Airut 2023 Innostu rukouksesta! Jumala on läsnä ja kuulee meitä! Airut-lehti Tilauslipuke sivulla 7. Elo-syyskuu 2023 59. VSK N:O 8-9 (646) Ohjaa kristilliseen elämään Rohkaisee odottamaan Kristuksen paluuta www.airut.net/julkaisut Tutustu sähköiseen lehteen, nettisivuihin ja blogiin. Uudista tilauksesi! Ks. s. 7. Mitä uskovaiset tarkoittavat, kun he puhuvat rukouksesta? Uskon, että enemmistö heistä sanoisi, että se tarkoittaa, että pyydämme Jumalalta asioita. Mutta itse asiassa rukoileminen merkitsee heille muutakin kuin ”saada Jumala juoksemaan heidän antamiaan tehtäviä toteuttamassa.” Se on enemmän kuin että kerjäläinen koputtaisi rikkaan miehen ovea. Oikeasti tosi rukous etsii itse Jumalaa! – sillä Häneltä ihminen saa kaiken, mitä tarvitsee. Rukous on yksinkertaisesti sitä, että sielu kääntyy Jumalan puoleen. Juuri näin Daavid kuvaa sitä: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.” (Ps 25:1.) Se on koskettava kuva rukouksesta! Kun ihminen toivoo, että hän saisi sielunsa silmillä nähdä Herran Jeesuksen, hän samalla toivoo saavansa nähdä, kuinka kaunista pyhyys on, kun se on meidän päällämme. Kun minä käännyn Jumalan puoleen rukouksessa, se antaa Jumalalle mahdollisuuden tehdä, mitä Hän tahtoo tehdä minussa ja minulle sekä meissä ja meille. Se merkitsee samalla, että annan itseni Hänen toimintansa Mitä uskovainen tarkoittaa rukoilemisella? Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu – tällä Paavali tarkoittaa synnin sovitusta, mutta sitten hän sanoo: “sen elämän, jota tässä ruumiissa elän” – ja tarkoittaa siis, että hän elää kuitenkin, mutta uutta elämää Jeesuksen ylösnousemuksen voimassa: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” – Tämä on vapautumista vanhasta minästäni ja vielä siten, että uusi minäni on alamainen Kristukselle. Tämä tarkoittaa niin täyttä alamaisuutta, että jopa se elämä, jonka avulla tätä elämääni ylläpidetään, ei itse ruoki luottamustaan Kristukseen, vaan elää Jumalan Pojan uskossa [1938 käännöksen mukaan Pyhän Hengen synnyttämä usko meissä:] ”Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua.” (vkr Gl 2:20. Ksm. kr-92.) Jos aiot kuolla itsellesi, sinun on rakastuttava Jeesukseen ja annettava Hänen tulla täydellisesti omaksesi. Niin sanotaankin ilon täyteisessä Laulujen laulussa. Mekään emme halua vain Kristuksen rakkautta, vaan itsensä Elävän Kristuksen. Monilla ihmisillä on joskus Kristuksen rakkauden kosketuksia, mutta Hän on heille silti Kristus, joka on kaukana ylhäällä taivaassa. Apostoli puhuu jostakin paljon enemmästä. Hän puhuu itse Kristuksesta, joka elää meissä. Hän on riittävän vahva karkottamaan ja pitämään suuria luulevan minä-itsen poissa valtaistuimelta. Ei ole ketään toista, kuin Kristus, joka oikeasti pystyy nostamaan ja pitämään ihmisen sydämen vanhan minän yläpuolella. Hän on kaikkivaltias Herra, vahvempi kuin ”väkevä mies, joka vartioi linnaansa ase kädessä.” (Lk 11:21.) Siunattu Kristus! Hän pystyy. Hän pystyy vaikuttamaan minun, sinun ja jokaisen syntiin, murheeseen ja sairauteen – mutta niin myös meidän elämämme, Hän on meidän elämämme. Vähitellen alamme huomata, että Hän täyttää meitä elämällänsä ja voittaa vanhan ihmisemme, joka meitä ennen hallitsi. Mutta: Mitä enemmän sinä yrität mielessäsi taistella vanhaa minääsi vastaan, sitä tiukemmin se sinussa istuu. Kun sen sijaan käännyt siitä pois ja katsot Kristukseen, Hän täyttää tietoisuutesi omalla läsnäolollaan ja läpäisee kaiken. Kannattaa siis pysyä Hänessä, niin huomaat, että meille ei muuta virkaa olekaan annettu. Jotkut sanovat, että Pyhän Hengen kaste ja Hänen läsnäolonsa vapauttaa meidät ja pitää erossa vanhan minän hallinnasta, mikä on lähes sama asia. Kun kirkas pilvi peitti ilmestysmajan ei sinne jäänyt sijaa Moosekselle lainkaan (2Ms 40: 34, 35). Sama tapahtuu, kun me täytymme Pyhän Hengen taivaallisella läsnäololla; me kadotamme itsemme Jumalaan ja vanha ihminen pakenee. Voimme sanoa silloin Jobin tavoin: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:5,6. vkr). Kehomme on Pyhän Hengen temppeli ja varustettu Häntä varten. Annetaan siis Hänen täyttää itsemme niin, että itse temppeli ei enää näy. Sen sijaan näkyy Hän, kuin kirkas auringonvalo, joka valaisee temppelimme, mutta myös heijastuu siitä, ikään kuin seinät olisivat läpinäkyviä ja näkymättömiä. Ei ole uusi, vaan koeteltu ajatus, että jokainen, jota Jumala on käyttänyt, seuraa Vapahtajaa, joka tyhjensi itsensä ja luopui kaikkivaltiudestaan, ja jonka Jumala sen tähden korotti ja antoi Hänelle nimen, joka on kaikkia muita korkeampi, sillä ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien Airut : Kristityn onnistumisen avaimia kohteeksi! Jumala on aina meidän puolellamme, mutta me emme ole aina Hänen puolellansa. Mutta, kun rukoilen, se antaa Jumalalle mahdollisuuden. Eräs vanha juutalainen mystikko sanoo, että ”Rukous on hetki, jolloin taivas ja maa suutelevat toisiaan.” Rukous ei siis täten ole lainkaan sitä, että me suostuttelemme Jumalaa tekemään sitä, mitä me tahdomme Hänen tekevän. Se ei ole vastahakoisen Jumalan tahdon taivuttelua siihen, mikä on meidän tahtomme. Rukous ei muuta Jumalan tavoitetta, vaikka se voi antaa Hänen voimalleen mahdollisuuden toteutua. ”Meidän ei tule ajatella, että rukoileminen on Jumalan vastentahtoisuuden voittamista, vaan että pidämme kiinni siitä ymmärryksestä, että Hän on äärimmäisen halukas [toimimaan hyväksemme].” (A.R. Trench, raamatunkääntäjä [UT] ja opettaja, runoilija, arkkipiispa Anglikaanikirkossa 1800-luvulla.) Albert Ernest Richardson Toimitettu Kneeling Christian Rukoileva kristitty, RV-kirjat, 1983 Ota Vahvempi avuksi, kun taistelet väkevää vastaan Airut-lehti on perustettu kaikkia kristittyjä varten, jotta he onnistuisivat kristityn elämässään. Sen perustivat vuonna 1964 Jumalan valtakunnan toteutumista toivovat tavalliset kristityt. Perustajina oli luterilaisia, helluntailaisia ja vapaakirkollisia seurakuntatyöntekijöitä ja maallikkoja. Airut on syvällinen yleiskristillinen opetuslehti. Se on tarjolla ihmiselle, joka ennakkoluulottomasti haluaa löytää tarkoituksen ja voiman elää. Se on sinua varten, joka olet löytänyt tienviitan tai etsit sitä, jotta pääset eteenpäin. Airut on viitta, tarkoitettu kaikille kristityille. Lehti ilmestyy kerran 2:ssa kuukaudessa. Silloin saat käteesi sanoman, jonka opetuksia soveltamalla voit armon kautta onnistua kristityn elämässäsi. Airut /SN niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,” (Flp 2:1-10). Myös Iisak oli uhrattu henkilö, josta Jumala teki luvatun siemenen ja Israelin kansan kantaisän. Ja Moorian vuorelle, jossa Iisak oli uhrattu, Hän myöhemmin asetti kirkkautensa temppelin. Ja niin käy meidänkin, kun oma Iisakimme on alttarilla ja koko olemuksemme on kätketty Jumalaan, niin vasta silloin Hän voi panna vankan syvän perustuksen ja rakentaa muurit ikuisesti kestävään elävään temppeliin, jonka Ylimmäinen ja ikuinen kirkkaus Hän on. A.B. Simpson Toimitettu Jatkuu s. 2 alhaalla, otsikolla: Otin ristini ja mitä se merkitsi Herra, on aika toimia! Sinun lakiasi on rikottu! Ps 119:126
Elo-syyskuu 2023 2 Valkoinen korkea, leveä puuportti ohjasi pääsyä koulun pihalle. Sen oikeassa reunassa oli kahden jyhkeän puupilarin välillä erikseen jalankulkuportti. Vaaleahiuksinen poika oli ensi kertaa astumassa siitä sisään yksin. Portin takana seisoi toinen poika, yksin, mutta näistä pojista tuli toistensa parhaat seikkailukaverit. Oli muitakin koululaisia ja tietenkin ihanat naisopettajat ja vähän pelottava, menoa hillitsevä miesope. Keltainen koulutalo oli kaksikerroksinen puurakennus ja lähtöasema opintielleni. Muistatko sinä, millaisia kanssamatkaajia itselläsi oli? Ihminen on yhteisöllinen olento, luotu vaeltamaan yhdessä. Yksin matkaaminen on joskus mahdotonta ja joskus ikävää, mutta ystävä tuo matkaan turvaa sekä erilaisia näkökulmia, saamme sekä tunne- että ajatteluyhteyden kautta piristystä pitkillekin aikataipaleille. Mutta onko molemmilla vaeltajilla yhtäläinen yhteys keskenään? Se on kyllä toivottavaa, mutta suhteemme on aina ehdollinen. Johannes, kertoo kanssamatkaajien yhteyden perimmäisestä edellytyksestä: ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme.” (1Jh 1:7.) Silti kokemus sanoo, että eihän meillä aina ole yhteyttä keskenämme perheen jäseninä, puolisoina, ystävinä tai uskonystävinä. Mutta miksi? Olisikohan vastaus siinä, että emme ole ”niin kuin hän itse on valossa.” Niin kuin tarkoitti Jeesukselle Isän kanssa vietettyä aikaa kahdestaan, sekä kirjoituksia ja esirukousta. Syyspimeällä joku vieras saattaa kulkea aivan ihmisen vierellä tai takana, mutta ei hänen kanssaan yhteyden merkityksessä. Synnin yössä Jumala kulkee ihmisen lähellä täydellisen myötätuntoisena, mutta vain harva näkee Hänet. Mutta perheessä sisarusten tai puolisoitten välillä, voi toinen olla lähellä ja toinen kaukana. Molemmat kaipaavat myötätuntoa, mutta kumpikaan tai toinen heistä ei pysty sitä antamaan tai jopa vastaanottamisen kyky saattaa vaihdella. Monessa mielessä meidän on siis harjoiteltava oman tarpeen panemista sivuun ja opittava vaeltamaan uskossa; luotamme, että Jumala täyttää tai sallii tarpeemme täyttymisen, kun jatkamme eteenpäin. Mutta jos on aivan yksin, on hyvä jättää seurakuntaan rukous- ja yhteyspyyntö. Minulla on pieni kirjelappu 34:n vuoden takaa, johon vaimoni on kirjoittanut 6.elokuuta1989, tuntemuksistaan, joiden ilmaisemiseen ei arjessa useinkaan ollut tilaa. Kun olen yksinäinen ja luen sitä, saan ikään kuin sillan toiseen todellisuuteen. Saan yhteyden häneen, hänen tunne- ja ajatusmaailmansa kautta. Jotenkin samoin, vaikka paljon täydellisemmin keinoin Jumala tulee lähelleni, kun luen Raamatun opetuksia Hänen ajatuksistaan ja tarkoituksistaan. Jumala on aina kanssamme, mutta me emme aina ole Hänen kanssaan. Hän on näkymätön, mutta usko näkee hänet niin, että jopa kuolema katoaa: ”Uskon kautta otettiin Eenok [Hanok] pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa.” (Hpr 11:5.) Uskon kautta meidän on hyvä vaeltaa yhteydessä toisiimme, silloin kun joudumme tai meidät otetaan pois tunneyhteydestä tai ajatusyhteydestä. Uskon kautta Jumala jatkaa ja ylläpitää yhteyttämme edelleen. Seppo Niemelä Yhteys! ”Valvokaa siis – teidän Herranne tulee” Jo kaukaisina aikoina Pyhä Henki innoitti pyhiä ihmisiä kirjoittamaan Kristuksen toisesta tulemisesta, niin että lähes yhdessä neljäsosassa Uutta testamenttia käsitellään Vapahtajan paluuta. Kun Jeesus tahtoi korostaa valvomisen ja valmiina olemisen merkitystä Hän yhdisti kehotuksensa pikaisen paluunsa kanssa. Uskolliset apostolit juurruttivat käännynnäisensä parannuksen tekoon, raittiuteen, totuudenmukaisuuteen, pyhyyteen ja sydämen puhtauteen, veljelliseen rakkauteen ja pyhään kanssakäymiseen käyttämällä kannustimena tätä suurta totuutta – että Kristus on tulossa takaisin. Mitään Raamatun opetusta tai oppia ei ole käytetty vahvistamaan toiminnan ja elämän pyhyyttä enemmän kuin Jeesuksen toista tulemista. Valveilla pysymiseen ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. - Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Mt 24: 42, 43.) Raittiina olemiseen Herran päivä tulee kuin varas yöllä. - - emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina.” (1Ts 1:2, 6.) ”Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1 Pt 1:13.) Kääntymyksessä pysymiseen ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, - - ”. (Apt 3:19-21.) Uskollisuuteen “Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi - - - Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty!’ Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, Minä panen sinut paljon haltijaksi.” (Mt 25:1921). Olemaan häpeämättä Kristusta “Joka tämän uskomattoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mk 8:38.) Toisen maan kansalaisuuteen. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? [Sillä] Ihmisen Poika on tuleva - - ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” (Mt 16:26-27). Lempeyteen. “Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” (Fil 4:5). Maallisista haluista luopumiseen. ”Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut, ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol 3: 4,5.) Totuudenmukaisuuteen. “- että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää.” (Flp 1:9, 10). Pyhittymiseen ja puhtaaseen elämään. “Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen tullessa.” (1Ts 5:23). B. W. Miller & G. F. Owen Jatkuu seuraavassa numerossa Muistelen tänään sanomattomalla kiitollisuudella yksinäisiä ja surullisia iltoja, jolloin monissa asioissa väärin tehneenä ja kaikessa epätäydellisenä, tapahtui ensi kertaa, että sydämeni antautui. Tiesin, että se voisi merkitä kuolemaa, sellaisessa tarkoituksessa, joka on kaikkein kirjaimellisin, ja siitä huolimatta, edelleenkään vastustelematta, ennen kuin aamu valkeni - saatoin antaumuksella sanoa: ”Jeesus, ristini otan, Kaikkeni jätän ja Sinua seuraan; Olen osaton, unohdettu ja ystävättä, mutta johtuen tästä Sinä olet minulle kaikessa läsnä.” (Alkup. ”Jesus, I my cross have taken. Henry F. Lyte) [Vap.suom. sn]. Olen tuskin koskaan tuntenut sydämessäni sellaista odotuksen iloa, kuin seuraavan pyhäpäivän aamuna, kun lauloin tuon laulun koko sydämelläni. Jos Jumala on millä tavalla tahansa nähnyt hyväksi valmistaa elämästäni pienen temppelin, jossa Hän asuu ja, jossa Hän kirkkautensa ilmaisee ja jos Hän tahtoo käyttää minua aina eteen päin – sen on täytynyt tapahtua tuon kirkastavan hetken takia. Tuo ratkaisu on korvaamaton siinä määrin kuin se tulee olemaan elämäni johtoajatus, joka ohjaa Kristukselle omistettua ja vihittyä, ristiinnaulittua elämääni. Oi tule sinäkin ja anna Hänen opettaa itsellesi ylenpalttista iloa, jossa voit sanoa ”rakkaani on minun”, mutta sitäkin vahvemmin, että ”Minä olen rakkaani oma.” (Kv 6:3. vkr.). Vasta sitten, kun Jeesuksen myötätunto on voinut valloittaa miOtin ristini – ja mitä se merkitsi nut kokonaan ja minä olen antautunut Hänen rakkautensa vangiksi, lakkaan elämästä itselleni ja voin seurata Häntä joka paikkaan. Voin ahkeroida ja kärsiä Hänen kanssaan. Voin olla tyytyväinen ilman monia asioita, joita ennen pidin välttämättöminä, koska Hänen hymynsä on aurinkoni, Hänen läsnäolonsa on iloni ja Hänen rakkautensa, joka on vuodatettu sydämiimme, on minun taivaani. Silloin en voi sanoa enkä ajatella, että mikään sydämeni asia olisi uhrautumista tai kärsimystä, koska sydämeni on niin yltäkylläinen Hänen läsnäolostaan. A.B. Simpson (1843 – 1919) Toimitettu Kanadalainen evankelinen saarnaaja, teologi ja kirjailija
Älä tyydy elämään hämärässä Adolph Saphir Elo-syyskuu 2023 3 ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Mt 28:19-20). Seurakunta on Kristuksen edustaja ja Hän on heissä nyt jatkossa läsnä. ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi.” (Jh 17:11.) Ilman Kristuksen läsnäoloa seurakunnalla ei ole valoa eikä elämää. Tiedosta maailman tila Jos Hänen läsnäolonsa ei ole meissä, emme pysty jatkamaan matkaamme pyhällä eräpolullamme. Kristus on seurakunnan kanssa ja seurakunnassa. Kun Hän tuli alas maan päälle, Hän ei jättänyt Isää koskaan, ja kun Hän meni ylös taivaaseen, Hän ei jätä koskaan seurakuntaansa. Aivan samoin kuin Isä lähetti Kristuksen niin Kristus lähetti seurakunnan. Jeesus lähetettiin Isän Ilmoitukseksi ja Edustajaksi; todistamaan Hänestä, opettamaan Hänestä, tekemään Hänen tahtonsa ja päättämään sen työn. Hän oli totinen ja uskollinen Todistaja; täydellinen Palvelija, jonka ruoka oli Isän tahdon tekeminen. Hän kirkasti Jumalan nimen ja vei työnsä päätökseen. Nyt Kristus lähettää meidät maailmaan, että voisimme kuvastaa Hänen elämäänsä, että olisimme Hänen todistajiaan, että Hänen valonsa ja rakkautensa voisi loistaa, vetää puoleensa ja siunata ihmisiä meidän kauttamme, että ihmiset näkisivät Kristuksen meissä, niin kuin he katsoivat Isää Hänessä. . Maailmankuva On muistettava velvollisuutemme maailmaa kohtaan ja samalla siinä vaanivat vaarat, sillä maailma on haastava. Ja kokemus osoittaa, että seurakunta on altis tyytymään suppeaan näkyyn, sillä tehtäväkenttä on vaikea. On helppo epäonnistua, koska toimiminen vaatii rohkeutta, jotta pystyisi rakastamaan ihmisiä ja myötäelämään heidän kanssaan kaiken kattavasti. Toisaalta vaarana on häikäistyä pinnallisesta menestyksestä ja mukautua maailman aikaan. Ja on myös houkutus lisätä jäsenlukua niillä, jotka ovat kuolleessa tilassa ja uudestisyntymättömiä, ilman Henkeä ja siksi myös vailla Kristuksen rakkautta. Eräässä mielessä seurakunta ja maailma ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta ne eivät ole toistensa vastakohtia. Toinen esiintyy nimittäin luonnon ulottuvuudessa ja toinen Hengen ulottuvuudessa. Ihmiskunta on lähtöisin ensimmäisestä Aadamista, joka oli (jo ennen syntiinlankeemustakin) maasta, maallinen; mutta seurakunta on syntynyt toisesta Aadamista, joka on Herra taivaasta, hengellinen ihminen (1Kr 15:47). Luomisen puolesta maailma on hyvä, Jumalan rakastama, luotu seurakunnan tehtävää varten. Mutta sitten tulee sen tila, jossa nyt elämme. Adolph Saphir Toimitettu Mutta maailmaa tulee katsoa myös toisessa kuin luomisen valossa, sillä se puoli on yhtä todellinen. Se on murheellinen ja paha puoli, jonka vallassa maailma on. Ihmiskunta on langennut ja elämme sellaisessa maailmassa. Ja mitä se maailman paha on, sen me voimme helposti tuntea, koska se on todellista meissä itsessämme – itsekkyys, ylpeys, himo, kateus, luottamus siihen, mikä on ulkokohtaista ja epäluottamus siihen, mikä on hengellistä. Ja vielä oman kunnian tavoittelu. Lyhyesti, se kaikki Maailma toisessa valossa on pois poikkeamista Jumalasta. Tätä maailmaa vastaan seurakunnan on taisteltava jatkuvasti. Sen pitää asettaa vastakkain armo ja vanha luonto, liha ja henki, anti-Kristus ja Kristus, Saatana ja Jumala. Sen tulee julistaa tuomiota, jonka kautta maailman herra ja henki ovat jo tuomitut. Sen on myös kerrottava viha, joka odottaa Jumalan vihollisia. Ja sen tulee kannustaa vahvasti ihmisiä erottautumaan maailmasta, pelastautumaan tästä pahasta ja syntisestä sukupolvesta. Seurakunta ei saa sallia itselleen, että sen todistus on niin epäselvä ja elämä niin väritöntä, kurinalaisuus niin löysää, että uudestisyntymättömät ihmiset voivat kuvitella olevansa tämän yliluonnollisen yhteyden jäseniä, yhteisön, jonka pää on Kristus. Tämä maailma ei oman viisautensa kautta pysty ymmärtämään totuutta niin kuin se on Kristuksessa. Maailma, niin kuin Vapahtajamme on ennalta kertonut, tulee vihaamaan meitä. Mitä enemmän meistä näkyy Kristuksen kuvan kaltaisuutta, sitä lähempänä kuljemme Häntä ja olemme todistuksena Hänestä sanassa ja totuudessa, sitä enemmän maailman tympeys ja vaino kohtaa meitä kaikissa kansoissa, sillä maailma rakastaa omiaan ja vihaa sitä, mikä ei ole alhaalta, vaan on ylhäältä. Meidän toivomme on Kristuksen paluussa. Emme odota rauhan ja auringonpaisteen päiviä, vaan tuulia ja rajuilmoja. Emme valmistaudu rauhan aikoihin, jumalisuuden ja totuuden aikoihin, vaan vaarallisiin aikoihin, joissa maailman ajan henki ja valheellisuus vahvistuvat ja houkuttelevat puoleensa ja hyökkäävät. Odotamme sen kaltaisia aikoja kuin oli ennen vedenpaisumusta ja hävitystä, jonka Sodoma ja Gomorra kohtasivat. Uskomme [silti], että Jumala kokoaa monia niin juutalaisista kuin pakanoista seurakuntaansa. Ja uskomme, että Hän jakaa armonsa siunausta kansojen paljouksille ennen suurta tuomion päivää. Mutta meidän toivomme ei siltikään ole kukaan muu kuin Herra itse, joka tulee ja ottaa valtakunnan itselleen, Isänsä tahdon mukaan. Adolph Saphir Toimitettu Jos seurakunta toivoo voivansa pitää itsensä vapaana maailman saastutukselta, ja kasvaa armossa ja jumalisuudessa, sen täytyy päästä osalliseksi Herransa mielestä. Hänet Jumala lähetti ja Hän tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Hän kulki ympäriinsä ja teki hyvää ja julisti kaikille sekä fariseuksille että publikaaneille hyviä uutisia Jumalan rakkaudesta. Sellainen seurakunta, joka ei tunne sääliä kadotettuja sieluja kohtaan, joka ei ole Hänen rakkautensa täyttämä, joka kuoli syntisten edestä, seurakunta, joka ei vaella suuren valitun Paimenensa jalanjäljissä, joka tuli muita palvelemaan – on jo sydämestään tullut maailmalliseksi, täyttynyt itsekkyyden ja epäuskon hengellä ja vaarantaa koko henkensä ja oman elämänsä. Seurakunta pitää itsensä puhtaana menemällä maailmaan, julistamalla hyviä uutisia sanoin ja teoin. Kun se on uskollinen taivaalliselle Sulhasellensa, se pitää itsensä tahraamattomana ja on samalla parhaimmillaan ja siunatuin ja saa sieluja pelastumaan. Se rakastaa maailmaa eniten ja on sen todellinen hyväntekijä, kun se on kuuliaisin apostoliselle ohjeelle: ”Älkää rakastako maailmaa.” Se ei voi tehdä vaikutusta, vain kun sen lähtökohta on taivaallinen. Kun etsimme itsellemme kiitosta ja antaudumme ajan hengelle, menettää valomme kirkkautensa ja suolamme makunsa. Daavid ei voi taistella Goljatia vastaan Saulin aseilla. Käyttökelpoisuutemme tulee Jumalalta ja aseemme ovat hengellisiä. Vain se, joka on kuollut Kristuksen kanssa ja noussut ylös Hänen kanssaan, voi seurata Vapahtajaa Hänen elämänsä ja vaelluksensa mukaan. Luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen ei voi seurata Jeesusta. Mutta sitten, kun tunnemme Vapahtajan ylösnousemuksen voiman, ymmärrämme Hänen elämänsä opetukset ja kun olemme saaneet Kristuksen Hengen, voimme elää ja vaeltaa Jumalan lapsina. Hänen tuntemisensa antaa meille kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalisuuteen. Loistakoon valonne Kristus on kaikki kaikessa, mutta silti jokaisella kristityllä on oma elämänsä, työnsä, kutsumuksensa, oma nimensä, asemansa, hänelle annetut lahjat, joista hän on vastuussa Mestarille. ”Loistakoon teidän valonne”, sanoi Hän, joka on se Valkeus (Mt 5:16). Jokainen meistä omistaa jotakin Hänen luonnostaan: Jonkin lahjan Hänen Hengestään, jonkun voiman ja vaikutuksen Hänen täyteydestään. Jokainen meistä on asetettu johonkin asemaan, kaikilla on ympärillään mahdollisuuksilla ja jokaisella on lahjoja ja kykyjä. Jokainen on yksilö, erityinen eikä kukaan toinen voi tehdä, mitä Mestari, Talonisäntä, on hänelle osoittanut ja antanut hänelle asemaksi ja tehtäväksi. Muistakaamme, että meidän tulee päästää valomme loistamaan. Olkaamme Mestarimme kaltaisia Hänen rakastavassa viisaudessaan, joka johdatti ihmisiä siihen, mikä on helppoa ja yksinkertaista. Vain uskon silmähän voi nähdä sen, mikä on salassa, hengellistä ja sydämeen juurtunutta, mutta kaikki voivat nähdä sen minkä rakkaus saa ulkoisesti aikaan ilmetessään. On täysin totta, että ennen kuin Jumalan Henki aukaisee ihmisten silmät, he eivät näe Jeesusta, mutta eräällä tavalla he pystyvät näkemään, arvioimaan ja ihailemaan: He kykenevät näkemään ja ymmärtämään hyviä töitämme. He kykenevät havaitsemaan Jumalan vaikutuksen elämässämme ja toiminnassamme. Tämän mukaisesti me huomaamme, että Herra Jeesus käskee meitä antamaan valomme loistaa ihmisille, että he näkisivät hyvät työmme ja antaisivat kunnian Jumalalle, joka on taivaissa. Adolph Saphir Toimitettu Adolph Saphir oli Unkarin juutalainen, joka kääntyi uskomaan Jeesukseen. Hän palveli juutalaislähetyksessä ja myöhemmin pastorina Englannissa. Nyt: Seuraa Kristuksen esimerkkiä
Elo-syyskuu 2023 4 Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. (1Kr 10:12) Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa. (Lk 21:36) Alkaa huomaamatta Sydämen etääntyminen Jumalasta on usein lähes huomaamatonta. Aluksi on pieniä armon ”vuotoja”, houkutuksia, joita ei edes tiedosta. Paha soljuu mieleen kevein askelin kuin tuttua pihapolkua ja niin viattomassa asussa – että ennen kuin sielu huomaakaan, sydän on lähes siepattu. Vähäistä hengellistä välinpitämättömyyttä, pientä itsekieltäymyksen välttelyä. Se etenee kuin hiusten muutokset. Raamattu kertoo näet tapauksesta, jossa henkilölle alkoi tulla harmaita hiuksia, mutta hän ei itse sitä huomannut (Hos 7:9). Kiellettyä ja laitonta Etääntyminen Jumalasta alkaa usein kiinnostuksesta asioihin, joita tulisi karttaa. Annetaan silmän katsoa liian pitkään houkuttelevaa kohdetta. Aistimuksen kautta ajatukset kiinnittyvät kohteeseen. Ne sytyttävät kiihottavia ja kiellettyjä haluja. Halut nakertavat tahdonvoimaa ja tuloksena on synti vähemmässä tai isommassa. Sellainen oli Eevan tapaus, kun hän katseli kiellettyä hedelmää, samoin kuin Daavidin, jonka houkutteli palatsin katolta tiirailu. Tämä on Saatanan taito, jolla se houkutteli Jeesusta. Se esitti mielikuvan kaikista maailman valtakunnista, niiden kunniasta ja vallasta, häikäisevänä laajakuvana. Mutta Jeesus käänsi mielensä välittömästi pois siitä näystä ja kiinnittyi edessään odottavaan ristiin. Tämä on parasta lääkettä kaikkiin viekoitteleviin houkutuksiin ja mielikuviin – kiinnitä mielesi ajattelemaan Jeesuksen kallista verta. Katseen kiinnittäminen Kristukseen ristillä, on ihmelääke kaikkiin epäpyhiin mielikuviin. Vapauden rajat katoavat Yksi syy armon kadottamiseen on rajattomien vapauksien ottaminen luonnollisissa asioissa. On monia luonnollisia, itsessään viattomia asioita, joita ei voi erottaa ajallisesta elämästä. Mutta rajattomat vapaudet ja sortuminen ylenmääräisyyteen tekevät luonnollisista asioista pontimen sisäiseen ja usein myös ulkoiseen syntiin. Tämä on erityisesti totta ihmisten kanssakäymisessä. Ihmisen itseys muodostuu yhteiskunnassa, jossa ystävyyssuhteet, ihmisten väliset vetovoimat ja itse kullekin ominaiset toimintatavat kehittyvät. Näissä vetovoimien ja mieltymysten voimakentissä tarvitaan pitäviä ohjenuoria ja lujaa päättäväisyyttä estämään epäsopivaa läheisyyttä ja ystävyyden tunteiden ylilyöntejä. Omavoimaisuus Omavoimaisuus tai luottaminen luontaisiin tai hankittuihin kykyihin voi olla syy sydämen harhailemiseen. Sielu, joka on vahvasti sitoutunut Jumalaan voi eksyä luottamaan itseensä. Samoin voi käydä sille, jolla on vahvoja luontaisia voimavaroja. – Vaara on suurimmillaan, kun ihmisen luontoa ei ole vielä vieraannutettu pois omavaraisuudestaan. Tällainen tapaus oli Pietari, joka luotti vahvuuteensa, niin että vannoi, ettei jätä Kristusta koskaan, vaikka kaikki toiset Hänet hylkäisivät. Nuoret käännynnäiset tekevät tyhjiä sankarin vakuutuksia ja pyhyyden alun hehkussa ihmisen mieli kuvittelee olevansa aika vahva. Tarvitaan monia oppitunteja polttamaan meihin se todellisuuden kuva, että itsessämme olemme vähemmän kuin mitään. Omavoimaisuus ilmenee monin tavoin. Niin kuin tunneilmasto, sekin mukautuu elämän kaikille alueille ja kausille. Usein kristityt luottavat vaistolla omaan kokemukseensa, sen sijaan, että nojautuisivat Pyhään Henkeen, jolla on tarjota oikeita kokemuksia. Herra varoitti juutalaisia, että kun he menevät Kanaanin maahan, syövät vatsansa täyteen ja tulevat kylläisiksi, on heidän oltava varuillaan, jotta eivät unohda Herraa. Täysinäisellä vatsalla on huono muisti. Oli vaara tulla lihavaksi ja lyödä laimin ja unohtaa Herra (5Ms 8:10, 11). Opetus meille on, että edes luvatussa maassa eläessä ei tule luottaa oman mielensä maailmaan. Jos luotamme siihen, menetämme sen, mikä luvattu on. Sydämen puhtaus on kuin vedenpinta, jos sille astut, se pettää. Koska armo, voima, viisaus, tai menestyminen jossakin, on lahjaa, on selvää, että nämä lahjat eivät säily – jos emme enää pysy riippuvaisina Lähteestä, joka antaa ne. George D. Watson (1845 – 1923) Älä anna elintason turruttaa Sydämeni harhailee – Jumala unohtuu George D. Watson (1845 – 1923) Mielesi hengen ominaisuudet syynissä Katso, että et kaadu! Koskaan ei missään ole ollut niin suurta hyvinvointia kuin länsimaissa nykyään. Tavallisilla ihmisillä on asunnot ja siellä huonekalut, heillä on vaatteita, monipuolinen ruoka, mukavuus- ja hemmotteluvälineitä, jollaisia ei ennen ollut edes hallitsijoilla. Ja juuri tämä elämän loisteliaisuus on suurena esteenä armolle. Monesti se tuhoaa, koska ihmissydän kiintyy mieluusti asioihin, jotka ovat hienoja ja helppoja. On halua runsaisiin aterioihin, pehmeisiin kalusteisiin, vaivaa säästäviin välineisiin, kalliisiin autoihin ja kaikkeen, mikä lisää helppoutta ja mielihyvää. Tämä rappeuttaa lukemattomia ihmisiä. Nykyään on vaikea löytää sankarillista kristittyä, joka kestää vaikeuksia, yksinkertaisuutta ja välittää jostakin muusta kuin nykyelämän samettisista mukavuuksista. Jeesus varoittaa meitä juuri näistä – ”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa” – ja kuvaa, että Hänen palatessaan virallinen kirkko on hukkumaisillaan elintasoonsa. Ja profetia on täyttymässä! (Lk 21:34-36). Väärä varmuus Yksi syy etääntymiseen Jumalasta on yksilön väärä varmuus – sen varmana pitäminen, että sielu ja mieli on niin vahvasti Jumalan yhteydessä, että Hän tekee suuria myönnytyksiä tälle ihmiselle ja että suojelusenkeli näkee erityistä vaivaa vapauttaakseen tämän tottelemattoman sielun. Saatana uskottelee, että olet sellainen Jumalan lempilapsi, että Hän ajattelee enemmän sinua kuin suurinta osaa muista. Ja alat ajatella, että Hän tekee sinulle sellaisia myönnytyksiä, joita ei muille tee. Tämä viettelys kohtasi Salomoa, joka oli saanut vakuutuksen, että oli Jumalan edessä erityinen. Hän oli saanut vertaansa vailla olevan viisauden ja hänen tietonsa olivat laajalti tunnetut. Ja Saatana asetti houkutuksensa tämän väärän varmuuden varaan, kunnes maailman viisain mies oli niin kyllästynyt kaikessaan, että vaikersi ahdistuksesta: ”Turhuuksien turhuus.” (Srn 1:2.) Tämän houkutuksen esitti paholainen Jeesukselle kehottaen Häntä heittäytymään alas temppelin harjalta – väittäen, että Hän oli niin Jumalan suosiossa, että enkelit kaappaisivat Hänet syliinsä ennen kuin Hän iskeytyy kiviin. Tällä periaatteella voi olla lukemattomia sovelluksia. Mutta Jumala on yhtä jakamaton kurissaan kuin rakkaudessaan. Jos Hän osoittaa rakkauttansa maailman surkeimmalle ihmiselle, joka katuu syntiään, niin Hän myös rankaisee maailman pyhintä ihmistä – niin kuin Moosesta, joka puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Väärä varmuus on synti, josta syntyi paha, jonka muotoja Saatana esittää tuhansissa eri muodoissa harhauttaakseen Jumalan lasta. Vaikeudet ovat luonnollisia Armossa eläminen voi kuivua vähitellen myös siksi, että keskityt katsomaan vaikeuksia. Sen sijaan tulee olla luonnollista, että elämä on täynnä vaikeuksia ja elämä langenneessa maailmassa tarkoittaa juuri sitä. Vaikeuksia on hengellisessä elämässä, kun etsitään anteeksiantoa tai pyhempää elämää. On vaikeuksia kasvaa armossa ja hankaluuksia versoo omasta mielestämme tai erilaisista harhakäsityksistä – ympäristöstämme, heikosta tai väärästä opetuksesta. Vaikeuksia on lukemattomia. Ne kasvavat kuin rikkaruohot elämän kaikilla alueilla. Jos kiinnitämme katseemme niihin, ne heikentävät uskoa, vähentävät pontevuuttamme, hajottavat ajatteluamme ja sumentavat näkyämme ja vetävät mielemme ja sielumme pois Jumalasta. Taivaallinen Isämme sallii omille kasvaville lapsilleen monesti vaikeuksien verkkoja ja paholainen puolestaan käyttää niitä verukkeiksi siihen, että voisit selviytyä rikkeen avulla vaikeudesta. Juuri niitä asioita, joita Jumala sallii vahvistaakseen meidän uskoamme, pahalainen käyttää kannustimena sille, että voisimme tehdä Jumalan tahtoa vastaan. George D. Watson (1845 – 1923) Mielen hengen kovuus Ei ole pieni se ihmisten joukko, joka on kadottanut armon elämästään ja joutunut sidotuksi kovuuteen ja toisten tuomitsemiseen. Toisten syyttämisellä on kääntöpuolena paljon omavanhurskautta ja tekopyhyyttä! Juuri sen verran kuin ajattelet painavasi toisia alaspäin, kuvittelet itse nousevasi ylös. On mahdotonta puhua halpaa toisesta ilman, että ilmentää omaa paremmuuttansa. Monesti sellaisilla ihmisillä, jotka pitävät itseään hyvin hengellisinä, on toisten tuomitsemisen syntiä siinä määrin, että he tekevät enemmän syntiä kuin synti, josta he toista syyttävät. Kristityn elämässä ei ole mitään niin hienoisen vaarallista kuin toisten tuomitseminen. Eräs hengellinen kirjoittaja sanoi, että ”Toisen ihmisen nuhtelu synnistä edellyttää enemmän nöyryyttä kuin mikään muu velvollisuus.” Joskus kuulemme jonkun puhuvan synnin voimasta ja sen ”murskaamisesta”, mutta sellainen puhe, ellei se ole kyynelten ja säälin kanssa tehtyä, - vain murskaa nuhtelijan oman sielun. On mahdollista saarnata synnin kirotusta luonteesta niin ankarassa hengessä ja niin itseään korottavalla äänenpainolla, että se saa Saatanan nauramaan ja Pyhän Hengen murehtimaan. Kuinka monet tuhannet ovatkaan kadottaneet puhtaan rakkauden suloisuuden, tyynen läheisen vaelluksen Jumalan yhteydessä sen takia, että ovat sivaltaneet epäystävällisen arvostelun ja rakkaudettoman tuomion miekalla. Omavanhurskaus on yhtä salakavala kuin eetteri. Se pyrkii nousemaan ylös ja etsiytyy armon kauneimmille kummuille. Paholainen saattaa houkutella sinua olemaan ankara toisia kohtaan sellaisella ennakkoasenteella, joka tuntuu sankaruudelta ja pelottomuudelta tuomita synti. Saatana on harjoittanut peliään niin kauan, että se ei välitä siitä, että sinä tuomitset sen ja sen kaikki aikaan saannokset – jos se vain sillä keinoin saa tiputettua yhdenkin pisaran saatanallista etikkaansa sydämeesi – se pisara on sille arvokkaampi kuin kaikki iskut, jotka sille pystyt antamaan. Hengen kevytmielisyys Viimeisenä luopumisen syistä mainitsen hengellisen kevytmielisyyden. Tämä on itseasiassa vastakohta ankaruudelle. On sellaisiakin ihmisiä, joiden luonto horjuu päinvastaiseen suuntaan. He ovat alttiita etääntymään Jumalasta ajelehtimalla, vitsikkyydellä ja hauskalla mielen laadulla, huomaamatta, että se palvelee juuri samalla tavalla vihollisen tarkoitusperiä. Sadat ovat ne sielut, jotka ovat katkaisseet siteensä Jumalaan leikinlaskun, sutkausten ja naurun kautta. Kaikkein suurin onnettomuus on, että niin harvat kristityt hankkiutuvat riittävän lähelle Jumalaa erottaakseen väärät asiat oikeista. Kaikki se, mikä rikkoo mielen eheyttä Jumalan yhteydestä tai sekoittaa vilpitöntä sielunrauhaa, on mahdollinen lähtökohta etääntymiselle. George D. Watson (1845 – 1923)
Elo-syyskuu 2023 5 Vastusta lannistumista Lääkkeitä sydämen etääntymiseen Jumalasta George D. Watson (1845 – 1923) Vain yksi pätevä lääke pettymyksiä vastaan Paras tapa kostaa Tee menneistä virheistä kannustin hyvään Yksi parantava askel kohti parempaa jumalasuhdetta on vakaa päätös tehdä kaikista kompastumisista keino nähdä armon suuruus. Se tosin tuntuu päinvastaiselta, mutta hengellinen elämä onkin täynnä vastakohtaisuuksia. On silti hyvä tehdä erehdyksistä keino ymmärtää enemmän armon suuruutta. Näin on tapahtunut kymmenien tuhansien ihmisten elämissä, jotka ovat kärsineet armosta pois lankeamisesta, mutta päässeet ylös ja kietoutuneet sellaiseen nöyryyden henkeen ja sankarilliseen uskoon, mitä Paavali osoittaa (2Kr 7:6-11). He ikään kuin ”maksavat vastakkaisella mitalla”, vastoin entistä elämäänsä, sellaisella omistautumisella ja Jumalan yhteydessä pysymisellä, johon eivät olisi voineet päätyä ilman menneitä erheitä [ja ennen kaikkea Jumalan armoa]. Tämä on paras tapa kostaa Mainitsen ensimmäisenä parannuskeinona Jumalasta etääntymiselle itsensä kieltämisen. Se tarkoittaa, että sielun tulee kohdata se paha, johon se on langennut, täydellisesti, joka taholtaan. Se on tunnustettava ilman aikailua, puolustelua ja verukkeita. Oma minä on siirrettävä pois hallitsijan paikalta ja annettava se sija Jumalalle sekä Hänen totuudelleen, hintana on itsensä kieltäminen. On suuri Jumalan lahja, että langennut saa armon tehdä parannus ja palata Jeesuksen luokse. Ilman tätä jumalallista lahjaa, jonka Hän antaa eksyneen sydämelle, ei tämä voisi koskaan palata. Tarvitaan armoa, jotta pystyy näkemään virheensä, kääntymään minäänsä vastaan ja voi jättää sen ilman kaikkea tilaa (Rm 2:4). Korjaa suhteesi Jumalaan Korjaa suhteesi Jumalaan ja toisiin ihmisiin hinnalla millä hyvänsä! Lähestymme tuomion päivää ja tarvitsemme itsellemme suhteen Häneen! Päätös voi tarkoittaa, että pahoittelen lapselle tai ystävälle aiheuttamaani pahaa, tunnustan virheeni, korvaan jonkin asian tai luovun edusta ja siitä, mitä maailmassa sanotaan kunniaksi ja maineeksi. Se voi merkitä ystävien menettämistä¸ alistumista vähävaraisuuteen; joutumista vankilaan tai yhteydestä erottamista. Suhteen korjaus voi merkitä kärsimystä, joka repii sydämen palasiksi ja kirveltää silmiä; mutta vaikka se sisältää kaikkea, mitä vain voi kuvitella, menetys ja kipu ovat itsessään äärettömästi parempi ratkaisu kuin Jumalan tuskaiset kasvot ja kadotuksen kuumuus. Vain Jumala tietää, kuka todella rakastaa Häntä; vain Hän voi tuomita luotunsa. Kun sielu lakkaa etsimästä kaikkeudessa mitään muuta kuin Jumalan hyväksyvää hymyä eikä pelkää mitään muuta kuin loukata Häntä, silloin se totisesti suostuu maksamaan minkä tahansa tarvittavan hinnan, jotta pääsee täysin avoimeen suhteeseen Hänen kanssaan. Etsi lohdutusta Herralta Kun olet vakaasti päättänyt kohdata totuuden, on seuraava asiasi etsiä apua vain Jeesukselta päästäksesi vapaaksi ja saadaksesi lohdutuksen. Sielu ei voi tietää, kuinka monella tavalla sen on nojauduttava luotuun etsiessään lohdutusta, ennen kuin se suostuu myöntämään, että ei mikään luotu pysty auttamaan. Vasta pettymysten jälkeen sielu näkee, että vain Jeesus riittää kaikkeen siihen, mitä se tarvitsee. Tarvitaan lähes sanoin kuvaamatonta nöyrtymistä, ennen kuin ihminen pääsee sielunsa maastossa paikkaan, jossa hän etsii onnellisuuttansa pelkästään Jumalasta. Jeesuksen ääretön rakkaus ja myötätunto aukeaa sielulle laajana kuin meri, niin paljona kuin sielu ikinä kaipaa. Raamatun ihmeellisimmät lupaukset tarjotaan sieluille, jotka ovat eksyneet pois Jumalasta, jos he palaavat Hänen tykänsä. Herra sanoo olevansa ”aviossa” eksyneen kanssa ja kertoo kurkottavansa murheellisella sydämellä synnin teille eksyneiden puoleen sanomalla: ”Kuinka voisin hylätä sinut, Efraim.” (Hos 11:8; ksm. Jer 3:11-15.) ”Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo! Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen. – Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, - Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja - sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu se tuoksuu kuin Libanon.” (Hos 14:16). Sielun tulee kiinnittää katseensa vain Jeesuksen, Jumalan Pojan antamaan pelastukseen, parantumiseen ja lohdutukseen! Se voi saada paljonkin lohdutusta, rohkaisua ja apua seurakunnalta, rakkailtaan ja uskonystäviltä, mutta sen ei pidä odottaa, että mikään niistäkään tulee muualta kuin Jumalalta. Tämä polku on varmin ja lyhyin tie täyteen lohdutukseen. George D. Watson (1845 – 1923) Yksi keino vahvistaa sydäntäsi pysymään lujana on, että et suostu lannistumaan. Riippumatta koettelemuksen suuruudesta tai olosuhteiden rajuudesta, sielun tulee vakuuttua siitä, että kaikki pelko on vihollisesta ja että se on aina vahingollista (Lk 18:1). Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet levoton? Odota Jumalaa! Vielä minä saan kiittää häntä, auttajaani.“ (Ps 43:5.) Jokaisesta kristityn kohtaamasta vastoinkäymisestä ulospääsy ja avoin ovi voittoon on toivo. Jo taivaassa olevat miljoonat pyhät pystyvät helposti muistamaan, miten he selvisivät vastaavista tilanteista ja kiusauksista ja parannuksen teoista, samanlaisista, joita juuri nyt tapahtuu täällä ajassa ihmissieluissa Jos heille olisi mahdollista kertoa kokemuksistaan meille, he voisivat antaa oman elämänsä tilanteista kuvauksen, joka täsmäisi monessa suhteessa meidän kanssamme. Anna mielesi surra omaa väärintekoasi Väärintekoansa murehtiva suru on myös lääkettä, joka estää sielua eksymästä. Murhetta on kahta eri laatua; toinen tuottaa kuolemaa, toinen elämää. Sen jälkeen, kun syyllisyyden, syntisyyden ja katumuksen asiat on käsitelty puhtaiksi kokonaan, jäljelle tulisi jäädä synnin jättämä syvä arkuuden täyttämä mieli. Paavalilla oli tällainen pysyvä suru siitä, että hän oli vainonnut pyhiä. Vihoviimeinkään se silti ei painanut häntä alas, vaan antoi siivet hänen palvelutyölleen. Tällaisessa oman syntinsä surussa kasvaa inhoa syntiä kohtaan ja se myös herkistää omatuntoa erottamaan, mitä synti on. Kun katselemme Jumalan säteilevää kirkkautta, se vahvistaa näkyämme, niin että erotamme terävämmin sen, mikä on epätäydellistä ja arvotonta. Oman syntinsä surun läsnäolo vie tilaa ihmisen itsekkäältä elämältä, niin ettei se pääse hänen mielensä ovenrakoon. Voimme kasvaa jumalisessa synninsurussa, mutta niin että rauhamme ei katoa, koska nöyryys ja usko estävät sen. Tuska siitä, että loukkaisi Jumalaa, vetää sielua Häntä lähemmäs. Tähän lainalaisuuteen Jeesus viittasi puhuessaan niistä, jotka ovat saaneet paljon anteeksi sanoen, että he rakastavat paljon (Lk 7:36-50). Tämä myötätuntoinen synninsuru suojelee sielun monilta hengellisiltä vaaroilta. Se turvaa Jeesuksen vereen ja itkee äänettömin kyynelin ja elää Jumalan sydämen lämmössä hiljaisen kaipuun kanssa. Tämä suru tuo ihmisen koko olemukseen lempeyttä, syvyyttä ja joustavuutta vastata Jumalan pieniinkin vihjeisiin. Se poistaa välinpitämättömyyden ja tekee anteliaaksi kaikkia toisia kohtaan. Pysyvä synninsuru pitää sydämen sulana, niin ettei sinne synny pahansuopaisuutta ja karsastusta toista kristittyä kohtaan, joka ei miellytä itseämme. Se tekee meistä myös valppaampia huomaamaan maailman vaarat ja taivaan hyvät puolet. George D. Watson (1845 – 1923) paholaiselle kaikki sen meille tekemä paha ja vahinko. Tämä on se tapa, jota Jumala käyttää pannakseen kaiken taivaassa, maan päällä tai jopa helvetissä, niin menestyksen kuin menetyksen – kaikki asiat - vaikuttamaan meidän parhaaksemme! Mutta meidän on muistettava, että tämä suuri voitto on mahdollista vain koko elämän nöyrtymisen ja parannuksenteon pohjalla. Vain, kun sydän antautuu täydellä halulla rakkauden kuuliaisuuteen Jumalalle, - voi Pyhä Henki vaikuttaa niin, että kaikki koituu meidän parhaaksemme (Rm 8:28). Päättäkäämme antaa jokaisen vääryyden, tahran ja virheen tulla yllykkeeksi syvempään nöyryyteen ja lähempään elämään Jumalan kanssa! George D. Watson (1845 – 1923)
Elo-syyskuu 2023 6 Itsekieltäymyksen läpäisemä elämä Ole hengellisesti ahkera ’Hengellinen ahkeruus on tärkeä turvatekijä kristityn elämässä. Ehkä ei ole suurempaa ja hankalammin korjattavaa pahetta uskonelämässä kuin hengellinen laiskuus. Se on eräänlainen kaikkialla läsnä oleva paha kuin kirottu keskipakoisvoima. Se tunkeutuu elämän jokaiseen atomiin ja vetää kaikkea kohti tyhjänpäiväisyyden ”Monrepo’ta”, huvipuistoa. Hengellinen laiskuus on koi, joka syö kristityn pukua. Se pureskelee aukkonsa jokaiseen hengellisen elämän varusteeseen ja huomaamme sen vasta, kun aiomme pukeutua kohdataksemme todellisen haasteen. Silloin huomaamme, että varusteemme repeilevät koska laiskuuden salakavala koi on syönyt ne heikoiksi. Kuinka paljon aikaa onkaan tärvääntynyt myöhäisiin iltoihin, kaikenlaiseen haihatteluun tai turhaan sekoiluun! Ja paljon on vielä pahempaa? Meidän on syytä tehdä parannusta ja asettaa itsemme piin kovasti tätä tyhjänpäiväisyyden pahaa henkeä vastaan. Noustaan varhemmin ja vietetään aikaa rukouksessa enemmän, hengellisiä kirjoja lukien, kaikenlaista hyvää tekemällä ja tunnetaan oikeanlaista vihaa epäsiivoa, vetelyyttä ja typeryyttä kohtaan. Wesleyn iskulause oli, “Älä ole koskaan toimeton, äläkä ajelehdi tyhjiä toimitellen.” Pyhä Alfonso vannoi, että hän ei milloinkaan tietoisesti hukkaisi hetkeäkään. (St Alphonso oli 1700 luvun kat. moraalifilosofi ja kirkonopettaja, joka vältteli piispaksi joutumista.) Voimme aina löytää jotain hengellistä tehtävää lukemisesta, kirjoittamisesta, rukoilemisesta, keskustelusta johonkin hengelliseen päämäärään pääsemiseksi tai osallistumisesta tavalliseen työntekoon mietiskelyn hengessä. Monesti ajatellaan, että voimakas hengellinen toimeliaisuus olisi väsyttävää, vaikka tosiasia on päinvastainen. Kun mieli osallistuu johonkin jumaliseen tai hyödylliseen, se tuottaa elämään sellaista lepoa ja tyyntä rauhaa, jota mikään muu ei pysty tuottamaan. Se vapauttaa sielun kiireisyydestä ja kiihkosta. Kestävyys on kuin selkäranka Kestävyys on ehkä hieman vanhalta kansanparannukselta kuulostava lääke sielun ja mielen harhapoluilta poissa pitämiseen. Kestävyys on hengellisen elämän selkäranka, siitä lähtevät kasvuun kaikkien muiden avujen kylkiluut. Lääkkeitä sydämen etääntymiseen Jumalasta George D. Watson (1845 – 1923) Vielä yksi parannuskeino Jumalasta etääntymiselle on itsekieltäymys. Tämä on olennaisinta kaikelle hengelliselle voittoelämälle. Niin uin itsensä hemmottelu kasvaa meissä tuhansilla huomaamattomilla tavoilla, niin tulisi itsekieltäymyksenkin läpäistä koko elämäämme. Nykyään opetusta rukoukseen liittyvästä paastosta ei paljon toteuteta. Mutta jos kaikkien Raamatussa ja seurakunnan historiassa mainittujen pyhien esimerkki on minkään arvoista, huomaamme, että suurin hengellinen voima heidän elämässään liittyy paastoon, pidättymiseen ja itsekieltäymykseen aistillisista mielihaluista, henkisistä mieliteoista ja toisilta ihmisiltä saadusta palvonnasta ja monenlaisen ajallisen mielihyvän perässä juoksemisesta. Lukemattomat tuhannet kristityt syövät jatkuvasti ylen, ovat liian puheliaita, tyydyttävät hinkujansa ja mielihyviänsä niin paljon, että se murehduttaa Pyhää Henkeä ja luo pohjan monelle salaiselle synnille, ellei myös aivan näkyvälle lankeamiselle. Ylihyvinvointi on asia, joka myrkyttää tuhansien kristittyjen elämää. Muinaisina aikoina askeetit menivät äärimmäisyyksiin, kun taas meidän aikanamme on ikävän harvinaista löytää yhtä todellista itsensä kieltäjää. Pietari sanoo meille, että ”olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.” (Ks. 1Pt 4:1-6.) Tämä aistillisen kärsimisen periaate on tarkoitettu koskemaan kaikkien aistiemme käyttämistä. Se on tarkoitettu ohjaamaan silmiämme, sanojamme, tapojamme, lähimmäisten kohtaamista ja yksinkertaista, sopivaa pukeutumista – välttämään kaikkea missä suhteessa tahansa yliampuvaa, mikä johtaisi kehomme tai mielemme ottamaan yliotteen sisäisestä hengestä. Jos pidämme itsekieltäymystä karvaana ja ärsyttävänä kärsimyksenä, jota vastaan luontomme valittaa ja vikisee, se vain osoittaa, että emme ole vielä Lannistumattomuus on lääke, joka tepsii pitkällisten vastoinkäymisten, kiusausten ja yksinäisyyden voittamiseen (Lk 18:1). Mikä ikinä onkaan puutteesi ollut – vaikka kaikki taivaassa ja maan päällä näyttää olevan sinua vastaan; vaikka vastoinkäymisesi olisi voittamaton; vaikka lankeamisesi olisivat niin lukuisat, että ne ovat loppuun kuluttaneet parhaidenkin ystäviesi pitkämielisyyden, ja tyhjentäneet vahvojenkin uskovaisten armopankin ja vaikka näyttäisi, että sieluusi ei ole jäänyt pienintäkään häivää mistään hyveestä – niin silti, jos sinulla on kestäväisyyttä – niin kaikkivaltias Jumala tarttuu tähän mielesi rippeeseen ja vetää sinut kestävään voittoon. Jumala vetää meidät aina läpi kaiken, jos siedämme luontomme säikeistä vetämistä. Jumala iloitsee siitä, että voi tehdä meille asioita, joita toiset ihmiset pitävät niin epätoivoisina, että se ei onnistu. Taivaassa tulemme näkemään tuhansia, jotka sanovat Miikan tavoin: ”Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa. Minun Jumalani kuulee minua. Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, Herra on minun valoni. Minä joudun kantamaan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan. Mutta vielä hän ajaa minun asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut ulos valoon; minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” (Miika 7:7-9). Kestävyys on paalu, jonka ympäri kristityn elämän piiri pyörii. George D. Watson (1845 – 1923) Yksilöllinen kuuliaisuus Jumalalle varjelee sydäntä poikkeamista, koska se kasvattaa vahvuutta moraalisen luontomme säikeissä. Monet ovat vieraantuneet hengellisestä elämästä, koska ovat rajanneet oman kuuliaisuutensa uskontuttaviensa tapojen tai perinneuskovaisten mielipiteiden mukaan. Jokainen meistä on kutsuttu puhumaan, tekemään ja kokemaan asioita hiukan eri tavoin kuin muut. Jumala ei monista jonkun uskovaisen tapoja toiselle kristitylle. Pelastaakseen lapsensa toistensa apinoimiselta Hän käyttää jopa järkyttäviä keinoja erottamaan ja yksilöllistämään meitä toisistamme. Hän on näet päättänyt, että heidän tulee totella Häntä eikä toinen toistaan. On olemassa kaikille sama, yhteisten kristillisten ohjeitten alue, joka koskee uskoa ja käytäntöä, ja siitä huolimatta tämän alueen puitteissa, Pyhä Henki säätää, että jokaisen, joka on täydelliseksi ”tehty”, tulee vaeltaa kohdallaan yksilöllisesti. Kukaan pyhistä ei ole totellut Jumalaa täydellisesti, ilman että hänen olisi tarvinnut sanoa tai tehdä asioita, joista kukaan toinen voisi sanoa, että hän on täysin samaa mieltä. Jos tottelet Jumalaa täydellisesti, joudut tekemään joitakin asioita toisin kuin mitä parhaidenkin ystäviesi näkemys tai maku ovat. Maailmasta ei olisi voinut löytyä ketään antamaan hyväksynpuitteet kaikille ja jokaiselle lapselleen; ja jos annamme itsemme täydellisessä nöyryydessä ja lannistumattomassa rukouksessa ja luottaen kaiken Pyhälle Hengelle, Hän tulee johtamaan meitä [meille valittua] tietänsä. Eikä Hän koskaan johdata toista sielua ottamaan juuri sitä polkua, jonka Hän meille antaa. Pelko, että näyttää kiihkoilijalta on estänyt tuhansia olemasta itsenäisesti kuuliainen. Joku saattaa kysyä, että mistä sitten osaan erottaa, että en sortuisi kiihottumaan harhaiseen kuuliaisuuteen? Jos joku kuuliaisuuden polku, vaikka se näyttäisi muista kuinka oudolta, mutta sinulla itselläsi on alamainen mieli, tunnet olosi rakastetuksi, ja tavoitteesi on vaatimattomasti miellyttää Jumalaa eikä itseäsi, ja erottelematta rakastat niitä, jotka eivät seuraa sinun esimerkkiäsi – voit tietää, että JuKuuliaisuus on yksilöllistä tänsä Iisakin uhraamiselle. Joosefin perhe ei hyväksynyt tämän harkitsemattomia sanoja unestaan. Jos Paavali olisi neuvotellut yhdentoista apostolin kanssa, hän ei olisi voinut koskaan toimia niin kuin toimi. Daniel toimi vastoin kaikkien vanhojen tervejärkisten neuvoa kieltäytyessään kuninkaan ruoasta ja viinistä. Täydellisen tottelevaisuuden on oltava itsenäinen, tyyni, selkiytynyt ja peloton. Kuinka monet tuhannet sielut ovatkaan heikentyneet uskossaan, kun eivät jossakin kohden olekaan totelleet Jumalaa, suuressa tai pienessä, vain sen vuoksi, että se oli vastoin heidän lähipiirinsä näkemyksiä. Hän, joka tekee linnuille polut taivaalle ja vedelle suonet maan sisään, on säätänyt kuuliaisuuden mala johdattaa sinua. Mutta, jos havaitset, että jokukin henkilö saa johdettua sinut tuntemaan mielesi äkkipikaiseksi, malttamattomaksi, töykeäksi tai kovasydämiseksi – jos sinusta tuntuu, että joku sinussa hoputtaa mieltäsi tai syyttelee toisia tai synnyttää halun komentaa heitä tekemään niin kuin itse teet – niin voit päätellä, että kyseessä on paholainen. On mahdotonta olla liian itsenäinen ja liian peloton niin kauan kuin sielua peittää nöyrä, lempeä ja epäitsekäs rakkauden meri – kun vallassa on kaiken voittava rakkaus Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan ja samanlainen rakkaus lähimmäistä kuin itseä kohtaan (Mt 22: 36-40). George D. Watson (1845 – 1923) kasvaneet todelliseen itsensä ristiin naulitsemiseen, itsensä kieltämiseen. Kun pääsemme kasvamaan armossa, tietyssä vaiheessa itsekieltäymys alkaa tuottaa salaista iloa ja taivaallista tyyneyttä. Kun päinvastoin rikomme itsekieltäymystä vastaan, alamme harhailla pois hengellisestä elämästä. Sen sijaan itsekieltäymys liittää meitä sellaiseen rauhaan ja iloon, joka ylittää ylenpalttisesti kaiken luonnollisen itsensä hemmottelun tyydytyksen! George D. Watson (1845 – 1923)
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=