40 Kalannissa on kolmen tien risteys, josta pääsee Maurumaalle, Piitoraumalle ja Männäisille. Mutta juhannusyönä siihen pysähtyvä voi vanhojen tarinoiden mukaan nähdä tulevaisuuteen. Vanhojen tarinoiden mukaan Laitilan Kaukjärvi oli kauhea kummittelupaikka. Silminnäkijöiden muakan järvessä asui kruunupäinen haltiakäärme, joka rankaisi järvellä meluavia ja mesoavia. Vakka-Suomessa on vanhojen tarinoiden mukaan lukuisia kätkettyjä aarteita ja usein niiden paikoilla kerrotaan palavan juhannusöinä aarnivalkeat. Yksi sellainen paikka on Ulunkannonmäellä, joka myös Urunkannonmäkenä tunnetaan. Uskottiin, että Kalannin kolmen tien – jotka johtavat Maurumaalle, Piitoraumalle ja Männäisille – risteyksessä saattoi juhannusyönä nähdä tulevaisuuteen. Kätketty aarre löytyy vanhan tarinan mukaan myös esimerkiksi Uudenkaupungin Kulijärven pohjasta. Tarinoiden mukaan kätketyillä aarteilla on yleensä jokin kamala vartija, joka vaanii haudanryöstöä yrittävää. – Usein aarteiden vartijat Vakka-Suomen tarinoissa ovat olleet verisiä härkiä ja se liittynee siihen, että alueella on ollut vahva vetohärkäperinne. Poikkeuksena tästä on Laitila, jossa aarteiden vahdit ovat tarinoidenmukaan usein olleet isoja kruunupäisiä käärmeitä, Raumonen kertoo. KÄTKETTYAARRE löytyy vanhan tarinanmukaan myös esimerkiksi UudenkaupunginKulijärvenpohjasta. Siellä järven pohjaan on kahleella kiinnitetty aarrearkku, jonka luokse johtavat kiviset portaat. Tätä aarretta nimitettiin Niilis Kiilin rahakattilaksi. – Niilis Kiilillä tarkoitettiin Nils Kijliä, joka oli ruotsalainen aatelismies. Hän toimi Savonlinnan päällikkönä 1600-luvun alussa ja hän toimi myös rahastonhoitajana Suomessa sekä Turun väliaikaisena käskynhaltijana. Kijl vaikutti myös Uudessakaupungissa, Raumonen tietää. Kijl asui Kalannin Uussaaressa. Hänet on haudattu Kalannin kirkkoon. – Hänestä on jäänyt Kalannin seudulle elämään tarinoita, joidenmukaan hän oli upporikas ja kätki aarteitaan salaperäisiin paikkoihin. Ja vanhan tarun mukaan tämän Niilis Kiilin rahakirstu on edelleen Kulijärven pohjassa odottamassa löytäjäänsä. Myös esimerkiksi Uudenkaupungin Kynnysmäellä oli aarnihauta, taianomainen paikka, johon oli kätketty rikkauksia. – Kynnysmäen aarnihauta oli täynnä rahaa oleva suuri pata. Jos siitä yritti kauhoa mukaansa rahaa, noiduttu pata pakeni ulottumattomiin. Tarinoissa toistuu sekin, että aarteiden kätköpaikoilla palavat yleensä juhannusöisin aarnivalkeat, jotka osoittavat aarteen paikan. JUHANNUSYÖ on muutoinkin taikojen tekoon otollista aikaa. Tarina kertoo esimerkiksi, että Kalannin kolmen tien – jotka johtavat Maurumaalle, Piitoraumalle ja Männäisille – risteyksessä saattoi juhannusyönä nähdä tulevaisuuteen. –Kertomuksenmukaan eräs isäntä oli juhannusyönä mennyt kolmen tien risteykseen näkemään tulevia tapahtumia. Ensin hän näki kahdet häät ja sitten, miten ruumiskirstua tuotiinhänen talostaan ulos. Mies pelästyi ja vannoi, ettei ikinä enäämene tulevia tiedustelemaan. Mutta kun isäntä kerran talvella palasi kaupungista, oikaisi hän eräästä tanhuasta, avasi veräjän – ja työntyi suin päin lähteeseen. Niin toteutui isännän juhannusyönä näkemä näky: ruumisarkku vietiin talosta pois, isäntä itse siinä, Raumonen toistaa vanhaa tarinaa. Hän muistuttaa, että tienristeykset ovat olleet niin meillä kuin muuallakin maailmassa yliluonnollisten olentojen kohtaamispaikkoja. – Olihan antiikin Kreikan mytologiassakin Hekate sekä noituuden että tienristeysten jumalatar. TERHI Raumonen kertoo törmänneensä synkän turismin aineistoa kootessaan myös tarinoihin, jotka häntä itseään koskettavat kaikkein eniten. Ne ovat luonteeltaan toisenlaisia. – Olen törmännyt esimerkiksi sellaisiin kertomuksiin, joissa nuorelle naiselle on langetettu kuolemanrangaistus, kun hän on surmannut vastasyntyneen lapsensa. Tästä ajasta taaksepäin katsoessa voi vain kuvitella, millaista on ollut tuohon aikaan esimerkiksi äidiksi tulo naimattomalle naiselle. Nykyisin tiedetään jo paljon muun muassa lapsivuodepsykoosista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joista menneinä vuosisatoina ei ole ollut tietoa. Raumonen kertoo myös käyneensä monilla synkkien tarinoiden tapahtumapaikoilla. – Vanhat maisemat ja miljööt viehättävät minua kovasti. Usein tiettyihin paikkoihin liittyvät tarinat ikään kuin herättävät paikatkin eläviksi. Voi katsoa paikkaa ja kuvitella, mitä siinä entisaikojen ihmiset ovat nähneet. Samoin esimerkiksi villiintyneen puutarhan keskeltä voi löytyä kiviset portaat ja paikkaan liittyvä tarina liittää portaat jo maisemasta kadonneeseen taloon ja elämään. Se on kiehtovaa, hän ihastelee.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=