiin ja maaseudulle. Herätys levisi myös korkeakouluihin ja muihin oppilaitoksiin. Herätyksen vahvimman ajan kuluessa, kuudesta kahdeksaan viikon ajalla, noin viisikymmentä tuhatta ihmistä tuli kääntymykseen viikoittain. Joka viikko kahden vuoden ajalla seurakuntien jäsenmäärä kasvoi noin kymmenellä tuhannella kääntyneellä. Sanomalehti Washington National Intelligencer uutisoi, että useissa Uuden Englannin pikkukaupungeissa oli mahdotonta löytää ketään ei-uskovaista. Osavaltioissa toinen toisensa jälkeen uutisoitiin ylitse pyyhkivästä herätyksestä. Joissakin kirkoissa kellot kutsuivat ihmisiä päivittäin rukouskokouksiin. Kaupunkiien lukumäärä, joissa näitä kokouksia pidettiin päivittäin, ilmenee seuraavasta luettelosta osavaltioittain: 150 Massachusetts, 200 New York, 60 New Jersey, 65 Pennsylvania, 200 Ohio, 150 Indiana, 150 Illinois, 50 Missouri, 60 Iowa. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa oli alle kolmekymmentä miljoonaa asukasta ja noin kaksi miljoonaa heistä, tuli Kristukseen omaksi tuona aikana. Moraalinen muutos oli läpi maan niin suuri, että Louisvillen päivälehti Kentuckyssä uutisoi, että tuhatvuotinen valtakunta oli saapunut. Vuosien 1857-59 herätyksessä ei ollut mitään järjestettyä liikettä, rakennetta eikä johtajia. Ei ollut koordinointiakaan eri rukouskokousten välillä. Herätyssaarnaajiakaan ei ollut lukuun ottamatta Finneytä, joka toimi Uuden Englannin alueella. Kukaan ihminen ei suunnitellut tai ohjannut tätä liikettä. Se oli maallikkoliike, johon monet pastorit osallistuivat ja olivat läsnä koska vain tarvittiin, mutta he eivät johtaneet Hengen liikettä. Piispat rohkaisivat ja osallistuivat, mutta eivät vastanneet siitä. Kuka tahansa saattoi johtaa hetken aikaa, erityisrukouksessa, pyytää ystävälle esirukousta, alkaa hengellisen laulun. Tämä oli liike, joka alkoi Hengen aloitteesta ja jota rukouksen Henki johti. Osallistujat eivät tulleet katsomaan ketään eivätkä tulleet, jotta heidät nähtäisiin. He tulivat rukoilemaan. Wesley L. Duewel – Quoted from Revival Fire Copyright © 1995. Toimitettu Amerikka siirtyi uuteen aikakauteen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=