Elo-syyskuu 2023 4 Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. (1Kr 10:12) Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa. (Lk 21:36) Alkaa huomaamatta Sydämen etääntyminen Jumalasta on usein lähes huomaamatonta. Aluksi on pieniä armon ”vuotoja”, houkutuksia, joita ei edes tiedosta. Paha soljuu mieleen kevein askelin kuin tuttua pihapolkua ja niin viattomassa asussa – että ennen kuin sielu huomaakaan, sydän on lähes siepattu. Vähäistä hengellistä välinpitämättömyyttä, pientä itsekieltäymyksen välttelyä. Se etenee kuin hiusten muutokset. Raamattu kertoo näet tapauksesta, jossa henkilölle alkoi tulla harmaita hiuksia, mutta hän ei itse sitä huomannut (Hos 7:9). Kiellettyä ja laitonta Etääntyminen Jumalasta alkaa usein kiinnostuksesta asioihin, joita tulisi karttaa. Annetaan silmän katsoa liian pitkään houkuttelevaa kohdetta. Aistimuksen kautta ajatukset kiinnittyvät kohteeseen. Ne sytyttävät kiihottavia ja kiellettyjä haluja. Halut nakertavat tahdonvoimaa ja tuloksena on synti vähemmässä tai isommassa. Sellainen oli Eevan tapaus, kun hän katseli kiellettyä hedelmää, samoin kuin Daavidin, jonka houkutteli palatsin katolta tiirailu. Tämä on Saatanan taito, jolla se houkutteli Jeesusta. Se esitti mielikuvan kaikista maailman valtakunnista, niiden kunniasta ja vallasta, häikäisevänä laajakuvana. Mutta Jeesus käänsi mielensä välittömästi pois siitä näystä ja kiinnittyi edessään odottavaan ristiin. Tämä on parasta lääkettä kaikkiin viekoitteleviin houkutuksiin ja mielikuviin – kiinnitä mielesi ajattelemaan Jeesuksen kallista verta. Katseen kiinnittäminen Kristukseen ristillä, on ihmelääke kaikkiin epäpyhiin mielikuviin. Vapauden rajat katoavat Yksi syy armon kadottamiseen on rajattomien vapauksien ottaminen luonnollisissa asioissa. On monia luonnollisia, itsessään viattomia asioita, joita ei voi erottaa ajallisesta elämästä. Mutta rajattomat vapaudet ja sortuminen ylenmääräisyyteen tekevät luonnollisista asioista pontimen sisäiseen ja usein myös ulkoiseen syntiin. Tämä on erityisesti totta ihmisten kanssakäymisessä. Ihmisen itseys muodostuu yhteiskunnassa, jossa ystävyyssuhteet, ihmisten väliset vetovoimat ja itse kullekin ominaiset toimintatavat kehittyvät. Näissä vetovoimien ja mieltymysten voimakentissä tarvitaan pitäviä ohjenuoria ja lujaa päättäväisyyttä estämään epäsopivaa läheisyyttä ja ystävyyden tunteiden ylilyöntejä. Omavoimaisuus Omavoimaisuus tai luottaminen luontaisiin tai hankittuihin kykyihin voi olla syy sydämen harhailemiseen. Sielu, joka on vahvasti sitoutunut Jumalaan voi eksyä luottamaan itseensä. Samoin voi käydä sille, jolla on vahvoja luontaisia voimavaroja. – Vaara on suurimmillaan, kun ihmisen luontoa ei ole vielä vieraannutettu pois omavaraisuudestaan. Tällainen tapaus oli Pietari, joka luotti vahvuuteensa, niin että vannoi, ettei jätä Kristusta koskaan, vaikka kaikki toiset Hänet hylkäisivät. Nuoret käännynnäiset tekevät tyhjiä sankarin vakuutuksia ja pyhyyden alun hehkussa ihmisen mieli kuvittelee olevansa aika vahva. Tarvitaan monia oppitunteja polttamaan meihin se todellisuuden kuva, että itsessämme olemme vähemmän kuin mitään. Omavoimaisuus ilmenee monin tavoin. Niin kuin tunneilmasto, sekin mukautuu elämän kaikille alueille ja kausille. Usein kristityt luottavat vaistolla omaan kokemukseensa, sen sijaan, että nojautuisivat Pyhään Henkeen, jolla on tarjota oikeita kokemuksia. Herra varoitti juutalaisia, että kun he menevät Kanaanin maahan, syövät vatsansa täyteen ja tulevat kylläisiksi, on heidän oltava varuillaan, jotta eivät unohda Herraa. Täysinäisellä vatsalla on huono muisti. Oli vaara tulla lihavaksi ja lyödä laimin ja unohtaa Herra (5Ms 8:10, 11). Opetus meille on, että edes luvatussa maassa eläessä ei tule luottaa oman mielensä maailmaan. Jos luotamme siihen, menetämme sen, mikä luvattu on. Sydämen puhtaus on kuin vedenpinta, jos sille astut, se pettää. Koska armo, voima, viisaus, tai menestyminen jossakin, on lahjaa, on selvää, että nämä lahjat eivät säily – jos emme enää pysy riippuvaisina Lähteestä, joka antaa ne. George D. Watson (1845 – 1923) Älä anna elintason turruttaa Sydämeni harhailee – Jumala unohtuu George D. Watson (1845 – 1923) Mielesi hengen ominaisuudet syynissä Katso, että et kaadu! Koskaan ei missään ole ollut niin suurta hyvinvointia kuin länsimaissa nykyään. Tavallisilla ihmisillä on asunnot ja siellä huonekalut, heillä on vaatteita, monipuolinen ruoka, mukavuus- ja hemmotteluvälineitä, jollaisia ei ennen ollut edes hallitsijoilla. Ja juuri tämä elämän loisteliaisuus on suurena esteenä armolle. Monesti se tuhoaa, koska ihmissydän kiintyy mieluusti asioihin, jotka ovat hienoja ja helppoja. On halua runsaisiin aterioihin, pehmeisiin kalusteisiin, vaivaa säästäviin välineisiin, kalliisiin autoihin ja kaikkeen, mikä lisää helppoutta ja mielihyvää. Tämä rappeuttaa lukemattomia ihmisiä. Nykyään on vaikea löytää sankarillista kristittyä, joka kestää vaikeuksia, yksinkertaisuutta ja välittää jostakin muusta kuin nykyelämän samettisista mukavuuksista. Jeesus varoittaa meitä juuri näistä – ”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa” – ja kuvaa, että Hänen palatessaan virallinen kirkko on hukkumaisillaan elintasoonsa. Ja profetia on täyttymässä! (Lk 21:34-36). Väärä varmuus Yksi syy etääntymiseen Jumalasta on yksilön väärä varmuus – sen varmana pitäminen, että sielu ja mieli on niin vahvasti Jumalan yhteydessä, että Hän tekee suuria myönnytyksiä tälle ihmiselle ja että suojelusenkeli näkee erityistä vaivaa vapauttaakseen tämän tottelemattoman sielun. Saatana uskottelee, että olet sellainen Jumalan lempilapsi, että Hän ajattelee enemmän sinua kuin suurinta osaa muista. Ja alat ajatella, että Hän tekee sinulle sellaisia myönnytyksiä, joita ei muille tee. Tämä viettelys kohtasi Salomoa, joka oli saanut vakuutuksen, että oli Jumalan edessä erityinen. Hän oli saanut vertaansa vailla olevan viisauden ja hänen tietonsa olivat laajalti tunnetut. Ja Saatana asetti houkutuksensa tämän väärän varmuuden varaan, kunnes maailman viisain mies oli niin kyllästynyt kaikessaan, että vaikersi ahdistuksesta: ”Turhuuksien turhuus.” (Srn 1:2.) Tämän houkutuksen esitti paholainen Jeesukselle kehottaen Häntä heittäytymään alas temppelin harjalta – väittäen, että Hän oli niin Jumalan suosiossa, että enkelit kaappaisivat Hänet syliinsä ennen kuin Hän iskeytyy kiviin. Tällä periaatteella voi olla lukemattomia sovelluksia. Mutta Jumala on yhtä jakamaton kurissaan kuin rakkaudessaan. Jos Hän osoittaa rakkauttansa maailman surkeimmalle ihmiselle, joka katuu syntiään, niin Hän myös rankaisee maailman pyhintä ihmistä – niin kuin Moosesta, joka puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Väärä varmuus on synti, josta syntyi paha, jonka muotoja Saatana esittää tuhansissa eri muodoissa harhauttaakseen Jumalan lasta. Vaikeudet ovat luonnollisia Armossa eläminen voi kuivua vähitellen myös siksi, että keskityt katsomaan vaikeuksia. Sen sijaan tulee olla luonnollista, että elämä on täynnä vaikeuksia ja elämä langenneessa maailmassa tarkoittaa juuri sitä. Vaikeuksia on hengellisessä elämässä, kun etsitään anteeksiantoa tai pyhempää elämää. On vaikeuksia kasvaa armossa ja hankaluuksia versoo omasta mielestämme tai erilaisista harhakäsityksistä – ympäristöstämme, heikosta tai väärästä opetuksesta. Vaikeuksia on lukemattomia. Ne kasvavat kuin rikkaruohot elämän kaikilla alueilla. Jos kiinnitämme katseemme niihin, ne heikentävät uskoa, vähentävät pontevuuttamme, hajottavat ajatteluamme ja sumentavat näkyämme ja vetävät mielemme ja sielumme pois Jumalasta. Taivaallinen Isämme sallii omille kasvaville lapsilleen monesti vaikeuksien verkkoja ja paholainen puolestaan käyttää niitä verukkeiksi siihen, että voisit selviytyä rikkeen avulla vaikeudesta. Juuri niitä asioita, joita Jumala sallii vahvistaakseen meidän uskoamme, pahalainen käyttää kannustimena sille, että voisimme tehdä Jumalan tahtoa vastaan. George D. Watson (1845 – 1923) Mielen hengen kovuus Ei ole pieni se ihmisten joukko, joka on kadottanut armon elämästään ja joutunut sidotuksi kovuuteen ja toisten tuomitsemiseen. Toisten syyttämisellä on kääntöpuolena paljon omavanhurskautta ja tekopyhyyttä! Juuri sen verran kuin ajattelet painavasi toisia alaspäin, kuvittelet itse nousevasi ylös. On mahdotonta puhua halpaa toisesta ilman, että ilmentää omaa paremmuuttansa. Monesti sellaisilla ihmisillä, jotka pitävät itseään hyvin hengellisinä, on toisten tuomitsemisen syntiä siinä määrin, että he tekevät enemmän syntiä kuin synti, josta he toista syyttävät. Kristityn elämässä ei ole mitään niin hienoisen vaarallista kuin toisten tuomitseminen. Eräs hengellinen kirjoittaja sanoi, että ”Toisen ihmisen nuhtelu synnistä edellyttää enemmän nöyryyttä kuin mikään muu velvollisuus.” Joskus kuulemme jonkun puhuvan synnin voimasta ja sen ”murskaamisesta”, mutta sellainen puhe, ellei se ole kyynelten ja säälin kanssa tehtyä, - vain murskaa nuhtelijan oman sielun. On mahdollista saarnata synnin kirotusta luonteesta niin ankarassa hengessä ja niin itseään korottavalla äänenpainolla, että se saa Saatanan nauramaan ja Pyhän Hengen murehtimaan. Kuinka monet tuhannet ovatkaan kadottaneet puhtaan rakkauden suloisuuden, tyynen läheisen vaelluksen Jumalan yhteydessä sen takia, että ovat sivaltaneet epäystävällisen arvostelun ja rakkaudettoman tuomion miekalla. Omavanhurskaus on yhtä salakavala kuin eetteri. Se pyrkii nousemaan ylös ja etsiytyy armon kauneimmille kummuille. Paholainen saattaa houkutella sinua olemaan ankara toisia kohtaan sellaisella ennakkoasenteella, joka tuntuu sankaruudelta ja pelottomuudelta tuomita synti. Saatana on harjoittanut peliään niin kauan, että se ei välitä siitä, että sinä tuomitset sen ja sen kaikki aikaan saannokset – jos se vain sillä keinoin saa tiputettua yhdenkin pisaran saatanallista etikkaansa sydämeesi – se pisara on sille arvokkaampi kuin kaikki iskut, jotka sille pystyt antamaan. Hengen kevytmielisyys Viimeisenä luopumisen syistä mainitsen hengellisen kevytmielisyyden. Tämä on itseasiassa vastakohta ankaruudelle. On sellaisiakin ihmisiä, joiden luonto horjuu päinvastaiseen suuntaan. He ovat alttiita etääntymään Jumalasta ajelehtimalla, vitsikkyydellä ja hauskalla mielen laadulla, huomaamatta, että se palvelee juuri samalla tavalla vihollisen tarkoitusperiä. Sadat ovat ne sielut, jotka ovat katkaisseet siteensä Jumalaan leikinlaskun, sutkausten ja naurun kautta. Kaikkein suurin onnettomuus on, että niin harvat kristityt hankkiutuvat riittävän lähelle Jumalaa erottaakseen väärät asiat oikeista. Kaikki se, mikä rikkoo mielen eheyttä Jumalan yhteydestä tai sekoittaa vilpitöntä sielunrauhaa, on mahdollinen lähtökohta etääntymiselle. George D. Watson (1845 – 1923)
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=