Suomi 100

SUOMI 100 SSS 16 Millaista musiikkia kuun- neltiin, kun ei ollut vielä edes radiota? 17-vuotias halikko- lainen Rauha Aar- nio on kirjoittanut 100 vuotta sitten vihkoon muistiin laulunsanoja, aivan kuten tämän päivän teinikin voisi tehdä. Hän on kas- tanut kynän kärjen mustepulloon ja kirjoittanut vihon päälle: Laulu- vihko, Rauha Aarnio, Halikko. Nyt vihkoa selailee Rauhan pojantytär Erja Koskinen , joka löysi sen ko- titalonsa vinttikomerosta. –Kaikki laulut ovat minulle ihan tuntemattomia. En tiedä myös- kään, missä hän on kuullut näitä lauluja. En usko, että heillä oli gra- mofoniakaan, Koskinenmiettii. Laulujen sanat tuntuvat oi- keastaan aika nykyaikaisilta. On rakkautta, petosta, kaipuuta, kuo- lemaa ja mustasukkaisuutta. –Täällä on tosi traagisia sanoi- tuksia, Koskinen toteaa. Vihkosta löytyvät kappaleet Su- run laulu, Walssi, Äidin haudal- la, Syysiltana, Sinä, Ryöstäjä, Kak- si sanaa, Missis- sipin rannalla, Tuonen ruusu, Tuhlaajapoika, Siniselle kukalle ja Tumma tyttö. Hetkinen, Ryös- täjä-laulun en- simmäinen sä- keistö kuulos- taa sittenkin tu- tulta: ”Oi mik- si mä tummana synnyin, miksen syntynyt vaalea- na. Mun armaa- ni ei lemmi tum- maa, hän lempii vaan vaaleaa.” – Se on ai- noa kohta, jon- ka tunnen. Sehän on siitä Muura- ri-laulusta, Erja Koskinenmuistaa. Rauha Aarnio oli syntynyt vuon- na 1900 Halikon asemanseudul- la Karjanummella. Kun hän oli 17-vuotias, Suomessa ei vielä ol- lut radiolähetystoimintaa, sillä se alkoi vasta 1920-luvulla. Voimme vain kuvitella, kuinka harvinaista huvia musiikin kuuleminen oli. Rauha kirjoitti kuiten- kin laulunsanoja muis- tiin neljän vihon verran. Yksi vihko on kirjoitet- tu vuonna 1917, toinen vuonna 1918, ja kahdes- sa ei ole vuosilukua. –Oikeastaan olin vä- hän yllättynyt, kun löy- sin nämä vihot, sillä isoäiti ei ol- lut mielestäni runoilevaa tyyppiä, Koskinenmiettii. Nuoruusikänsä Rauha Aarnio asui Krapilan talossa Vässiläntien varrella. Erja Koskisella on talles- sa hänen todistuksensa Halikon Nummen kansakoulusta. Siitä nä- kee, että tuon ajan oppiaineita oli- vat uskonto, äidinkieli, maantie- de, historia, laskento, piirustus, kaunokirjoitus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Koulukuvassa Rauha seisoo muiden tyttöjen tavoin esi- liina edessään ja hiukset ylös kiin- nitettyinä. –Hänellä oli pitkät hiukset pal- mikolla vielä vanhanakin. Päivällä palmikko oli nutturalla ja yöllä al- haalla, Koskinenmuistelee. 21-vuotiaana Rauha meni nai- misiin Kaarlo Lehden kans- sa ja tuli mi- niäksi Haja- laan, Hoslan ta- loon, jossa Er- ja Koskinen nyt perheineen asuu. Rauhas- ta tuli maatalon emäntä, ja hän sai kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli 19-vuoti- aana sodassa. – Isoäiti oli säilyttänyt kaik- ki poikansa ad- ressit, ja kun hän otti ne esil- le, hänellä oli ai- na vedet silmissä, Koskinen muis- taa. Leskeksi jäätyään isoäiti tunsi itsensä yksinäiseksi, ja hän oli iloi- nen, kun lapsenlapset kävivät hän- tä katsomassa. –Mamma piti minusta aina hy- vää huolta, kun silloin tällöin yö- vyin hänen luonaan, Koskinen ku- vailee. Rauha Lehti kuoli vuonna 1979. Teinitytön lauluvihko oli täynnä suuria tunteita Sinä Sinä tunne et tuskaa tuota joka raastavi rintaa mun Sinä ymmärrä et myrskyistä yötä jossa taistelen tähtesi sun Sinä leikeit mun lempeni kanssa jonka sait multa kokonaan Sinä jätit, kun toivehet mulla sait kukkahan puhkeemaan Sinä olit mun onneni saari koitin yössäkin löytää sun Sinä pakenit – Eloni maali Mutta syömmehen jäit sinä mun Erja Koskisella on tallessa neljä isoäitinsä Rauha Aarnion nuorena neitona kirjoittamaa vihkoa, jossa on laulunsanoja. Tämä on vuo- delta 1917. SSS/MARKO MATTILA RAKKAUTTA, TUMMIA HIRSIÄ, TUPAKAN- TUOKSUA Salon Seudun Sanomat kysyi lukijoiltaan, mitä satavuotiasta heiltä löytyy. Tarinat vievät aikamatkalle Suomen ja Salon historiaan. TEKSTIT: SSS | Talvikki Salin talvikki.salin@sss.fi Virpi Ahlstedtin (vas.), Taru Hammarénin, Kaarina Ristolaisen ja Marjo Karin nimet löytyvät suvun kasteliinas polvet pitävät yllä liinan perinnettä.