10 SUVILEHTI 2022 LOIMAAN LEHTI Älä nyt hätäänny, työterveyslääkäri sanoi katsottuaan otsaani. ■Yli 70 prosenttia ihosyövistä Suomessa arvioidaan johtuvan auringon ultraviolettisäteilystä. ■ Ihosyöpätapausten määrä on Suomessa tuplaantunut reilussa kymmenessä vuodessa. ■ Basaliooma eli tyvisolusyöpä lähettää etäpesäkkeitä vain erittäin harvoin, mutta se pitää poistaa, sillä muuten se leviää ja syö kudosta altaan – otsassa otsan luuta ja esimerkiksi nenässä nenärustoa. ■ Okasolusyövän esiasteita ovat aurinkokeratoosi ja Bowenin tauti. Tyvi- ja okasolusyöpää on usein vanhemmilla ihmisillä, sillä se syntyy tyypillisesti elämän aikana saadun säteilyn summasta. ■ Melanoomaa on puolestaan enemmän nuoremmilla ihmisillä. Sen riskitekijöitä ovat vaalea ja herkästi palava ihotyyppi, runsas aurinkoaltistus sekä toistuva ihon palaminen auringossa erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. ■Okasolusyöpä ja melanooma ovat molemmat syöpätapausten kymmenen kärjessä sekä naisilla että miehillä. ■Tyvisolusyöpää ei tilastoida samalla tavalla kuin muita syöpiä, mutta se on niin yleinen, että sitä on enemmän (yli 9 000 tapausta vuodessa) kuin rintasyöpää ja eturauhassyöpää, jotka ovat tilastojen ykkösiä Suomessa. ■Ihosyövät reagoivat hyvin hoitoon. Reilusti yli 90 prosenttia sairastuneista on elossa viiden vuoden jälkeen. Mitä varhemmin syöpä havaitaan, sitä parempi ennuste. Tiesitkö? Ihosyöpiä on monenlaisia ODOTIN, ettämiten lausemahtaa jatkua, sillä ilmaan jäi iso Mutta. Luomennäköinen, hiukan kohollaan oleva läntti keskellä otsaani saattaisi hänen mukaansa olla harmitonkin, mutta myös ihosyövän esiesiesiaste. Lähete lähti Tyksiin. Lääkäri tosin varoitti, että voisi olla, ettei länttiäni katsottaisi tutkimisen arvoiseksi. Niin, kiiruita on tainnut alalla olla muutenkin viime aikoina. NELISEN KUUKAUTTA myöhemmin hoitaja kutsui minut sisään tutkimushuoneeseen Tyksin ihopoliklinikalla. Paikalla oli professori ja monta opiskelijaa. Haastattelun ja läntin tarkastelun jälkeenminut pyydettiinmakuulle tutkimuspöydälle. Otettaisiin koepala. Se lähetettäisiin patologille, jotta tiedettäisiin, mikä otsaani oli oikein kasvanut muutaman vuoden aikana. Ensin se oli ruskeahko läikkä, jota kampaaja luuli roiskuneeksi hiusväriksi, mutta ei se pyyhkimällä lähtenyt. Minä taas ajattelin, että pisamani saivat isosisaruksen. Joskus viime vuonna läntti oli jo koholla ja reunoistaan vähän epämääräinen. Se ei vaivannut, mutta jotenkin sitten kuitenkin ehkä vaivasi, kun sain itseni kiinni sitä hipaisemasta aina silloin tällöin. Tuntui hölmöltä, kun en osannut vastata lääkärille, että milloin ”läntissä” tapahtui mikäkin muutos. Siihen tottui niin, ettei sitä oikeastaan enää nähnyt. BASALIOOMA. Tyvisolusyöpä. Sellainen otsastani löytyi, kertoi netin OmaKanta reilua viikkoa myöhemmin, kun kävinsielläkoepalantulostaväijymässä. Vainmuutamaapäiväämyöhemmin soi puhelin jahoitaja tarjosi leikkausaikaa jo vajaan viikon päähän. Suostuin oitis, vaikka ajattelin, että tiukaksi vetää – töissä oli vähän vajausta porukassa ja työtilanne kaikilla täysi, joten laskin mielessäni, ettämahtaisinko ehtiä iltapäiväksi takaisin Loimaalle. Hoitaja arveli, että jos ihonsiirtoa ei tarvita, toimenpide ei kestäisi kuin noin tunnin. Sehän sopi, otsan juttuolisi hoidettu pois ja ehtisin vielä Veteraanipäivän tilaisuuteen juttukeikalle, ajattelin huolettomasti. Kun päivä koitti, sain aamulla soiton. Toimenpide siirtyisi vielä kolmella viikolla. Ei haitannut. Alkujaan minulle oli arveltu, että leikkausaika saattaisi mennä syksyynkin. Tunsin oikeastaan jopa syyllisyyttä nopeasti saadusta ajasta, kun tiesin tuttavapiiristäkin monia, joiden isommatkin leikkaukset oli ajoitettu kuukausien päähän tai siirtyneet monta kertaa. Jo aiemmin olin käynyt tietenkin netissä lukemassa ihosyövistä ja koepalaa otettaessa olin saanut tietoa mahdollisista diagnooseista. Helpottavinta oli kuulla, että basaliooma tuskin koskaan lähettää etäispesäkkeitä. Se oli siis tavallaan ”kiltti”. Mietin kyllä miten kertoisin asiasta. Syöpä jo sanana oli tietenkin huolestuttava. Yllättävintä on ollut kuulla, miten moni tuttutunsi jonkun, jollaoli semyös. Samaa sanoivat minut leikanneet lääkäri ja sairaanhoitaja. Kuulemma eniten heillä on juuri tyvisolusyöpätapauksia. IHOTYYPPINI on varmaanherkkä auringolle, mutta koepalan ottoa valvonut professori kiinnostui kovasti, kun tulin muun juttelun ohessa maininneeksi, että olin asunut nuorena Australiassa. Siellä aurinkoa tietenkin saa toisella tavalla kuin täällä. Koepalanoton yhteydessä sainmyös neuvontaa siitä, miten suojata ihoa jatkossa. Usein basaliooma uusiutuu ja sitä on nimenomaan kasvojen alueella. Yhdeksän tikkiämyöhemmin tiedän, että kerta riitti. Olin käyttänyt rasvoja, mutta palanutkin monesti kyllä. Vaikka en auringonottoa niin harrastakaan, niin pyöräillessä, rullahiihtäessä ja puutarhatöissä ollaan tietenkin ulkoilmassa ja jälkiviisaasti voi sanoa, että aurinkosuojaa olisi pitänyt huomata lisätämonta kertaa päivässä. Ja laittaa myös pilvisellä säällä. Ja pysyä poissa polttavimmasta auringosta sekä pitää hattua, jossa on lippa tai lieri. Myös kaikenlaisia tilanteita olisi pitänyt ennakoida paremmin – esimerkiksi kesätapahtuman katsomossa lienee joku muukin joskus palanut… Nyt aurinkorasva-arsenaalini on kesää varten täydennetty ja 50+ -suojakertoimista rasvaa kuluu. Paistoi tai ei. Kati Uusitalo
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=