Kesä-heinäkuu 2023 8 ISSN 0356-2018 (painettu) ISSN 2341-6556 (CD-levy) Kustantaja Raamattujen Lahjalähetys ry Tampere Kotisivuosoite www.airut.net Herald of His Coming -lehden sisarlehti (P.O. Box 279, Seelyville, IN 47878, USA) Toimitus: Päätoimittaja Seppo Niemelä toimitussihteeri Kylli Niemelä Postiosoite PL 18 37501 LEMPÄÄLÄ Puh. 03-314 22 300 Tilaukset Airut ilmestyy kerran kuussa uskonvaraisen periaatteen mukaan. Tilausmaksu on lukijalle omaehtoinen. Vuosikerran kustannukset ovat noin 50 euroa. Pankkisiirtolomake voidaan lähettää pyynnöstä. Tilauksen voi tehdä postitse, puhelimitse tai verkkosivujen kautta. Lahjoitukset: Lahjoitamme Raamattuja ja annamme painotuotteitamme lahjaksi henkilökohtaiseen käyttöön. Pankkiyhteydet - Nordea FI80 2046 1800 0291 67: viite 1012 tai viesti - Osuuspankki FI87 5228 0320 0621 72: viite 330 tai 1012 - DanskeBank FI70 8000 1101 4261 62: viite 1012 tai viesti Toimistokäynnit sovittavissa ainoastaan puhelimitse. Aikakausmedia ry:n jäsen Tilaa Airut-lehti 2023–2024! www.airut.net Tietoja tilauksesta alla ja sivulla 7. Voit myös soittaa tilauksesi puh. 03-3142 2300 Postiosoite: PL 18, 37501 LEMPÄÄLÄ Painopaikka: Salon Lehtitehdas Oy Tarinankertojan kahleet Tarinoiden kertominen oli hyvin yleistä Kiinassa ennen kuin sanomalehtiä alettiin painaa. Se oli ainoa keino, jolla oman lähiyhteisön ulkopuoliset uutiset välittyivät. Tarinankertojan oletettiin kertovan kaikenlaista menneestä nykyiseen läheltä tai kaukaa. Wang Fu-lin oli tavallista parempi tarinankertoja. Ilta toisensa jälkeen hän veti kuulijoikseen suuria joukkoja ja sai siitä hyvän toimeentulon. Jo varsin nuorena hän vajosi käyttämään oopiumia. Se vaikutti hänen kurkkuunsa, niin että kun aika kului, oli hänen lopetettava tarinankerronta. Sen takia, jotta saisi elantonsa, hän alkoi pitää uhkapelitelttaa markkinoilla ja joillakin kiertueilla. Kun Rosalind ja minä tapasimme tämän miehen ensi kerran, hän oli 38-vuotias ja täysin fyysinen ja hengellinen hylky. Hän oli köyristynyt, luuta ja nahkaa oleva luuranko. Tuohon aikaan olin hänen kotonaan kymmenen päivää, hänen kotikaupungissaan Hsintsun kaupungissa. Joka ilta näin hänen menevän oopiumpiippunsa kanssa majatalon sivuhuoneeseen helpottamaan riippuvuuttaan. Eräänä iltana sanoin hänelle: Wang Fu-lin, vapisen pelosta sinun vuoksesi. Tie, jonka olet valinnut, johtaa suoraan helvettiin. Väität, että et pysty vastustamaan riippuvuuttasi tällä hetkellä, mutta myöhemmin ajan kuluessa riippuvuutesi kasvaa tuhatkertaiseksi ja silloin et pysty hankkimaan edes oopiumin tuhkaa himosi helpottamiseen. Hän vastasi murtuneella äänellä: ”Tiedän, että mitä sanot, on aivan totta. Olen lukenut Uuden testamentin ja tiedän itseäni odottavan kohtalon. Ja niin usein olen yrittänyt pyristellä eroon tästä kauheasta oopiumin ojasta, mutta olen ajautunut vain epätoivoon.” “Wang Fu-lin,” sanoin, “ei sinun pitäisi puhua noin. Toivo on Vapahtajassamme. Hän vapahtaa täydellisesti jokaisen, joka tulee Jumalan tykö Hänen kauttansa. Mene Chuwangiin tapaamaan tohtori Malcolmia ja kysy, miten hän voisi auttaa. Miten voisin kulkea niin pitkän matkan?”, hän kysyi. ”Se on neljäkymmentäviisi liitä täältä enkä pystyisi kävelemään edes viittä liitä.” “Mutta on yksi keino”, kannustin häntä. ”Minulle ollaan lähettämässä rattaita tänne ja voit päästä siinä kyydissä.” Minulla oli päivittäin paheneva kuume – joka myöhemmin todettiin lavantaudiksi – ja kotoani oltiin tulossa hakemaan minua. Wang Fu-lin jatkoi vastusteluansa. ”Ei tohtori minua ottaisi vastaan, kun minulla ei ole millä maksaa ainakin viidensadan laskua eikä minulla ole edes vitosta.” ”Älä huolehdi rahasta, minä järjestän kaiken tohtori Malcolmin kanssa, tule vain mukaan.” Niin hän lähti ja hänet otettiin sairaalaan. Siteet katkeavat Tohtori varoitti minua: Teidän on tehtävä oma osuutenne. Lääke antaa vain vähän tukea ja teidän on yritettävä auttaa häntä niin paljon kuin mahdollista olemaan ajattelematta itseään ja omaa surkeuttaan. Annoimme tuoda hänet useita kertoja päivässä omaan asuinpaikkaamme. Tarjosimme hänelle teetä ja keksejä, näytimme valokuvia lännestä ja rukoilimme hänen kanssaan. Viidentenä päivänä hän näytti tulevan mielettömäksi. Järjestin erään miehen olemaan hänen kanssaan koko ajan, ettei hän kiipeäisi muurin yli ostamaan kadulta oopiumia. Viisi päivää myöhemmin näytti siltä, että äärimmäinen tuska oli helpottamassa. Viidentenätoista päivänä hän jätti meidät ja oli itseasiassa vapaa riippuvuudestansa. Oopiumin käyttäjä on viimeinen ihminen, jolle voi antaa luottamustehtävän. Tiesimme, että Wang Fu-lin perhe oli suurissa (toimeentulo)vaikeuksissa ja meillä oli suuri tarve evankeliumin julistamistyössä. Emme palkanneet häntä kahteen vuoteen, koska emme uskaltaneet palkata häntä työhön ilman vahvaa ohjausta. Jonathan & Rosalind Goforth Rikkonainen, mutta täytetty astia Jonathan Goforth (1859 – 1936) Lokakuussa 1895 muutin vaimoni ja lastemme kanssa Changteen. Sillä alueella ei koskaan ollut nähty ulkomaalaista naista eikä lapsia. Kansa, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset tungeksivat tuhansittain katsomaan heitä. Meille oli aivan tavallista, että ikkunamme olivat täynnä uteliaita kasvoja, kun söimme aamiaista. Ja tätä samaa jatkui auringonlaskuun saakka. Koko ajan läsnäoleva kysymys kuului, miten voisimme käyttää tätä ihmeellistä mahdollisuutta voittaaksemme ihmisten ystävyyden ja saadaksemme heidät tuntemaan evankeliumin? Miehille järjestettiin mahdollisuus kuulla evankeliumin saarnaa etupihalla, kun taas naiset ja lapset saivat tulla sisäpihalle, missä vaimoni ja lapsemme olivat. Tuona aikana minulla ei ollut ketään evankelistaa auttamassa itseäni eikä vaimollani ollut henkilöä auttamaan häntä raamatun opettamisessa. Näiden joukkojen saavuttamisen lisäksi minun vastuullani oli lähetysaseman rakentamisen valvonta. Silloin, kun tunsin itseni liian väsyneeksi saarnaamiseen, sain vaimoltani lapun, jossa hän pyysi minua auttamaan itseään puhuakseni naisille, kun hänen äänensä oli mennyt. Kaksi viikkoa tällaista menoa sai meidät epätoivoisiksi. Eräänä päivänä menin vaimoni luo ja näytin hänelle lupausta: ”Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.” (Flp 4:19.) Kysyin häneltä: ”Uskommeko me oikeasti tämän?” Jos uskomme, niin polvistutaan ja pyydettään Herraa lähettämään meille jonkun, joka voi auttaa meitä evankeliumin julistamisessa.” Myöhemmin Rosalind sanoi minulle, että tuntui kuin olisi pyytänyt sadetta kirkkaalta taivaalta, sillä odotimme tätä apua, vaikka meillä ei ollut ainuttakaan kääntynyttä ihmistä koko Changten alueella. Mutta Jumala vastasi ja vieläpä välittömästi, sillä seuraavana päivänä Wang Fu-lin lähti kotoaan tullakseen meidän tykömme. Odottamaton evankelista Hän oli todella epätavallinen vastaus meidän ajatukseemme Jumalan avusta lähetysetuvartion työhön. Hän oli olemukseltaan oikea kerjäläinen – hänen varpaansa paistoivat sukkien ja kengän rähjien rei’istä, hattu oli repaleinen, ja hänen kaapunsa oli jäykkä rasvaisesta liasta niin pahasti, että se ”seisoi” itsekseen pystyssä. Oikeasti: ”Herra ei näe niin kuin ihminen”. Silti olin niin iloinen hänet nähdessäni. Äkkiä sanoin: ”Wang Fu-lin, uskon, että Jumala lähetti sinut nyt tällä kertaa auttamaan meitä. Jäätkö luoksemme ja autat saarnaamisessa?” “Totta kai jään”, hän vastasi. Oli itsestään selvää, että Wan Fulin ei voinut asettua saarnaamaan siinä asussa, missä hän oli tullut, sillä kuulijakunta koostui usein vallassäädyn ihmisistä ja muista oppineista. Noihin aikoihin käytin itse kiinalaista vaatepartta, joten oli helppo vaatettaa hänet minun vaatteillani. Hän näytti edustavalta, kun jätin hänet kappeliin opettamaan. Tarinankertojan taito oli täydessä iskussa jälleen. Yksi luonteenomainen piirre hänen saarnaamisessaan oli se järjestelmällisyys, jolla hän eteni asiasta toiseen. Sillä oli kasaantuva vaikutus, joka lopulta mursi kaikki vastaväitteet. Raamatun kertomukset suorastaan kimalsivat elävinä hänen kertoessaan niiden hahmoista kuulijoille, erityisesti tuhlaajapoikavertaus. Tämän kertomuksen hän tunsi erityisen hyvin, koska hän oli itse elänyt kaukana kotoa ja elättänyt itseään sikojen ruoalla. Hän esitti kertomuksen voimalla, joka vakuutti kuulijat sillä läheisyydellä, jonka hän itse oli kokenut Jumalan pelastaessa hänet, syntisistä syntisimmän, joten jokaisella oli toivo. Hänen palvelutyönsä alusta lähtien, kääntymisiä tapahtui kaikkialla sekä kaupungissa että ympäröivällä maaseudulla. Tuohon aikaan kappelimme oli aina täynnä ihmisiä eikä hän koskaan väsynyt kertomaan pelastavasta armosta ja ylistämään Herraansa ja Vapahtajaansa. Kolmen vuoden ajan, Herra säästi hänet saarnaamaan aina vain vahvistuvalla hengellisellä voimalla, vaikka hänen kehonsa voima samaan aikaan samassa suhteessa väheni. Wang Fu-lin tiesi, että hänen aikansa on lyhyt ja puhuikin usein ”kuolevasta miehestä, joka saarnasi kuolleille sieluille.” Noiden muutamien vuosien ajan, kun hän sai julistaa Jumalan yhä lisääntyvästä armosta, hän oli voittoväline, joka käytti kaikki suhteensa Kristuksen tykö viemiseen. Wang Fu-lin, vapahdettu ristin sanoman julistaja saarnasi niin kauan kuin hänen voimansa riitti ja siirtyi voittajana Vapahtajansa ja Kuninkaansa luokse. – Miracle Lives of China Jonathan & Rosalind Goforth Vapahdettu tarinankertoja
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=