Elo-syyskuu 2023 5 Vastusta lannistumista Lääkkeitä sydämen etääntymiseen Jumalasta George D. Watson (1845 – 1923) Vain yksi pätevä lääke pettymyksiä vastaan Paras tapa kostaa Tee menneistä virheistä kannustin hyvään Yksi parantava askel kohti parempaa jumalasuhdetta on vakaa päätös tehdä kaikista kompastumisista keino nähdä armon suuruus. Se tosin tuntuu päinvastaiselta, mutta hengellinen elämä onkin täynnä vastakohtaisuuksia. On silti hyvä tehdä erehdyksistä keino ymmärtää enemmän armon suuruutta. Näin on tapahtunut kymmenien tuhansien ihmisten elämissä, jotka ovat kärsineet armosta pois lankeamisesta, mutta päässeet ylös ja kietoutuneet sellaiseen nöyryyden henkeen ja sankarilliseen uskoon, mitä Paavali osoittaa (2Kr 7:6-11). He ikään kuin ”maksavat vastakkaisella mitalla”, vastoin entistä elämäänsä, sellaisella omistautumisella ja Jumalan yhteydessä pysymisellä, johon eivät olisi voineet päätyä ilman menneitä erheitä [ja ennen kaikkea Jumalan armoa]. Tämä on paras tapa kostaa Mainitsen ensimmäisenä parannuskeinona Jumalasta etääntymiselle itsensä kieltämisen. Se tarkoittaa, että sielun tulee kohdata se paha, johon se on langennut, täydellisesti, joka taholtaan. Se on tunnustettava ilman aikailua, puolustelua ja verukkeita. Oma minä on siirrettävä pois hallitsijan paikalta ja annettava se sija Jumalalle sekä Hänen totuudelleen, hintana on itsensä kieltäminen. On suuri Jumalan lahja, että langennut saa armon tehdä parannus ja palata Jeesuksen luokse. Ilman tätä jumalallista lahjaa, jonka Hän antaa eksyneen sydämelle, ei tämä voisi koskaan palata. Tarvitaan armoa, jotta pystyy näkemään virheensä, kääntymään minäänsä vastaan ja voi jättää sen ilman kaikkea tilaa (Rm 2:4). Korjaa suhteesi Jumalaan Korjaa suhteesi Jumalaan ja toisiin ihmisiin hinnalla millä hyvänsä! Lähestymme tuomion päivää ja tarvitsemme itsellemme suhteen Häneen! Päätös voi tarkoittaa, että pahoittelen lapselle tai ystävälle aiheuttamaani pahaa, tunnustan virheeni, korvaan jonkin asian tai luovun edusta ja siitä, mitä maailmassa sanotaan kunniaksi ja maineeksi. Se voi merkitä ystävien menettämistä¸ alistumista vähävaraisuuteen; joutumista vankilaan tai yhteydestä erottamista. Suhteen korjaus voi merkitä kärsimystä, joka repii sydämen palasiksi ja kirveltää silmiä; mutta vaikka se sisältää kaikkea, mitä vain voi kuvitella, menetys ja kipu ovat itsessään äärettömästi parempi ratkaisu kuin Jumalan tuskaiset kasvot ja kadotuksen kuumuus. Vain Jumala tietää, kuka todella rakastaa Häntä; vain Hän voi tuomita luotunsa. Kun sielu lakkaa etsimästä kaikkeudessa mitään muuta kuin Jumalan hyväksyvää hymyä eikä pelkää mitään muuta kuin loukata Häntä, silloin se totisesti suostuu maksamaan minkä tahansa tarvittavan hinnan, jotta pääsee täysin avoimeen suhteeseen Hänen kanssaan. Etsi lohdutusta Herralta Kun olet vakaasti päättänyt kohdata totuuden, on seuraava asiasi etsiä apua vain Jeesukselta päästäksesi vapaaksi ja saadaksesi lohdutuksen. Sielu ei voi tietää, kuinka monella tavalla sen on nojauduttava luotuun etsiessään lohdutusta, ennen kuin se suostuu myöntämään, että ei mikään luotu pysty auttamaan. Vasta pettymysten jälkeen sielu näkee, että vain Jeesus riittää kaikkeen siihen, mitä se tarvitsee. Tarvitaan lähes sanoin kuvaamatonta nöyrtymistä, ennen kuin ihminen pääsee sielunsa maastossa paikkaan, jossa hän etsii onnellisuuttansa pelkästään Jumalasta. Jeesuksen ääretön rakkaus ja myötätunto aukeaa sielulle laajana kuin meri, niin paljona kuin sielu ikinä kaipaa. Raamatun ihmeellisimmät lupaukset tarjotaan sieluille, jotka ovat eksyneet pois Jumalasta, jos he palaavat Hänen tykänsä. Herra sanoo olevansa ”aviossa” eksyneen kanssa ja kertoo kurkottavansa murheellisella sydämellä synnin teille eksyneiden puoleen sanomalla: ”Kuinka voisin hylätä sinut, Efraim.” (Hos 11:8; ksm. Jer 3:11-15.) ”Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo! Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen. – Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, - Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja - sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu se tuoksuu kuin Libanon.” (Hos 14:16). Sielun tulee kiinnittää katseensa vain Jeesuksen, Jumalan Pojan antamaan pelastukseen, parantumiseen ja lohdutukseen! Se voi saada paljonkin lohdutusta, rohkaisua ja apua seurakunnalta, rakkailtaan ja uskonystäviltä, mutta sen ei pidä odottaa, että mikään niistäkään tulee muualta kuin Jumalalta. Tämä polku on varmin ja lyhyin tie täyteen lohdutukseen. George D. Watson (1845 – 1923) Yksi keino vahvistaa sydäntäsi pysymään lujana on, että et suostu lannistumaan. Riippumatta koettelemuksen suuruudesta tai olosuhteiden rajuudesta, sielun tulee vakuuttua siitä, että kaikki pelko on vihollisesta ja että se on aina vahingollista (Lk 18:1). Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet levoton? Odota Jumalaa! Vielä minä saan kiittää häntä, auttajaani.“ (Ps 43:5.) Jokaisesta kristityn kohtaamasta vastoinkäymisestä ulospääsy ja avoin ovi voittoon on toivo. Jo taivaassa olevat miljoonat pyhät pystyvät helposti muistamaan, miten he selvisivät vastaavista tilanteista ja kiusauksista ja parannuksen teoista, samanlaisista, joita juuri nyt tapahtuu täällä ajassa ihmissieluissa Jos heille olisi mahdollista kertoa kokemuksistaan meille, he voisivat antaa oman elämänsä tilanteista kuvauksen, joka täsmäisi monessa suhteessa meidän kanssamme. Anna mielesi surra omaa väärintekoasi Väärintekoansa murehtiva suru on myös lääkettä, joka estää sielua eksymästä. Murhetta on kahta eri laatua; toinen tuottaa kuolemaa, toinen elämää. Sen jälkeen, kun syyllisyyden, syntisyyden ja katumuksen asiat on käsitelty puhtaiksi kokonaan, jäljelle tulisi jäädä synnin jättämä syvä arkuuden täyttämä mieli. Paavalilla oli tällainen pysyvä suru siitä, että hän oli vainonnut pyhiä. Vihoviimeinkään se silti ei painanut häntä alas, vaan antoi siivet hänen palvelutyölleen. Tällaisessa oman syntinsä surussa kasvaa inhoa syntiä kohtaan ja se myös herkistää omatuntoa erottamaan, mitä synti on. Kun katselemme Jumalan säteilevää kirkkautta, se vahvistaa näkyämme, niin että erotamme terävämmin sen, mikä on epätäydellistä ja arvotonta. Oman syntinsä surun läsnäolo vie tilaa ihmisen itsekkäältä elämältä, niin ettei se pääse hänen mielensä ovenrakoon. Voimme kasvaa jumalisessa synninsurussa, mutta niin että rauhamme ei katoa, koska nöyryys ja usko estävät sen. Tuska siitä, että loukkaisi Jumalaa, vetää sielua Häntä lähemmäs. Tähän lainalaisuuteen Jeesus viittasi puhuessaan niistä, jotka ovat saaneet paljon anteeksi sanoen, että he rakastavat paljon (Lk 7:36-50). Tämä myötätuntoinen synninsuru suojelee sielun monilta hengellisiltä vaaroilta. Se turvaa Jeesuksen vereen ja itkee äänettömin kyynelin ja elää Jumalan sydämen lämmössä hiljaisen kaipuun kanssa. Tämä suru tuo ihmisen koko olemukseen lempeyttä, syvyyttä ja joustavuutta vastata Jumalan pieniinkin vihjeisiin. Se poistaa välinpitämättömyyden ja tekee anteliaaksi kaikkia toisia kohtaan. Pysyvä synninsuru pitää sydämen sulana, niin ettei sinne synny pahansuopaisuutta ja karsastusta toista kristittyä kohtaan, joka ei miellytä itseämme. Se tekee meistä myös valppaampia huomaamaan maailman vaarat ja taivaan hyvät puolet. George D. Watson (1845 – 1923) paholaiselle kaikki sen meille tekemä paha ja vahinko. Tämä on se tapa, jota Jumala käyttää pannakseen kaiken taivaassa, maan päällä tai jopa helvetissä, niin menestyksen kuin menetyksen – kaikki asiat - vaikuttamaan meidän parhaaksemme! Mutta meidän on muistettava, että tämä suuri voitto on mahdollista vain koko elämän nöyrtymisen ja parannuksenteon pohjalla. Vain, kun sydän antautuu täydellä halulla rakkauden kuuliaisuuteen Jumalalle, - voi Pyhä Henki vaikuttaa niin, että kaikki koituu meidän parhaaksemme (Rm 8:28). Päättäkäämme antaa jokaisen vääryyden, tahran ja virheen tulla yllykkeeksi syvempään nöyryyteen ja lähempään elämään Jumalan kanssa! George D. Watson (1845 – 1923)
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=