38 Terhi Raumonen kertoo käyneensä monilla kuulemiensa outojen tarinoiden tapahtumapaikoilla. – Vanhat maisemat ja miljööt viehättävät minua kovasti. On kiehtovaa, miten tiettyihin paikkoihin liittyvät tarinat ikään kuin herättävät ne paikatkin eläviksi. – Vanhat tarinat tietävät kertoa, että Laitilan Kaukjärvessä asuu kruunupäinen haltiakäärme, joka rankaisee järvellä meluavia ja mesoavia. KATJA KAARTINEN Solina Saarikoski Terhi Raumonen kuvaa tuntevansa Vakka-Suomen maisemat omikseen, vaikka hänen kotinsa onkin ollut pääkaupunkiseudulla jo reilun vuosikymmenen ajan. Seutukunnan pohjoiskolkka on hänen sielunmaisemansa ja hän tuntee alueen hyvin. – Olen syntynyt Pyhärannassa, käynyt yläasteen Laitilassa ja kun olimme teini-iässä, muutimme Kodisjoelle, joka ei silloin ollut osa Raumaa, vaan itsenäinen kunta. Uudessakaupungissa puolestaan käyn edelleen usein, koska siskoni perheineen asuu siellä, hän selvittää. Raumosen rakkaus Vakka-Suomeen näkyy myös siinä, miten hän on muutaman vuoden ajan kerännyt paikallisia kummallisia, kiehtovia ja kammottaviakin tarinoita. Keruutyön juuret ovat synkän turismin käsitteessä, johon Raumonen törmäsi pari vuotta sitten suorittaessaan digitaalisenmarkkinoinnin opintoihinsa liittynyttä lopputyötä. – Lopputyö jäi kesken, mutta synkän turismin käsite jäi elämään. Aloin nimittäin kerätä synkkäsävyisiä tarinoita Vakka-Suomesta. RAUMOSEN aikeena on julkaista tarinoista kirja, mutta kuten suuressa innostuksessa usein käy, kiehtova aineisto laajeni laajenemistaan. – Tarinoista on runsauden pulaa ja homma on niin sanotusti levinnyt käsiin, Raumonen naurahtaa ja myöntää kirjahankkeen aikataulun venyvän. Oikeastaan niin olisi voinut ennustaa käyvänkin, sillä Raumonen on ollut nuoresta saakka kiinnostunut kotiseututarinoista, paikallishistoriasta ja kiehtovista kertomuksista. – Olen lukenut suurella mielenkiinnolla esimerkiksi Vakka-Suomeen sijoittuvaa Akseli Kajantolan kirjaa Aikain takaa – taattojen tietoja ja tarinoita entisajan elämästä. Raumoselle tuttuihin maisemiin sijoittuvat kiehtovat, kammottavat ja kummalliset tarinat vilisevät niinmörköjä – jotka tosin vakkasuomalaisella perinteessä ovat pöröjä –, kätkettyjä aarrehautoja, vihtahousuja, sarvipäitä, kruunupäisiä käärmehaltioita, aaveita kuin vaikkapa toteen käyviä näkyjäkin. USEIN pelottavat tarinat liittyvät tiettyihin paikkoihin, kuten vaikkapa LaitilanKaukjärveen, joka on oikea synkkien tarinoiden keidas. – Kaukjärveen liittyy useita tarinoita ja yleisesti ottaen Kaukjärvi rantoineen oli muinoin eläneiden tarinoiden mukaan kauhea kummittelupaikka. Vanhat tarinat tietävät kertoa, että Kaukjärvessä asuu kruunupäinen haltiakäärme, joka rankaisee järvellä meluavia ja mesoavia. Raumonen kertoo, että järvet yleisesti usein olivat paikkoja, joissa asui monenmoisia vaarallisia haltioita tai otuksia. – Esimerkiksi 1890-luvulla Otajärven Rantakylienmiehet kertoivat nähneensä omin silmin, että järvessä asui valtava merikäärme. Hepojärvessä puolestaan tiedettiin asuvat traakki, siis lohikäärmeen pienempi sukulainen. JOS OLIVAT Laitilassa järvet kaameiden asukkien koteja, oli Uudessakaupungissa puolestaan meri se paikka, jossa asusteli hirviöitä. Raumonen kertoo esimerkiksi Uudenkaupungin Sanomissa vuonna 1899 julkaistusta jutusta, jossa laivuri Jansson kertoo nähneensä hirvittävän näköisen leijonanpäisen merihirviön Tammion ja Kaitun saarien välissä. – Eikä laivuri Jansson suinkaan ollut tuon hirvittävän olion ainoa silminnäkijä, vaanmonet muutkin aikalaiset kertoivat sen nähneensä. UudenkaupunginHiunjärven ympäristöä hallitsi tosi kauhea hahmo, joka tunnettiin Hiun piruna. –Hiun piru on jäänytmyös elämäännimityksenä hahmolle, joka tarkoittaa yleisesti jotakin hirvittävää hahmoa. Tiedettiin kuulemma myös, että Hiunjärvellä kuului aina juhannusyönä kaunista laulua. – Kerrottiin, että laulaja on pirun vangiksi jäänyt neito tai mahdollisesti jopa prinsessa, Raumonen avaa vanhaa uskomusta. PERIMÄTIETO kertoo, että Hiun piru näyttäytyi erityisesti rakastuneille pareille ja toisaalta metsärosvoille sekä huonolla kelillä liikkuneille. – Eräs tarina kertoo, miten surkeassa säässä hevoskärryillä kulkenut herra tuli Hiunjärven tuntumaan, jossa Hiun piru, sarvipäinen vihtahousu, oli hypännyt tielle ja yrittänyt repiä herran kärryiltä siinä kuitenkaan sillä kertaa onnistumatta. Pirun tiedettiin myös tekevän ansoja erityisesti neidoille. – Tiellä kulkeneita nuoria naisia Hiun piru houkutteli luokseen pusikkoon ripustetuilla kauniilla kankailla. Kun he pysähtyivät niitä ihastelemaan,
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=