Elo-syyskuu 2023 2 Valkoinen korkea, leveä puuportti ohjasi pääsyä koulun pihalle. Sen oikeassa reunassa oli kahden jyhkeän puupilarin välillä erikseen jalankulkuportti. Vaaleahiuksinen poika oli ensi kertaa astumassa siitä sisään yksin. Portin takana seisoi toinen poika, yksin, mutta näistä pojista tuli toistensa parhaat seikkailukaverit. Oli muitakin koululaisia ja tietenkin ihanat naisopettajat ja vähän pelottava, menoa hillitsevä miesope. Keltainen koulutalo oli kaksikerroksinen puurakennus ja lähtöasema opintielleni. Muistatko sinä, millaisia kanssamatkaajia itselläsi oli? Ihminen on yhteisöllinen olento, luotu vaeltamaan yhdessä. Yksin matkaaminen on joskus mahdotonta ja joskus ikävää, mutta ystävä tuo matkaan turvaa sekä erilaisia näkökulmia, saamme sekä tunne- että ajatteluyhteyden kautta piristystä pitkillekin aikataipaleille. Mutta onko molemmilla vaeltajilla yhtäläinen yhteys keskenään? Se on kyllä toivottavaa, mutta suhteemme on aina ehdollinen. Johannes, kertoo kanssamatkaajien yhteyden perimmäisestä edellytyksestä: ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme.” (1Jh 1:7.) Silti kokemus sanoo, että eihän meillä aina ole yhteyttä keskenämme perheen jäseninä, puolisoina, ystävinä tai uskonystävinä. Mutta miksi? Olisikohan vastaus siinä, että emme ole ”niin kuin hän itse on valossa.” Niin kuin tarkoitti Jeesukselle Isän kanssa vietettyä aikaa kahdestaan, sekä kirjoituksia ja esirukousta. Syyspimeällä joku vieras saattaa kulkea aivan ihmisen vierellä tai takana, mutta ei hänen kanssaan yhteyden merkityksessä. Synnin yössä Jumala kulkee ihmisen lähellä täydellisen myötätuntoisena, mutta vain harva näkee Hänet. Mutta perheessä sisarusten tai puolisoitten välillä, voi toinen olla lähellä ja toinen kaukana. Molemmat kaipaavat myötätuntoa, mutta kumpikaan tai toinen heistä ei pysty sitä antamaan tai jopa vastaanottamisen kyky saattaa vaihdella. Monessa mielessä meidän on siis harjoiteltava oman tarpeen panemista sivuun ja opittava vaeltamaan uskossa; luotamme, että Jumala täyttää tai sallii tarpeemme täyttymisen, kun jatkamme eteenpäin. Mutta jos on aivan yksin, on hyvä jättää seurakuntaan rukous- ja yhteyspyyntö. Minulla on pieni kirjelappu 34:n vuoden takaa, johon vaimoni on kirjoittanut 6.elokuuta1989, tuntemuksistaan, joiden ilmaisemiseen ei arjessa useinkaan ollut tilaa. Kun olen yksinäinen ja luen sitä, saan ikään kuin sillan toiseen todellisuuteen. Saan yhteyden häneen, hänen tunne- ja ajatusmaailmansa kautta. Jotenkin samoin, vaikka paljon täydellisemmin keinoin Jumala tulee lähelleni, kun luen Raamatun opetuksia Hänen ajatuksistaan ja tarkoituksistaan. Jumala on aina kanssamme, mutta me emme aina ole Hänen kanssaan. Hän on näkymätön, mutta usko näkee hänet niin, että jopa kuolema katoaa: ”Uskon kautta otettiin Eenok [Hanok] pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa.” (Hpr 11:5.) Uskon kautta meidän on hyvä vaeltaa yhteydessä toisiimme, silloin kun joudumme tai meidät otetaan pois tunneyhteydestä tai ajatusyhteydestä. Uskon kautta Jumala jatkaa ja ylläpitää yhteyttämme edelleen. Seppo Niemelä Yhteys! ”Valvokaa siis – teidän Herranne tulee” Jo kaukaisina aikoina Pyhä Henki innoitti pyhiä ihmisiä kirjoittamaan Kristuksen toisesta tulemisesta, niin että lähes yhdessä neljäsosassa Uutta testamenttia käsitellään Vapahtajan paluuta. Kun Jeesus tahtoi korostaa valvomisen ja valmiina olemisen merkitystä Hän yhdisti kehotuksensa pikaisen paluunsa kanssa. Uskolliset apostolit juurruttivat käännynnäisensä parannuksen tekoon, raittiuteen, totuudenmukaisuuteen, pyhyyteen ja sydämen puhtauteen, veljelliseen rakkauteen ja pyhään kanssakäymiseen käyttämällä kannustimena tätä suurta totuutta – että Kristus on tulossa takaisin. Mitään Raamatun opetusta tai oppia ei ole käytetty vahvistamaan toiminnan ja elämän pyhyyttä enemmän kuin Jeesuksen toista tulemista. Valveilla pysymiseen ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. - Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Mt 24: 42, 43.) Raittiina olemiseen Herran päivä tulee kuin varas yöllä. - - emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina.” (1Ts 1:2, 6.) ”Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1 Pt 1:13.) Kääntymyksessä pysymiseen ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, - - ”. (Apt 3:19-21.) Uskollisuuteen “Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi - - - Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty!’ Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, Minä panen sinut paljon haltijaksi.” (Mt 25:1921). Olemaan häpeämättä Kristusta “Joka tämän uskomattoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mk 8:38.) Toisen maan kansalaisuuteen. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? [Sillä] Ihmisen Poika on tuleva - - ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” (Mt 16:26-27). Lempeyteen. “Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” (Fil 4:5). Maallisista haluista luopumiseen. ”Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut, ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol 3: 4,5.) Totuudenmukaisuuteen. “- että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää.” (Flp 1:9, 10). Pyhittymiseen ja puhtaaseen elämään. “Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen tullessa.” (1Ts 5:23). B. W. Miller & G. F. Owen Jatkuu seuraavassa numerossa Muistelen tänään sanomattomalla kiitollisuudella yksinäisiä ja surullisia iltoja, jolloin monissa asioissa väärin tehneenä ja kaikessa epätäydellisenä, tapahtui ensi kertaa, että sydämeni antautui. Tiesin, että se voisi merkitä kuolemaa, sellaisessa tarkoituksessa, joka on kaikkein kirjaimellisin, ja siitä huolimatta, edelleenkään vastustelematta, ennen kuin aamu valkeni - saatoin antaumuksella sanoa: ”Jeesus, ristini otan, Kaikkeni jätän ja Sinua seuraan; Olen osaton, unohdettu ja ystävättä, mutta johtuen tästä Sinä olet minulle kaikessa läsnä.” (Alkup. ”Jesus, I my cross have taken. Henry F. Lyte) [Vap.suom. sn]. Olen tuskin koskaan tuntenut sydämessäni sellaista odotuksen iloa, kuin seuraavan pyhäpäivän aamuna, kun lauloin tuon laulun koko sydämelläni. Jos Jumala on millä tavalla tahansa nähnyt hyväksi valmistaa elämästäni pienen temppelin, jossa Hän asuu ja, jossa Hän kirkkautensa ilmaisee ja jos Hän tahtoo käyttää minua aina eteen päin – sen on täytynyt tapahtua tuon kirkastavan hetken takia. Tuo ratkaisu on korvaamaton siinä määrin kuin se tulee olemaan elämäni johtoajatus, joka ohjaa Kristukselle omistettua ja vihittyä, ristiinnaulittua elämääni. Oi tule sinäkin ja anna Hänen opettaa itsellesi ylenpalttista iloa, jossa voit sanoa ”rakkaani on minun”, mutta sitäkin vahvemmin, että ”Minä olen rakkaani oma.” (Kv 6:3. vkr.). Vasta sitten, kun Jeesuksen myötätunto on voinut valloittaa miOtin ristini – ja mitä se merkitsi nut kokonaan ja minä olen antautunut Hänen rakkautensa vangiksi, lakkaan elämästä itselleni ja voin seurata Häntä joka paikkaan. Voin ahkeroida ja kärsiä Hänen kanssaan. Voin olla tyytyväinen ilman monia asioita, joita ennen pidin välttämättöminä, koska Hänen hymynsä on aurinkoni, Hänen läsnäolonsa on iloni ja Hänen rakkautensa, joka on vuodatettu sydämiimme, on minun taivaani. Silloin en voi sanoa enkä ajatella, että mikään sydämeni asia olisi uhrautumista tai kärsimystä, koska sydämeni on niin yltäkylläinen Hänen läsnäolostaan. A.B. Simpson (1843 – 1919) Toimitettu Kanadalainen evankelinen saarnaaja, teologi ja kirjailija
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=