Suomi 100

SUOMI 100 6. JOULUKUUTA 2017 17 Kruunapuolella keisarin kaksipäinen kotka ja klaavapuolella tam- menlehvin ympä- röity teksti 10 PEN- NIÄ ja vuosi 1917. Tällaisella koli- kolla on 100 vuot- ta sitten voinut teh- dä ostoksia. Mutta paljonko, sitä ei ko- likon nykyinen omis- taja Mauno Lehtonen osaa arvioida. Hän on syntynyt vuo- den 1927 alussa eli on kymmenen vuotta nuorempi kuin kolikko. –Yhdeksän päivän päässä oli, ettei joutunut sotaan, Lehtonen toteaa. Halikossa, Tammilehdon pal- velukeskuksessa nykyisin asuva Lehtonen on aina ollut kiinnostu- nut vanhoista esineistä. Sen vuoksi myös 100-vuotias ko- likko on päätynyt hänen haltuunsa. 1980-luvulla hän kävi Sa- lon huutokauppakamarilla ja sii- vosi pois kaapin, jolle ei ollut löy- tynyt ostajaa ja joka olisi muuten mennyt kaatopaikalle. Sieltä löy- tyi tämä raha jamuutamamuukin. Kiikalan Uudesta-Hirveläs- tä kotoisin olevalla Lehtosella on pieni kokoelma vanhoja rahoja, joista osan hän on löytänyt jo pik- kupoikana ja laittanut talteen. Vanhin niistä on suuri, painava viiden kopeekan kolikko vuodel- ta 1782, jota hän lapsena käytti lei- keissä. 1930-luvun rahojen arvo on jo Lehtoselle tuttu. –10 markkaa oli ennen talviso- taa päivätyön tekijän päiväpalkka. Ja Työmies-aski maksoi 3,25 mark- kaa. Minulle annettiin rahat mu- kaan, ja kävin isälle sitä hakemassa. Lehtonen on säilyttänyt myös 500 markan juhlarahan Suomen olympiavuodelta 1952. Suuriko- koisen kolikon toista puolta koris- tavat olympiarenkaat. –Tällä olisi saanut silloin pake- tin ”verokahvia”. Kahvihan oli sil- loin kortilla, hänmuistelee. 10-pennistä koristi keisarin kotka Pitkä kapea pellavaliina, jonka päät on koristeltu taidokkain re- vinnäisin. Ei uskoisi, että liinalla on ikää sata vuotta, sillä siinä ei ole merkkiäkään kellastumisesta. –Liina on tehnyt myös kaksi evakkomatkaa. Sitä ei ole varmaan ikinä pesty, mutta sitä on säilytet- ty rullalla paperin sisällä, sanoo lii- nan omistavaan sukuun kuuluva Marjo Kari. Liinaan on kirjailtu valkoisella langalla jo 64 nimeä. Se kertoo Eli- na ja Herman Hieta- sen perheen tari- nan vuodesta 1917 aina tä- hän päivään asti, sillä lii- naan on kir- jottu kaik- kien heidän jälkeläisten- sä nimet. Vain nuorin, juhannuk- sena syntynyt puuttuu. Kyseessä on kasteliina, jolla kui- vataan kastetun vauvan pää. Lii- na on ollut mukana kaikissa suvun kastejuhlissa. Viime vuosina arvo- kasta liinaa on tosin pidetty vain kauniisti laskostettuna kastepöy- dällä. –Kastetilaisuuden jälkeen lap- sen äiti tai isoäiti kirjailee lapsen nimen ja syntymävuoden liinaan, Marjo Kari kertoo. –Tästä voisi joku nykypäivän ih- minenkin saada idean ja aloittaa uuden suvun kasteliinan kirjomi- sen, hän ehdottaa. 17-vuotias Elina Leino ja 29-vuo- tias Herman Hietanen saivat toi- sensa luovutetun Karjalan Uudel- lakirkolla tasan sata vuotta sitten. Rakkaus syttyi, kun Elina kävi rip- pikoulua ja tutustui kirkon kattoa korjanneeseen kirvesmieheen. Elina Hietanen oli töissä venä- läisen kenraalin rouvalla, ja mor- siuslahjaksi rouva antoi hänel- le hienosta pellavasta tehdyn, 170 senttiä pitkän kasteliinan, jonka toiseen päähän oli kir- jailtu hänen nimikirjaimensa. Jo seuraavana vuonna 1918 syn- tyi esikoinen Aaro, jonka kohta- loksi tuli kaatua 22-vuotiaana tal- visodassa juuri ennen sodan päät- tymistä. Hänen jälkeensä syntyivät kaksostytöt Kaarina ja Anna-Lii- sa vuonna 1925, ja viimeisenä vielä kuopus Hilkka vuonna 1938. Perhe joutui lähtemään Karja- lasta evakkoon ja päätyi eri vaihei- den kautta vuonna 1948 Perniöön. Kaikki muu irtain jäi Karjalaan, mutta kasteliina otettiin mukaan uusille kotikonnuille. –Se oli saatu niin arvokkaal- ta ihmiseltä, että sitä pidettiin tär- keänä, sanoo Kaarina Ristolainen, joka on ensimmäisen liinaan kirjo- tun sukupolven  toinen elossa ole- va jäsen. Kaarina Ristolainen aloitti ni- mien kirjomisen perinteen ja kir- joi liinan ensimmäisen nimen, Aa- ron, äitinsä puolesta. Äiti kuoli jo 46-vuotiaana lavantautiin. Kaarinan, Anna-Liisan ja Hilkan nimien yläpuolelle on kirjottu kun- kin jälkeläiset aina nykypäivään as- ti. Anna-Liisan jälkeläisten nimi- jono on ylivoimaisesti pisin. Toi- seksi eniten nimiä on Kaarinan ni- men yläpuolella, ja sen jonon hui- pulla on liinan toistaiseksi viimei- sin nimi, tänä vuonna kastettu Ja- de . Tyttärentyttärensä nimen kir- joi Marjo Kari. Vaikka suvusta on tullut vuosi- kymmenten kuluessa salolainen, serkukset Marjo Kari, Taru Ahl- stedt ja Virpi Hammarén , koke- vat olevansa yhä myös karjalaisia. –Karjalaisuus näkyy sinnikkyy- tenä, periksiantamattomuutena ja sukurakkautena. –Ja karjalaista on iloinen luon- ne. Me olemme myös sellaisia ky- lään kutsujia, he nauravat. Suvun kastejuhlissa karjalai- suus näkyy erityisesti tarjoilus- sa. Tarjottavaa on oltava runsaas- ti ja monta sorttia. Karjalanpiira- kat ovat jo siirtyneet arkikäyttöön, mutta iso pullakranssi on yhä tär- keä osa ristiäispöytää. Ja tietysti juhlaan kuuluu kasteliina. –Se onmeille arvokas, koska sil- lä on tarina. Sen tunnearvo on val- tava, Virpi Hammarén kiteyttää. Kasteliinassa on jo neljä sukupolvea SSS/MINNA MÄÄTTÄNEN Mauno Lehtonen löysi vuoden 1917 kolikon 1980-luvulla vanhasta kaapista, joka oli päätymässä kaatopaikalle. SSS/KIRSI-MAARIT VENETPALO Kasteliinan ensimmäinen nimi on Aaro Einari. Hän syntyi vuonna 1918. a, jossa on jo yhteensä 64 nimeä. Naiset toivovat, että myös uudet suku- SSS/MINNA MÄÄTTÄNEN