Suvilehti

SUVILEHTI 2022 55 LOIMAAN LEHTI voilla. Toisaalta kenttä on tarpeeksi syrjässä, jotta ilmatila on vapaa liikennekoneista. – Täällä ei tarvitse pyytää lupaa, vaan voimme nousta vapaasti kolmeen kilometriin saakka. JO VUOSIA Oripään lentokenttä on ollut tunnettu paitsi purjekoneistaan myös taitolentäjäharrastajistaan. –Tämähänonpurjekoneiden lisäksi Suomen taitolentäjien kehto, vuonna 1975 lentämisenaloittanut ja30vuotta oman taitolentokoneenohjaimissa istunut Raimo Nikkanen kehaisee. Taitolento on Nikkasen mukaan vaativa laji, eikä kaikista koskaan tule taitolentäjää, vaikka halua olisikin. – Siinä pitää olla rytmitajua, jotta konetta pystyy ohjaamaan vaikeissakin tempuissa. Hän kertoo itsekin ensin ajatelleensa, ettei opi lajia koskaan, koska alussa kone kieppui hänen käsissään milloin mitenkin päin. – Nykyään taas toivon välillä, että eikö tästä saisi vähän enemmän irti, vuosikymmeniä Arctic Eagles Finland -taitolentoryhmään kuulunut, 77-vuotias Nikkanen nauraa. Hänen omistamansa punainen Pitts Special S-S1 onmaailman parhaita taitolentokoneitaedelleen, vaikkakoneen 50-vuotispäiviävietettiinviimevuonna. Mikään helppo ohjattava se ei kuitenkaan ole, mutta pysyy hallinnassa, kun tietää niksit. – Kone on rakennettu tarkoituksella epävakaaksi, koska se tuo siihen nopeutta. Tämä pyörähtää ympäri sekunnissa. OMA MAAILMANSA ovat puolestaan purjekoneet, joihin Tapio Korpelasanoomenettäneensäsydämensä heti, kun istahti ensimmäisen kerran sellaisen ohjaimiin. Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut lentämisestä ja aloittaneensa harrastuksen moottoripurjelentokoneilla. Lentämisessä häntä viehättää vapauden tunne. Turun Lentokerhon Juha Pirttilampi on lähdössä poikansa Jasperin kanssa yläilmoihin. Jasperille purjekonelento on ensimmäinen. Tapio Korpela varmistaa vielä, että kaikki on kunnossa ennen lähtöä. Raimo Nikkanen aloitti lentämisen vuonna 1975. Punaisen taitolentokoneensa Pitts Special S-S1 hän osti vuonna 1992, ja on lentänyt sen kanssa siitä lähtien lentonäytöksissä. Koska purjekoneessa ei ole moottoria, ohjaaja on riippuvainen auringon säteilyn synnyttämistä ilmavirtauksista eli termiikeistä. Paras lentosää on Korpelan mukaan kesäinen pilvipouta, jolloin termiikkejä on eniten. – Purjekoneella lennetään sään mukaan, ja reitti riippuuolosuhteista. Talvella emme lennä ollenkaan. JATKUU S. 56 Tyypillinen Korpelan päiväreissu kestää kolmesta neljään tuntia, jona aikana tulee kilometrejä noin kolmesataa. Joskus käy niin, että uutta termiikkiä ei löydykään, ja silloin joudutaan etsimään sopiva pelto, johon tehdään maastolasku.

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=