4 SUVILEHTI 2022 LOIMAAN LEHTI ■ Kuuntelua ja kohtaamista Miten osoitan lapselleni, että kuuntelen häntä? Miten vastaan lapseni tarpeisiin? ■ Vahvuuksien näkemistä Millaisia vahvuuksia lapsellani on? Entä minulla vanhempana? Entä meillä perheenä? Miten osoitamme arvostusta toisillemme? ■ Turvallisuutta ja rajoja Miten luon lapselleni turvallisen olon? Millaisia rajoja hän tarvitsee? Miten vahvistan lapseni myönteistä käytöstä? ■ Toimivaa arkea Millaiset asiat tukevat arkemme sujuvuutta ja jaksamistamme? Mistä saamme hyvää mieltä ja oloa? Mitä muita rooleja minulla on arjessani vanhemmuuden lisäksi? ■ Rakkautta ja tunnetaitoja Miten ilmaisen lapselleni lämpöä ja hyväksyntää? Mitä tunteita perheessämme saa näyttää? Miten autan lastani käsittelemään erilaisia tunteita? Varmaan kymmenes kahvikuppi menossa, Liisa Räsänen virnistää. Alissa, 5 vuotta, on keitellyt ”kahvit” ja tarjoilee juotavaa äidille pikkuruisista leikkikupeista. On äidin ja tyttären ihan oma hetki. Sellainen onmenossamyös Mimosa ja Jutta Nevanperällä pienen matkan päässä. Nyt testataan hoksottimia: kassissa on erilaisia esineitä, joilla äiti koskettaa Mimosan selkää – mikähän nyt oli vuorossa? Lasten uusia ja vanhoja kavereita löytyy tuolta ja tuolta, kukin syventyneenä oman vanhempansa kanssa yhteisiin hetkiinsä. Ollaan Loimaan kaupungin varhaiskasvatuspalveluiden ja neuvolan perhetyön Hyvän mielenvanhemmuus -ryhmän kokoontumisessa, johon neuvola- ja varhaiskasvatusikäisten lasten perheet saivat tulla. –Tarkoitus on tarjotavertaisten tukea ja tarjotamyöspaikka harjoitella lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta, Sisko Vihervirta ja MariaUuppo sanovat kevään ajan kokoontuneesta ryhmästä. He tietävät, että moni vanhempi huokaa helpotuksesta, kun näkee esimerkiksi, että muillakin on haasteita ja kun sitten pääsee niistä puhumaan muiden kanssa. Myös Tanja Kauti sanoo, että ryhmän kokoontumisista on puhuttu kotona niiden välillä, ja tietenkin uusista kavereista. Ohjaajat kiittelevät, että ryhmässäonkeskitytty javanhemmat ovat rohkeasti keskustelleet ja jakaneet kokemuksiaan. ALEKSANTERI ALANEN touhuaa poikansa Olavin kanssa. Askeleita sovitellaan maassa oleviin jalanjälkikuvioihin, mutta isä harmittelee nauraen, että pitkään kangastunneliin iskät eivät mahdu. – Tämä on ollut hyvä muistutus itselle siitä, miten tärkeää lapselleon, ettähänenkanssaan leikitään hänen ehdoillaan ja hänet huomataan. Jaollaan lapsen kanssa ilman kännyköitä. Hän onkin huomannut, miten iloiseksi lapsi tulee, kunnäkee, että vanhempi on läsnä. Iloon ei tarvita monimutkaisia temppuja, sillä perinteisestä hernepussistakin irtoaa vaikka miten monta leikkiä. – Kuinka tärkeää olisi viettää se pienikinhetki joka päivä lapsen kanssa. Yhteisestä leikkihetkestä voi olla enemmän iloa kuin parin tunnin huvipuistoreissusta. Leikkihetki voisi irrottaa myös vanhemman tämän ”aikuisarjesta”. – Kokoontumisten myötä on tultu pojan kanssa läheisemmiksi. Onneksi vaimo pakotti tulemaan, hän virnistää. Mihin kaikkeen pitäisi riittää? Mitä kaikkea pitäisi ehtiä ja osata? Kukapa ei välillämiettisi arkensa kiireissä jaksamistaan. Kukapa meistä ei miettisi, että haluaa tehdä työnsä, pitää kodin kunnossa, harrastaa itse ja mahdollistaamyös lasten harrastaminen. Olla puoliso, kasvattaa lapsista pärjääviä ja ehtiä olla jossakin välissä vielä kaveri ja ystäväkin. Oletko sinä se, joka pinnistää viimeisillä voimillaan pullantuoksua kotiin ja vannoo käyttäytyvänsä kuin markkinoiden paras tunnetaito-opas lapsia kohtaan vaikka henki menisi? Stop. Seis. Pysähdy. – Mitä jos lapsilta kysyy, että mitä he toivovat isältä ja äidiltä. Mitä itse haluat, että he muistavat teininä tai aikuisena, Maria Uuppo ja Sisko Vihervirta herättelevät meitä jokaista miettimään. Mitä muistat lapsuudestasi? Lomallakaan ei tarvitse suorittaa Sitäkö, että aina oltiin menossa? Sitäkö, että aina oltiin rätti kädessä? Mitä haluat heidän muistavan itsestäsi? Kotona olemisesta? Perheen arjesta tai lomasta? Aikatauluja, sääntöjä, tekemistä tehdasvauhdilla ja kuin liukuhihnalta? – Välillä on hyvä pysähtyä miettimään arkea ja vanhemmuutta ja esimerkiksi sitä, miten puhut itsellesi. Meillähän jokaisella se julmin kriitikko istuu omalla olkapäällä – usein on helpompi olla armollinen toisia kohtaan kuin itseä. Puhutko siis itsellesi kuin ystävälle? Hyvä on myös kysyä, että kenelle teen tätä kaikkea? Mikä lopulta on pakollista? Mitä lopulta tarvitsee tehdä? Oikea vastaus on, että teen asioita itseäni, lapsiani, perhettäni ja läheisiäni varten. JATKUU S. 6 Tia-Maria ja Olavi herkuttelivat leikkien päätteeksi. Alissa sai mitalin kaulaansa perheiden kokoontumisissa. Toisella puolella oli tärkeä muistutus: Olet tärkeä ja rakas. FAKTA Lähde: Mieli ry Hyvän mielen vanhemmuus Mimosa muikeili mehiläisenä juhlakokoon- tumisessa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=