Suomi 100

SUOMI 100 6. JOULUKUUTA 2017 19 Lähes kaikki talon ikkunat ovat edelleen alkuperäisiä, 100-vuotiaita. Vain muutama niistä on uusittu vanhan mallin mukaisesti. Jugendtyylinen kaakeliuuni on Viertolan ainut säilynyt alkuperäi- nen tulisija. Se on edelleen ahkerassa käytössä. Tyyne-tädin kortissa Halikko lukee venäjäksi Terveisiä!Mitäs Sinun rauhaasi kuu- luu? Onkos ollut hauskaa? Muista joskus muakin! Terveisiä kaikille! Ys- tävyydellä Aino. Näin on kirjoittanut korttiin kauniilla käsialalla nuori Aino Paasivaara 16. syyskuuta 1917 Kangasalla ja ajatellut samalla ys- täväänsä Tyyne Rauhalaa , joka asui Halikon Vaskiolla. Aino on postittanut kortin saman tien, ja jo seuraavana päivänä kortti on ol- lutkin Halikossa. Kortti on leimattu ensin Kangasalla ja sitten Halikossa. Molemmissa leimoissa paikka- kunta lukee suomen lisäksi venä- jäksi – olihan Suomi vielä syksyllä osa Venäjää. Nyt kortti on halikkolaisella Ul- laMäättäsellä , jonka täti ja kum- mitäti Tyyne Rauhala oli. Määttä- nen tietää, että Tyyne ja Aino oli- vat naapuritalojen tyttöjä: Aino oli Vaskion Turilasta ja Tyyne vierei- sestä Lähdeojasta. Tyyne oli kor- tin saadessaan 19-vuotias ja asui synnyinkodissaan. Aino oli vähän vanhempi. –En tiedä, miksi Aino oli käy- mässä Kangasalla. Liittyisikö se ehkä opiskeluun? Mutta sen tie- dän, että myöhemmin hänestä tu- li Hajalan vanhainkodin johtajatar, UllaMäättänen kertoo. Tyyne Rauhala puoles- taan pysyi Vaskiolla. Hän meni naimisiin 1921 maanviljeli- jä Toivo Ailion kanssa, ja vuon- na 1925 heille syntyi poika Val- to . Pariskunta vil- jeli Vaskion Ruuhi- koskella Rantasalon tilaa, mutta jo vuon- na 1946 Tyyne jäi leskek- si. Tämän jälkeen hän ei enää pys- tynyt pitämään tilaa vaan myi sen ja osti talon Vaskion Perälästä, missä asui kuolemaansa, vuoteen 1976 asti. Kehitysvammainen poi- ka kuoli jo ennen äitiään, eikä lap- senlapsia tullut. Niinpä tädin esi- neet ovat nyt tallessa veljentyttä- ren luona. –Hän muutti elämänsä aika- na niin vähän, että hänen tavaran- sa ovat säilyneet hyvin, Määttänen toteaa. Tyyne-tädin peruina Määttäsel- lä on paljon vanhoja postikortte- ja, mutta vain yhdestä löytyy vuo- siluku 1917. Kortin osoitepuolel- le on kirjoitettu ”Tyyne” 28p.IX.17 Toivotan Onnea!! Aino. Määttänen uskoo, että kortti on tuonut tädille nimipäiväonnittelut, vaikka Tyy- nen päivä oli tuolloin ja on edel- leen 18. syyskuuta. –Ehkä siinä on tullut kirjoitus- virhe? hän arvelee. Ulla Määttäsellä on hyvät muis- tot tädistään. –Hän oli oikeinmukava, lämmin ihminen, Määttänen hymyilee. Muista joskus muakin! Terveisiä kaikille! Ulla Määttänen tutkii tätinsä Tyyne Rauhalan saamaa 100-vuotiasta korttia. Kortin kuva esittää suomalaista kansantanssia. SSS/MARKO MATTILA Postikortti on leimattu Kangasalla ja Halikossa. Molemmissa leimoissa paikkakunta lukee myös venäjäksi. sä Jouko Savolainen sekä koira ja kissa. Viljasen aikaan talossa oli myös piika, joka huolehti siivoukses- ta ja ruuanlaitosta. Piialla oli keit- tiön yhteydessä oma pienenpieni kamari ja sisäänkäynti. Piian huo- neesta tehtiin myöhemmin puku- huone ja piian eteisestä sauna. Pii- an ulko-ovi pantiin umpeen, mut- ta ulkoapäin ovi näyttää edelleen olevan paikallaan. Hoikkalat ovat remontoineet nämä tilat nykyai- kaiseksi kylpyhuoneeksi ja sau- naksi. –Talo on suojeltu, eikä ulkoasua saamuuttaa, Hoikkala-Savolainen toteaa. Viljasen kuoltua Viertolassa toi- mi ilmeisesti hetken aikaa Per- niön kunnanvirasto. Tämän jäl- keen talon osti kenkäkauppias Miettinen , jonka aikana 1950- ja 60-luvuilla talo peruskorjattiin ja sinne tehtiin muun muassa sisä- vessa. Hoikkalat taas ovat purka- neet monia tuon ajan ratkaisuja ja palauttaneet taloa sen alkuperäi- seen, ilmavaan ja valoisaan asuun. –Osa ikkunoista oli laitettu um- peen, muttame otimme ne uudes- taan esiin. Myös kattoa ja oviauk- koja oli madallettu, jame korotim- me ne takaisin alkuperäiseen kor- keuteen. Alakerran huonekorkeus on kolme metriä, Hoikkala-Savo- lainen kertoo. Lattioissa muovimatto on vaih- dettu parkettiin. Lähes kaikki ta- lon ikkunat ovat edelleen alkupe- räisiä, 100-vuotiaita. Vain muuta- ma niistä on uusittu vanhanmallin mukaisesti. Talo ehti olla vuoden verran myynnissä ja siinä oli vuokralai- sia, kun Hoikkalat ostivat talon. Hoikkalat asuivat tuolloin Salos- sa, mutta Jorma Hoikkala oli jo pi- temmän aikaa katsellut Viertolaa ihaillen. Kun talo sitten tuli myyn- tiin ja kaupat syntyivät, Viertolasta tuli heidän. Talo yllätti uudet asukkaansa positiivisesti. Se seisoo paikallaan ryhdikkäänä vielä sadan vuoden jälkeenkin. Viimeiseksi Anne Hoikkala-Sa- volainen ja Jouko Savolainen ovat korjanneet vähän seinien ulkolau- doitusta. Seuraavana vuorossa on todennäköisimmin kattoremont- ti. 100-vuotiaan talon ylläpito on jatkuva prosessi, mutta vaivansa arvoinen. –Tässä talossa on ihana asua ja kiva järjestää juhlia. Joskus olen nauttinut myös sisustamisesta, mutta viimeiseen viiteen vuoteen minulla ei yrittäjänä ole oikein jää- nyt siihen aikaa, naurahtaa Tam- misaaressa apteekkia pitävä Hoik- kala-Savolainen. Lähteet: Anne Hoikkala-Savolaisen haastattelu Kerttu Innamaa ja Olavi Lindström: Perniön historia III. 1986.