Älä tyydy elämään hämärässä Adolph Saphir Elo-syyskuu 2023 3 ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Mt 28:19-20). Seurakunta on Kristuksen edustaja ja Hän on heissä nyt jatkossa läsnä. ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi.” (Jh 17:11.) Ilman Kristuksen läsnäoloa seurakunnalla ei ole valoa eikä elämää. Tiedosta maailman tila Jos Hänen läsnäolonsa ei ole meissä, emme pysty jatkamaan matkaamme pyhällä eräpolullamme. Kristus on seurakunnan kanssa ja seurakunnassa. Kun Hän tuli alas maan päälle, Hän ei jättänyt Isää koskaan, ja kun Hän meni ylös taivaaseen, Hän ei jätä koskaan seurakuntaansa. Aivan samoin kuin Isä lähetti Kristuksen niin Kristus lähetti seurakunnan. Jeesus lähetettiin Isän Ilmoitukseksi ja Edustajaksi; todistamaan Hänestä, opettamaan Hänestä, tekemään Hänen tahtonsa ja päättämään sen työn. Hän oli totinen ja uskollinen Todistaja; täydellinen Palvelija, jonka ruoka oli Isän tahdon tekeminen. Hän kirkasti Jumalan nimen ja vei työnsä päätökseen. Nyt Kristus lähettää meidät maailmaan, että voisimme kuvastaa Hänen elämäänsä, että olisimme Hänen todistajiaan, että Hänen valonsa ja rakkautensa voisi loistaa, vetää puoleensa ja siunata ihmisiä meidän kauttamme, että ihmiset näkisivät Kristuksen meissä, niin kuin he katsoivat Isää Hänessä. . Maailmankuva On muistettava velvollisuutemme maailmaa kohtaan ja samalla siinä vaanivat vaarat, sillä maailma on haastava. Ja kokemus osoittaa, että seurakunta on altis tyytymään suppeaan näkyyn, sillä tehtäväkenttä on vaikea. On helppo epäonnistua, koska toimiminen vaatii rohkeutta, jotta pystyisi rakastamaan ihmisiä ja myötäelämään heidän kanssaan kaiken kattavasti. Toisaalta vaarana on häikäistyä pinnallisesta menestyksestä ja mukautua maailman aikaan. Ja on myös houkutus lisätä jäsenlukua niillä, jotka ovat kuolleessa tilassa ja uudestisyntymättömiä, ilman Henkeä ja siksi myös vailla Kristuksen rakkautta. Eräässä mielessä seurakunta ja maailma ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta ne eivät ole toistensa vastakohtia. Toinen esiintyy nimittäin luonnon ulottuvuudessa ja toinen Hengen ulottuvuudessa. Ihmiskunta on lähtöisin ensimmäisestä Aadamista, joka oli (jo ennen syntiinlankeemustakin) maasta, maallinen; mutta seurakunta on syntynyt toisesta Aadamista, joka on Herra taivaasta, hengellinen ihminen (1Kr 15:47). Luomisen puolesta maailma on hyvä, Jumalan rakastama, luotu seurakunnan tehtävää varten. Mutta sitten tulee sen tila, jossa nyt elämme. Adolph Saphir Toimitettu Mutta maailmaa tulee katsoa myös toisessa kuin luomisen valossa, sillä se puoli on yhtä todellinen. Se on murheellinen ja paha puoli, jonka vallassa maailma on. Ihmiskunta on langennut ja elämme sellaisessa maailmassa. Ja mitä se maailman paha on, sen me voimme helposti tuntea, koska se on todellista meissä itsessämme – itsekkyys, ylpeys, himo, kateus, luottamus siihen, mikä on ulkokohtaista ja epäluottamus siihen, mikä on hengellistä. Ja vielä oman kunnian tavoittelu. Lyhyesti, se kaikki Maailma toisessa valossa on pois poikkeamista Jumalasta. Tätä maailmaa vastaan seurakunnan on taisteltava jatkuvasti. Sen pitää asettaa vastakkain armo ja vanha luonto, liha ja henki, anti-Kristus ja Kristus, Saatana ja Jumala. Sen tulee julistaa tuomiota, jonka kautta maailman herra ja henki ovat jo tuomitut. Sen on myös kerrottava viha, joka odottaa Jumalan vihollisia. Ja sen tulee kannustaa vahvasti ihmisiä erottautumaan maailmasta, pelastautumaan tästä pahasta ja syntisestä sukupolvesta. Seurakunta ei saa sallia itselleen, että sen todistus on niin epäselvä ja elämä niin väritöntä, kurinalaisuus niin löysää, että uudestisyntymättömät ihmiset voivat kuvitella olevansa tämän yliluonnollisen yhteyden jäseniä, yhteisön, jonka pää on Kristus. Tämä maailma ei oman viisautensa kautta pysty ymmärtämään totuutta niin kuin se on Kristuksessa. Maailma, niin kuin Vapahtajamme on ennalta kertonut, tulee vihaamaan meitä. Mitä enemmän meistä näkyy Kristuksen kuvan kaltaisuutta, sitä lähempänä kuljemme Häntä ja olemme todistuksena Hänestä sanassa ja totuudessa, sitä enemmän maailman tympeys ja vaino kohtaa meitä kaikissa kansoissa, sillä maailma rakastaa omiaan ja vihaa sitä, mikä ei ole alhaalta, vaan on ylhäältä. Meidän toivomme on Kristuksen paluussa. Emme odota rauhan ja auringonpaisteen päiviä, vaan tuulia ja rajuilmoja. Emme valmistaudu rauhan aikoihin, jumalisuuden ja totuuden aikoihin, vaan vaarallisiin aikoihin, joissa maailman ajan henki ja valheellisuus vahvistuvat ja houkuttelevat puoleensa ja hyökkäävät. Odotamme sen kaltaisia aikoja kuin oli ennen vedenpaisumusta ja hävitystä, jonka Sodoma ja Gomorra kohtasivat. Uskomme [silti], että Jumala kokoaa monia niin juutalaisista kuin pakanoista seurakuntaansa. Ja uskomme, että Hän jakaa armonsa siunausta kansojen paljouksille ennen suurta tuomion päivää. Mutta meidän toivomme ei siltikään ole kukaan muu kuin Herra itse, joka tulee ja ottaa valtakunnan itselleen, Isänsä tahdon mukaan. Adolph Saphir Toimitettu Jos seurakunta toivoo voivansa pitää itsensä vapaana maailman saastutukselta, ja kasvaa armossa ja jumalisuudessa, sen täytyy päästä osalliseksi Herransa mielestä. Hänet Jumala lähetti ja Hän tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Hän kulki ympäriinsä ja teki hyvää ja julisti kaikille sekä fariseuksille että publikaaneille hyviä uutisia Jumalan rakkaudesta. Sellainen seurakunta, joka ei tunne sääliä kadotettuja sieluja kohtaan, joka ei ole Hänen rakkautensa täyttämä, joka kuoli syntisten edestä, seurakunta, joka ei vaella suuren valitun Paimenensa jalanjäljissä, joka tuli muita palvelemaan – on jo sydämestään tullut maailmalliseksi, täyttynyt itsekkyyden ja epäuskon hengellä ja vaarantaa koko henkensä ja oman elämänsä. Seurakunta pitää itsensä puhtaana menemällä maailmaan, julistamalla hyviä uutisia sanoin ja teoin. Kun se on uskollinen taivaalliselle Sulhasellensa, se pitää itsensä tahraamattomana ja on samalla parhaimmillaan ja siunatuin ja saa sieluja pelastumaan. Se rakastaa maailmaa eniten ja on sen todellinen hyväntekijä, kun se on kuuliaisin apostoliselle ohjeelle: ”Älkää rakastako maailmaa.” Se ei voi tehdä vaikutusta, vain kun sen lähtökohta on taivaallinen. Kun etsimme itsellemme kiitosta ja antaudumme ajan hengelle, menettää valomme kirkkautensa ja suolamme makunsa. Daavid ei voi taistella Goljatia vastaan Saulin aseilla. Käyttökelpoisuutemme tulee Jumalalta ja aseemme ovat hengellisiä. Vain se, joka on kuollut Kristuksen kanssa ja noussut ylös Hänen kanssaan, voi seurata Vapahtajaa Hänen elämänsä ja vaelluksensa mukaan. Luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen ei voi seurata Jeesusta. Mutta sitten, kun tunnemme Vapahtajan ylösnousemuksen voiman, ymmärrämme Hänen elämänsä opetukset ja kun olemme saaneet Kristuksen Hengen, voimme elää ja vaeltaa Jumalan lapsina. Hänen tuntemisensa antaa meille kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalisuuteen. Loistakoon valonne Kristus on kaikki kaikessa, mutta silti jokaisella kristityllä on oma elämänsä, työnsä, kutsumuksensa, oma nimensä, asemansa, hänelle annetut lahjat, joista hän on vastuussa Mestarille. ”Loistakoon teidän valonne”, sanoi Hän, joka on se Valkeus (Mt 5:16). Jokainen meistä omistaa jotakin Hänen luonnostaan: Jonkin lahjan Hänen Hengestään, jonkun voiman ja vaikutuksen Hänen täyteydestään. Jokainen meistä on asetettu johonkin asemaan, kaikilla on ympärillään mahdollisuuksilla ja jokaisella on lahjoja ja kykyjä. Jokainen on yksilö, erityinen eikä kukaan toinen voi tehdä, mitä Mestari, Talonisäntä, on hänelle osoittanut ja antanut hänelle asemaksi ja tehtäväksi. Muistakaamme, että meidän tulee päästää valomme loistamaan. Olkaamme Mestarimme kaltaisia Hänen rakastavassa viisaudessaan, joka johdatti ihmisiä siihen, mikä on helppoa ja yksinkertaista. Vain uskon silmähän voi nähdä sen, mikä on salassa, hengellistä ja sydämeen juurtunutta, mutta kaikki voivat nähdä sen minkä rakkaus saa ulkoisesti aikaan ilmetessään. On täysin totta, että ennen kuin Jumalan Henki aukaisee ihmisten silmät, he eivät näe Jeesusta, mutta eräällä tavalla he pystyvät näkemään, arvioimaan ja ihailemaan: He kykenevät näkemään ja ymmärtämään hyviä töitämme. He kykenevät havaitsemaan Jumalan vaikutuksen elämässämme ja toiminnassamme. Tämän mukaisesti me huomaamme, että Herra Jeesus käskee meitä antamaan valomme loistaa ihmisille, että he näkisivät hyvät työmme ja antaisivat kunnian Jumalalle, joka on taivaissa. Adolph Saphir Toimitettu Adolph Saphir oli Unkarin juutalainen, joka kääntyi uskomaan Jeesukseen. Hän palveli juutalaislähetyksessä ja myöhemmin pastorina Englannissa. Nyt: Seuraa Kristuksen esimerkkiä
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=