52 SUVILEHTI 2022 LOIMAAN LEHTI ■ Mittarilukema tällä hetkellä 23 252 kilometriä. Paloautolla pääsee 80 km/h ■ 8-sylinterinen 5.4-litrainen bensamoottori, josta löytyy 190-hevosvoimaa. ■ Nelilovinen, synkronoimaton manuaalivaihteisto. ■ Hankittiin vuonna 1971 Oripään palokunnalle 92 000 markalla. ■ Varustettu lasikuituvesisäiliöllä, mikä oli siihen aikaan harvinaista. ■ Oli käytössä vuoteen 1997 asti. ■ Myytiin Lahden seudulla asuvalle harrastajalle vuonna 2001. ■ Ostettiin joulukuussa 2021 takaisin Oripäähän. Oripään VPK:n Ford 600 FORDIN huippunopeus ei päätä huimaa, mutta meteli on pienelläkin kaasutuksella melkoinen. 5.4-litrainen bensamoottori ei kehrää, sekarjuu. Reunanen tietää, että tällä pelillä taloudellinen ajo on lähinnä vitsi. – Kun auto oli aktiivikäytössä, sen kulutukseksi laskettiin litra kilometrillä. Kun auto huollettiin, laski kulutus puoleen litraan kilometrillä. Ei siinä silti kovin kauas huoltoasemalta lähdetty tai ainakin piti katsoa, että huoltoasema on vielä auki, kun tullaan takaisin, pitkäaikaisimpiin palokuntalaisiin kuuluva Reunanen kertoo. Hänen lisäkseen pari nykyistä palokuntalaista on ollut tulta vastaan taistelemassa Fordilla silloin, kun auto oli käytössä. – Minä en päässyt tätä itse ajamaan,muttaolenollut Fiskars päässä ja punaiset haalarit päällä, kun tällä onmenty. Reunanen ja kumppanit kaivavat varastosta näytille vuosikymmenten takaisia kypäriä ja haalareita, jotka näyttävät paljon heppoisemmilta kuin nykyiset varusteet. Kehitystä on tapahtunut vuosien saatossa, ja hyvä niin. Hyttiin mahtui yllättävän paljon porukkaa. Virallisesti istuimia on seitsemälle, mutta ennen kaikki ei ollut niin tarkkaa. Petri Torkki muistaa olleensa auton kyydissä mopoikäisenä, vaikkei ollut edes mukana palokunnan touhuissa. PALOMIEHET JA MUUT APURIT saattoivat potilaan kuntoon kevään mittaan työtunteja laskematta. Aikameni joutuisasti mukavassa porukassa, eikä homma tuntunut väkinäiseltä, sillä mitään isompia yllätyksiä ei korjausprojektin varrelle osunut. – Vai oliko jotain, muut purskahtavat nauruun ja osoittavat kysymyksensäTopi Niemiselle. – No, tulppien kanssa oli jotain… pientä…, Nieminen vastaa vaivaantuneesti. Arvoitukseksi jää, mitä hän tällä tarkoittaa. Mutta ilmeisesti asia liittyy ”tulppien kesken loppumiseen”. – No, hauskaa on ollut, Torkki tiivistää. – Senkin jälkeen vielä, Kuismin lisää ja vilkaisee Niemistä. Katsastusasemalla käynti sujui mukavissa merkeissä. Insinööri ei löytänyt autosta huomautettavaa. – Järven Markku oli katsastanut auton edelliselläkin kerralla, Mika Kuismin kertoo kahden kokeneen kohtaamisesta. Tuoreen leiman kunniaksi palokunnan porukka kävi vappuajelulla, joka kirvoitti kyläläisiltä peukkuja ja iloisia ilmeitä. PALOAUTON HANKKI - MISTA ja kunnostamista on kiitelty kulttuuriteoksi. Nyt, kun perinnekalusto on entrattu, sen säilytystä täytyy miettiä. – Auto täytyisi saada vitriiniin, Kalle Tamminen esittää. Se on varmaa, että auto kaivetaan mielellään esiin, kun paloasemalla tai lähiseudulla on yleisötapahtumia. Ehkäpä sillä voisi lähteä alan kokoontumisajoihin, niitäkin järjestetään. – Kyl maar tällä joku hääkeikkakin heitetään, Torkki vinkkaa kesällä avioon aikoville. Persoonallinen kyyti sopisi hyvin myös vaikkapa eläkkeelle lähettämiseen, jollei bensan käry jamessevä äänimaisema häiritse. Palokuntalaisten mielestä nekin ovat osa historiaa, tärkeä palanen oripääläistä pelastustointa. Kerran autosta luovuttiin. Toiste sitä ei enää käsistä päästetä. Paloauto on kunnostettu, muttei entisöity. Ajan patina saa näkyä. Mika Kuismin, Topi Nieminen, Petri Torkki, Kalle Tamminen ja Hannu Reunanen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=