Elo-syyskuu 2023 6 Itsekieltäymyksen läpäisemä elämä Ole hengellisesti ahkera ’Hengellinen ahkeruus on tärkeä turvatekijä kristityn elämässä. Ehkä ei ole suurempaa ja hankalammin korjattavaa pahetta uskonelämässä kuin hengellinen laiskuus. Se on eräänlainen kaikkialla läsnä oleva paha kuin kirottu keskipakoisvoima. Se tunkeutuu elämän jokaiseen atomiin ja vetää kaikkea kohti tyhjänpäiväisyyden ”Monrepo’ta”, huvipuistoa. Hengellinen laiskuus on koi, joka syö kristityn pukua. Se pureskelee aukkonsa jokaiseen hengellisen elämän varusteeseen ja huomaamme sen vasta, kun aiomme pukeutua kohdataksemme todellisen haasteen. Silloin huomaamme, että varusteemme repeilevät koska laiskuuden salakavala koi on syönyt ne heikoiksi. Kuinka paljon aikaa onkaan tärvääntynyt myöhäisiin iltoihin, kaikenlaiseen haihatteluun tai turhaan sekoiluun! Ja paljon on vielä pahempaa? Meidän on syytä tehdä parannusta ja asettaa itsemme piin kovasti tätä tyhjänpäiväisyyden pahaa henkeä vastaan. Noustaan varhemmin ja vietetään aikaa rukouksessa enemmän, hengellisiä kirjoja lukien, kaikenlaista hyvää tekemällä ja tunnetaan oikeanlaista vihaa epäsiivoa, vetelyyttä ja typeryyttä kohtaan. Wesleyn iskulause oli, “Älä ole koskaan toimeton, äläkä ajelehdi tyhjiä toimitellen.” Pyhä Alfonso vannoi, että hän ei milloinkaan tietoisesti hukkaisi hetkeäkään. (St Alphonso oli 1700 luvun kat. moraalifilosofi ja kirkonopettaja, joka vältteli piispaksi joutumista.) Voimme aina löytää jotain hengellistä tehtävää lukemisesta, kirjoittamisesta, rukoilemisesta, keskustelusta johonkin hengelliseen päämäärään pääsemiseksi tai osallistumisesta tavalliseen työntekoon mietiskelyn hengessä. Monesti ajatellaan, että voimakas hengellinen toimeliaisuus olisi väsyttävää, vaikka tosiasia on päinvastainen. Kun mieli osallistuu johonkin jumaliseen tai hyödylliseen, se tuottaa elämään sellaista lepoa ja tyyntä rauhaa, jota mikään muu ei pysty tuottamaan. Se vapauttaa sielun kiireisyydestä ja kiihkosta. Kestävyys on kuin selkäranka Kestävyys on ehkä hieman vanhalta kansanparannukselta kuulostava lääke sielun ja mielen harhapoluilta poissa pitämiseen. Kestävyys on hengellisen elämän selkäranka, siitä lähtevät kasvuun kaikkien muiden avujen kylkiluut. Lääkkeitä sydämen etääntymiseen Jumalasta George D. Watson (1845 – 1923) Vielä yksi parannuskeino Jumalasta etääntymiselle on itsekieltäymys. Tämä on olennaisinta kaikelle hengelliselle voittoelämälle. Niin uin itsensä hemmottelu kasvaa meissä tuhansilla huomaamattomilla tavoilla, niin tulisi itsekieltäymyksenkin läpäistä koko elämäämme. Nykyään opetusta rukoukseen liittyvästä paastosta ei paljon toteuteta. Mutta jos kaikkien Raamatussa ja seurakunnan historiassa mainittujen pyhien esimerkki on minkään arvoista, huomaamme, että suurin hengellinen voima heidän elämässään liittyy paastoon, pidättymiseen ja itsekieltäymykseen aistillisista mielihaluista, henkisistä mieliteoista ja toisilta ihmisiltä saadusta palvonnasta ja monenlaisen ajallisen mielihyvän perässä juoksemisesta. Lukemattomat tuhannet kristityt syövät jatkuvasti ylen, ovat liian puheliaita, tyydyttävät hinkujansa ja mielihyviänsä niin paljon, että se murehduttaa Pyhää Henkeä ja luo pohjan monelle salaiselle synnille, ellei myös aivan näkyvälle lankeamiselle. Ylihyvinvointi on asia, joka myrkyttää tuhansien kristittyjen elämää. Muinaisina aikoina askeetit menivät äärimmäisyyksiin, kun taas meidän aikanamme on ikävän harvinaista löytää yhtä todellista itsensä kieltäjää. Pietari sanoo meille, että ”olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.” (Ks. 1Pt 4:1-6.) Tämä aistillisen kärsimisen periaate on tarkoitettu koskemaan kaikkien aistiemme käyttämistä. Se on tarkoitettu ohjaamaan silmiämme, sanojamme, tapojamme, lähimmäisten kohtaamista ja yksinkertaista, sopivaa pukeutumista – välttämään kaikkea missä suhteessa tahansa yliampuvaa, mikä johtaisi kehomme tai mielemme ottamaan yliotteen sisäisestä hengestä. Jos pidämme itsekieltäymystä karvaana ja ärsyttävänä kärsimyksenä, jota vastaan luontomme valittaa ja vikisee, se vain osoittaa, että emme ole vielä Lannistumattomuus on lääke, joka tepsii pitkällisten vastoinkäymisten, kiusausten ja yksinäisyyden voittamiseen (Lk 18:1). Mikä ikinä onkaan puutteesi ollut – vaikka kaikki taivaassa ja maan päällä näyttää olevan sinua vastaan; vaikka vastoinkäymisesi olisi voittamaton; vaikka lankeamisesi olisivat niin lukuisat, että ne ovat loppuun kuluttaneet parhaidenkin ystäviesi pitkämielisyyden, ja tyhjentäneet vahvojenkin uskovaisten armopankin ja vaikka näyttäisi, että sieluusi ei ole jäänyt pienintäkään häivää mistään hyveestä – niin silti, jos sinulla on kestäväisyyttä – niin kaikkivaltias Jumala tarttuu tähän mielesi rippeeseen ja vetää sinut kestävään voittoon. Jumala vetää meidät aina läpi kaiken, jos siedämme luontomme säikeistä vetämistä. Jumala iloitsee siitä, että voi tehdä meille asioita, joita toiset ihmiset pitävät niin epätoivoisina, että se ei onnistu. Taivaassa tulemme näkemään tuhansia, jotka sanovat Miikan tavoin: ”Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa. Minun Jumalani kuulee minua. Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, Herra on minun valoni. Minä joudun kantamaan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan. Mutta vielä hän ajaa minun asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut ulos valoon; minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” (Miika 7:7-9). Kestävyys on paalu, jonka ympäri kristityn elämän piiri pyörii. George D. Watson (1845 – 1923) Yksilöllinen kuuliaisuus Jumalalle varjelee sydäntä poikkeamista, koska se kasvattaa vahvuutta moraalisen luontomme säikeissä. Monet ovat vieraantuneet hengellisestä elämästä, koska ovat rajanneet oman kuuliaisuutensa uskontuttaviensa tapojen tai perinneuskovaisten mielipiteiden mukaan. Jokainen meistä on kutsuttu puhumaan, tekemään ja kokemaan asioita hiukan eri tavoin kuin muut. Jumala ei monista jonkun uskovaisen tapoja toiselle kristitylle. Pelastaakseen lapsensa toistensa apinoimiselta Hän käyttää jopa järkyttäviä keinoja erottamaan ja yksilöllistämään meitä toisistamme. Hän on näet päättänyt, että heidän tulee totella Häntä eikä toinen toistaan. On olemassa kaikille sama, yhteisten kristillisten ohjeitten alue, joka koskee uskoa ja käytäntöä, ja siitä huolimatta tämän alueen puitteissa, Pyhä Henki säätää, että jokaisen, joka on täydelliseksi ”tehty”, tulee vaeltaa kohdallaan yksilöllisesti. Kukaan pyhistä ei ole totellut Jumalaa täydellisesti, ilman että hänen olisi tarvinnut sanoa tai tehdä asioita, joista kukaan toinen voisi sanoa, että hän on täysin samaa mieltä. Jos tottelet Jumalaa täydellisesti, joudut tekemään joitakin asioita toisin kuin mitä parhaidenkin ystäviesi näkemys tai maku ovat. Maailmasta ei olisi voinut löytyä ketään antamaan hyväksynpuitteet kaikille ja jokaiselle lapselleen; ja jos annamme itsemme täydellisessä nöyryydessä ja lannistumattomassa rukouksessa ja luottaen kaiken Pyhälle Hengelle, Hän tulee johtamaan meitä [meille valittua] tietänsä. Eikä Hän koskaan johdata toista sielua ottamaan juuri sitä polkua, jonka Hän meille antaa. Pelko, että näyttää kiihkoilijalta on estänyt tuhansia olemasta itsenäisesti kuuliainen. Joku saattaa kysyä, että mistä sitten osaan erottaa, että en sortuisi kiihottumaan harhaiseen kuuliaisuuteen? Jos joku kuuliaisuuden polku, vaikka se näyttäisi muista kuinka oudolta, mutta sinulla itselläsi on alamainen mieli, tunnet olosi rakastetuksi, ja tavoitteesi on vaatimattomasti miellyttää Jumalaa eikä itseäsi, ja erottelematta rakastat niitä, jotka eivät seuraa sinun esimerkkiäsi – voit tietää, että JuKuuliaisuus on yksilöllistä tänsä Iisakin uhraamiselle. Joosefin perhe ei hyväksynyt tämän harkitsemattomia sanoja unestaan. Jos Paavali olisi neuvotellut yhdentoista apostolin kanssa, hän ei olisi voinut koskaan toimia niin kuin toimi. Daniel toimi vastoin kaikkien vanhojen tervejärkisten neuvoa kieltäytyessään kuninkaan ruoasta ja viinistä. Täydellisen tottelevaisuuden on oltava itsenäinen, tyyni, selkiytynyt ja peloton. Kuinka monet tuhannet sielut ovatkaan heikentyneet uskossaan, kun eivät jossakin kohden olekaan totelleet Jumalaa, suuressa tai pienessä, vain sen vuoksi, että se oli vastoin heidän lähipiirinsä näkemyksiä. Hän, joka tekee linnuille polut taivaalle ja vedelle suonet maan sisään, on säätänyt kuuliaisuuden mala johdattaa sinua. Mutta, jos havaitset, että jokukin henkilö saa johdettua sinut tuntemaan mielesi äkkipikaiseksi, malttamattomaksi, töykeäksi tai kovasydämiseksi – jos sinusta tuntuu, että joku sinussa hoputtaa mieltäsi tai syyttelee toisia tai synnyttää halun komentaa heitä tekemään niin kuin itse teet – niin voit päätellä, että kyseessä on paholainen. On mahdotonta olla liian itsenäinen ja liian peloton niin kauan kuin sielua peittää nöyrä, lempeä ja epäitsekäs rakkauden meri – kun vallassa on kaiken voittava rakkaus Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan ja samanlainen rakkaus lähimmäistä kuin itseä kohtaan (Mt 22: 36-40). George D. Watson (1845 – 1923) kasvaneet todelliseen itsensä ristiin naulitsemiseen, itsensä kieltämiseen. Kun pääsemme kasvamaan armossa, tietyssä vaiheessa itsekieltäymys alkaa tuottaa salaista iloa ja taivaallista tyyneyttä. Kun päinvastoin rikomme itsekieltäymystä vastaan, alamme harhailla pois hengellisestä elämästä. Sen sijaan itsekieltäymys liittää meitä sellaiseen rauhaan ja iloon, joka ylittää ylenpalttisesti kaiken luonnollisen itsensä hemmottelun tyydytyksen! George D. Watson (1845 – 1923)
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=