Niina Järvinen ei luopuisi mistään hinnasta omasta vuoden 1962 Chevrolet Bel Airistaan. Chevrolet Chevelle Malibu vm. 1969 on Markus Mattilan luottopeli 48 SUVILEHTI 2022 LOIMAAN LEHTI Jenkkiautojen moottorin hyrske on yhtä varma kevään merkki kuin leskenlehdet. Vaikka autoharrastajille talvi on aina pitkä, tänä vuonna pakkaset jatkuivat poikkeuksellisen sitkeästi. Lopulta odotus palkittiin. Loimaan katukuvaan ilmestyi muun muassa pinkeillä liekkimaalauksilla kruusattu Chevrolet Bel Air. Sen omistaa Niina Järvinen, 33. Chevrolet Bel Air on Järviselle kuin perheenjäsen tai hyvä ystävä. Kun auto kaivetaan talvisäilöstä esiin, tuntuu kuin olisi tavannut jälleen oman rakkaansa. – Tämä on vähän räiskyvä niin kuin minäkin, Järvinen kuvailee menopeliään. 60-vuotias Bel Air on Suomi-auto. Se tilattiin vuonna 1962Ouluuntaksiksi. Tehtaalla autoonasennettiinkutosmoottori ja manuaalivaihteisto. Nyt se on automaatti ja V8. Järvinen tunnustaa, ettei tekniikka kiinnosta häntä juurikaan. Sen hän osaa sanoa, että autossa on 5.7-litrainen kone, muttamuuten hän vain ajaa. – Onneksi Mattila on lähellä, kun vaikuttaa siltä, että jotain tarttis tehdä tai katsoa. Mattilalla hän viittaa puolisoonsa MarkusMattilaan, 41, joka onhenkeen ja vereenautomies. Rakkaus klassikoihin tuli verenperintönä isältä. Nelipyöräiset ovat Mattilalle harrastus mutta myös työ. Virka-aikaan hänet löytää Toyota Auto-Centeristä. – Töissä touhutaan uusien autojen kanssa. Nämä ovat aika terapeuttisia niihin verrattuna, Chevrolet Chevelleen nojaavamies vakuuttaa. VUOSIMALLIN 1969 Chevelle Malibussa on 7.4-litrainen isolohkomoottori ja nelivaihteinen automaattivaihteisto. Mattila osti Chevellen 2000-luvun alussa. – Vaihteisto on vaihtunut minun aikanani, moottori jenkkien toimesta. Auto tuotiin Floridasta Suomeen välittäjälle, joka myi auton Mattilalle. Chevelle on käyty kauttaaltaan läpi. Teho ja näkö painoivat vaakakupissa yhtä paljon. – Itselle sitä on tehty, mistään tinkimättä,Mattila tiivistää ropausideologiansa. Konepellin alla hyrrää noin 400 hevosta. Niitä on koeteltu ”kadun miehen kiihdytyskisoissa” viimeksi Oripään lentokentällä ennen korona-aikaa. Kokemus oli mielenkiintoinen ja sijoituskin odotettua parempi. Mattila ei yltänyt kärkikahinoihin, mutta ei jäänyt hännänhuipuksikaan. NÄYTTÄVÄSSÄ ja naisellisessa Bel Airissa on maltillisemmin tehoa, ”vain” 250 heppaa. Järvinen iski silmänsäpitkäkylkisenupeaanulkomuotoon kauan sitten, mutta auto ehti kertaalleen vaihtaa omistajaa, onneksi päätyen tuttavan hoteisiin. Tältä Järvinen osti autonpuoliväkisinvuonna2018. Sen jälkeenhänonottanut auton ajoon heti, kun kevätaurinko paistaa, ja pistää talviteloille vasta syys-lokakuussa. Viime kesänä hän poisti oman kauppakassinsa Toyota Yariksen liikennekäytöstä. Vaikka Yaris oikein soiva peli onkin, siinä ei ole mitään, mitä hän jäisi kesäaikana kaipaamaan. Ei, vaikka hyppy Yariksen ratista Bel Airin puikkoihin vaatii joka kevät totuttelua. – Painelen aina pari kertaa kytkintä, vaikka tämä on automaatti. Kääntyminenkään ei käy yhtä näpsästi jenkillä kuin pikkujapsilla. Onneksi joulupukki kuuli Järvisen toiveen ja toi eräänä vuonna ohjaustehostimen. – Se oli liian painava paketoitavaksi kuusenalle, tonttuna toiminut Mattila hymähtää. METSÄMAALAISPARISKUNNAN kesän ehdoton kohokohta on heinäkuun reissu Ruotsin Västeråsiin. Siellä järjestetään harrasteautotapahtuma, joka on vähän kuin Forssan Picnic, mutta kooltaan Euroopan suurin. Korona-aikana kokoontumista ei järjestetty, mutta nyt reissuun viimein päästään. Järvinen jaMattila yöpyvät Ruotsin-matkalla vuoden -64 munamallisessa SMV-asuntovaunussa. Vaunua vedetään vuoden 1966 farmari Bel Airilla, joka on ollut Lahdessa ruumisautona yli 15 vuotta. Harrastepelit eivät jää siihen. Kahden Bel Airin, Chevellen jamunavaunun lisäksi Järvisen ja Mattilan pihasta löytyy Nova ja vuosimallin -95 Suburban. – Suburbanin kanssa on saanut ”harrastaa”, vaikka se ei varsinaisesti harrasteauto olekaan, Mattila manaa. Amerikanrautoja ulkoilutetaan fiiliksen mukaan. Fiilis kääntyy toisinaan kiukun puolelle, sillä kumpikin tykkäisi, että tapahtumiin mennään omalla autolla. Sopu on kuitenkin löytynyt, ja joskus voidaan mennä kahdellakin autolla. Se tosin on nykyisillä bensan hinnoilla melko kallista. Paljonko nämä vekottimet hörppäävät? – Chevelle vie jonkun parikymmentä litraa, Niinan auto 12–14 litraa satasella, Mattila vastaa. Se ei tunnu hänestä liian paljolta. – Olen ajatellut, että pitää ajaa, kun bensaa vielä myydään. Järvinen on samaa mieltä. Ajokausi on loppujen lopuksi hirmu lyhyt, ja harrastukset maksavat aina. Mieluummin Järvinen tinkii jostainmuusta kuin kesän nautinnollisista kruisailuista. Tehokas jenkki on näyttävä kulkine paikasta toiseen liikkumiseen kesäkaudella. Chevelle Malibussa on 7.4-litrainen, 400-heppainen isolohkomoottori nelivaihteisella automaattilaatikolla.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=