Suomi 100

SUOMI 100 6. JOULUKUUTA 2017 5 SSS | Päivi Malin-Perho paivi.malin-perho@sss.fi Akseli Kärki katsoo pienen lap- sen tarkkaavaisuudella lähellä ole- via kasvoja. 95-vuotiaan Paavo Kärjen kasvot puhkeavat hymyyn pojanpojanpojan säihkyvien sil- mien edessä. Kohtaamiseen tiivistyy paljon pienen maan lyhyestä historias- ta. Lamminniemen hyvinvointi- keskuksessa neljä vuotta asunut ja erinomaisesti viihtyvä Paavo Kärki lähti 19-vuotiaana sotaan puolus- tamaan isänmaan itsenäisyyttä. Kärjen suvun pienin syntyi Suo- men juhlavuoden keväänä valaise- maan läheistensä elämää. Paavo Kärki syntyi Somernie- mellä vuonna 1922. Kun hän kävi kansakoulua, käski opettaja laittaa kädet pulpetille ja napautti kartta- kepillä sormille, jos syyllistyi kep- posiin. Moni joutui myös luokan nurkkaan. – Kuri oli kova, mutta menin ai- na mielelläni kouluun, Kärki sa- noo. Oppilailla oli myös töitä, sillä he huolehtivat muun muassa koulun lämmittämisestä. Opettajia ja van- hempia kuunneltiin ja kunnioitet- tiin, ja syvälle lasten mieliin jäivät torut, jos niitä tuli. Niinpä Paavon lapsetkin tuntevat isänsä tarinan, kun tämä eksyi kovassa aamusu- mussa hiihtäessään järven jäätä pitkin Oinasjärven kouluun. Vas- ta koulun kellojen soitto sai pojan löytämään oikean suunnan. Toru- jahan siitä eksynyt sai, kun koulun kaikki seitsemän uunia olivat kyl- minä. Paavo Kärki kasvoi maatilalla, ja maataloudesta hän myös hankki leipänsä. – Ei silloin edes mietitty muuta, huomauttaa Kärki, jonka veli jäi pitämään kotitilaa. Elämänkumppani löytyi naapu- rista 300 metrin päästä. Avioliit- to Maija-Liisan kanssa kesti 68 vuotta. Kaksi vuotta sitten puoliso nukkui pois. Ennen perheen perustamista isänmaa vaati kuitenkin nuorelta mieheltä oman panoksensa. Jat- kosota syttyi kesällä 1941, ja myös Kärjen tie vei rintamalle. Eräänä aamuna Kärki oli var- tiossa Syvärillä. Tarkka-ampuja joen toiselta rannalta sai hänet su- mun keskeltä tähtäimeensä, räjäh- tävä luoti lävisti rintataskun ja teki pahaa jälkeä vasemmassa kädessä. Kättä hoidettiin Sortavalan so- tasairaalassa heikoin tuloksin. Lo- pulta Kärki pääsi käymään kotona. Tällöin oli kulunut vuosi siitä, kun hän oli sotaan lähtenyt. Käsi jäi seitsemän senttiä toista kättä ly- hyemmäksi, mutta Kärkeä tarvit- tiin edelleen. Niinpä hän toimi ta- kalinjojen huoltojoukoissa sodan loppuun syksyyn 1944. Rauhan palattua hän sai kotiti- laltaanmaata. Niistä ja vaimon pe- rintöpelloista syntyi uusi maatila, ja nuori perhe pääsi rakentamaan omaa taloa. Navetassa oli 6–7 leh- mää, nurkissa muutama kana, ja jouluksi teurastettiin itse kasva- tettu possu. Elettiin aikaa, jolloin joka talossa oli muutama lehmä ja maitotili oli tärkeä tulonlähde. –50-luvulla töitä oli paljon. Hei- nät ja viljat laitettiin seipäälle ja hevosen kanssa tehtiin työt, Kär- ki toteaa. Vuosikymmenet ovat ravistelleet elämää ja työtä, mutta sukupolvien kiinteä yhteys on ja pysyy. KÄRJEN SUVUN TARINA VIE 20-LUVULTA 2000-LUVULLE Somerolaisen Kärjen suvun neljä sukupolvea. 95-vuotiaan Paavo Kärjen takana Mikko Kärki (vas.), Teemu ja Johanna Oksa sekä lapset Konsta ja Maija, Markku Kärki, Paavon pojat Manu ja Pertti Kärki sekä Pertin vaimo Pirjo Kärki, Paavon tytär Merja-Liisa Kärki ja avopuoliso Jouko Kujala, Elina Lemberg-Kärki ja Akseli Kärki. Kuvasta puuttuu vete- raanin kolme lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta. SSS/MARKO MATTILA Navetassa oli 6–7 lehmää, nurkissa muutama kana, ja jouluksi teurastettiin itse kasvatettu possu. Jatkuu seuraavalla aukeamalla