Suomi 100

SUOMI 100 SSS 6 60-luvulla tulivat koneet helpot- tamaan elämää. Kärjen tilalle tu- li ensimmäinen traktori vuonna 1960, seuraavana vuonna oli pui- murin vuoro. Ennen tätä oli per- he kasvanut viisihenkiseksi, sillä Manu syntyi vuonna 1947, Merja- Liisa 1951 ja Pertti 1956. Pojat olivat lapsesta saakkamu- kana maatalon töissä. Seipäillä kuivatetusta viljasta erotettiin jy- vät puimakoneessa. Manu muis- taa vieläkin työn raskauden, kun tappuriin syötettiin vilja käsin. –Kun meille tuli puimuri, puin alkuun puolen kylän pellot. Poikien ollessa peltotöissäMer- ja-Liisa auttoi äitiä huushollin pi- dossa. – Minulle kuului myös tonk- kien haku maitolaiturilta ja niiden pesu. Manu muistelee, ettei lapsena koskaan siivonnut tai tiskannut. –Aloin tiskata vasta, kun menin naimisiin. Töiden välissä ehdittiinmyös leik- kiä. Merja-Liisan aarre oli kummi- tädin tekemä mollamaija. Koulus- sa hypättiin ruutua ja narua. –Myös polttopallo, neljä maa- lia, vettä kengässä ja viimeinen pa- ri uunista ulos olivat suosittuja. Korteilla pelattiin paljonMaijaa. Manu kalasteli tuntikausia lähi- lammilla. –Kännyköitä ei ollut, mutta ku- kaan ei kysellyt perään. Elämisen rytmi oli rauhallinen. –Ei ollut harrastuksia, joiden perässä olisi juostu kellon kanssa kilpaa, Merja-Liisa sanoo. Äiti leipoi leivät ja pullat. It- se kasvatetusta possusta, kanan- munista ja suoraan meijeristä ti- latusta juustosta saatiin vaihtelua ruokavalioon. –Pääasiassa syötiin perunaa ja soosia eli ruskeaa kastiketta. Vä- lillä oli paistettua perunaa, Pertti huomauttaa. Television tulo oli iso juttu. Kun omaa laitetta ei ollut, käytiin tele- visiota katsomassa kylässä. –Kaikki ohjelmat katsottiin, mi- tä sieltä tuli, Manu kertoo. Kärjelle ostettiin televisio vuon- na 1960, sitä ennen oli testattu kaupan kokeilutelkkaria. Merja- Liisan mieleen ovat jääneet Eng- lannin prinsessa Margaretin häät, joita pidetään ensimmäisinä tv- häinä. –Meillä oli tupa täynnä väkeä, kun tulin koulusta. Uuden sukupolven myötä amma- tit muuttuivat, vaikka Pertti Kärki jatkoikin vanhempiensa maatilaa. – Lehmät laitettiin pois heti su- kupolvenvaihdoksen jälkeen. Veljesten tie vei pankkimaail- maan. Manu jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Someron Säästö- pankin Somerniemen konttorista. Pertti työskentelee saman pankin pääkonttorissa. Molempien pank- kiura alkoi Kaskiston kyläkontto- rista. 70-ja 80-lukujen pankki- maailma oli toista kuin nyt. Virkai- lija hoiti myös oman alueen yhdis- tysten tilit ja sihteerin työt, palve- lumaksuja ei ollut ja väki viihtyi sa- vuisissa konttoreissa – pankki tar- josi jopa tupakat. –Kaskiston pieni konttori oli vä- lillä niin täynnä savua, ettei eteen- sä nähnyt, Manu huomauttaa. Koskella asuvasta Merja-Liisas- ta tuli käsityönopettaja. –Äidinäiti oli käsityöihmisiä, ehkä kipinä käsitöihin tuli sieltä. Hän meni töihin ensimmäiseen opettajan paikkaansa Koskelle vuonna 1973, ja sieltä hän jäi myös eläkkeelle. –Pidin aina työstäni. Paavo Kärjellä on kuusi lasten- lasta ja seitsemän lastenlasten- lasta. Merja-Liisalle syntyi Jen- ni-Mari vuonna 1975, Manulle Jo- hanna 1979 ja Jussi 1981 ja Pertil- le Mikko 1981, Risto-Matti 1983 ja Markku 1990. Somero, Vantaa, Sulkava, Uusikaupunki, näin on maailma yhtä sukupolvea kuljet- tanut. Jenni-Mari Ahola asuu per- heineen Vantaalla ja työskentelee Sokos-Emotion-ketjussa henki- löstöresurssipäällikkönä. Hän to- teaa elämänrytmin olevan toista kuin hänen lapsuudessaan, sillä nyt kaikki pitäisi saada heti ja no- peasti. Toisaalta jokaisella lapsel- la on edelleen omat tapansa ja toi- veensa. –Meillä 12-vuotias Aino-Ma- ria lukee valtavasti kirjoja, vuotta nuorempi Kaarlo pelaa koripal- loa mutta tykkää myös tietokone- peleistä. JohannaOksan koti löytyy So- merniemeltä. –En ole ollut täältä koskaan pois pitkää aikaa, 8- ja 6-vuotiai- den lasten äiti kertoo. Myös Johannan mies on kotoi- sin Somerolta. –Kumpikin meistä on aina ha- lunnut jäädä kotiseudulle. On iha- na asia, että omat vanhemmat ovat lähellä ja Maija ja Konsta saavat olla isovanhempiensa kanssa. Jussi Kärjellä matkaa omil- le juurille on enemmän, sillä hän asuu perheineen 370 kilometrin päässä Sulkavalla. –Tapasin vaimoni opiskeluai- kana. Kun hänen kotitilallaan teh- tiin sukupolvenvaihdos, muutim- me Savoon. Luomutilalla on 30 lypsävää ja muuta karjaa, mutta Jussi työs- kentelee Hankkijalla tuotepäällik- könä. –Onneksi vaimon vanhemmat asuvat lähellä ja auttavat tilan töis- sä ja lasten kanssa. Muutenminun pitäisi jäädä pois töistä, 6-vuo- tiaan Vilhelmiinan ja 4-vuotiaan Paavon isä toteaa. Maija ja Paavo. Johanna ja Jus- si halusivat antaa lapsilleen mam- man ja papan nimet. Mikko Kärki ja Elina Lemberg- Kärki rakensivat talon Someron Pyöliin Elinan vanhempienmaille. –Olemme molemmat saaneet kasvaa isovanhempien lähellä. Haluamme tarjota saman myös omille lapsille, Akselin vanhem- mat sanovat. Tietokoneiden vieressä aina hy- vin viihtynyt Mikko on Salossa oh- jelmistotestaajana ja Elina opettaa Someron Joensuun koulussa. Ke- väisin ja syksyisin Mikko hyppää traktoriin ja auttaa appiukkoaan maatilan töissä. –Traktori tuli tutuksi jo kotona. Toimitussihteerinä ja tuottaja- na Uudenkaupungin Sanomissa työskentelevä Risto-Matti Kärki on toiveammatissaan. –Olen pienestä pitäen halunnut urheilutoimittajaksi. Veljessarjan nuorin Markku on kirvesmies ja asuu Someron kes- kustassa. –En ole osannut olla koskaan poissa kotoa. Rakentaja on ylpeä ammatis- taan ja haluaa tehdä työnsä kun- nolla. –Entisajan rakentajilla oli am- mattiylpeyttä ja rakennukset teh- tiin hyvin. Sitten alettiin tehdä täyttä sutta. Nyt pitäisi ottaa oppia vanhasta ja palauttaa ammattiyl- peys taas kunniaan. Kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, purkkis, brönttö, kart- tu. Leikillä, jossa yksi on etsijä ja muut yrittävät pelastaa vangiksi jääneitä, on monta nimeä, mutta ydin kestää vuosikymmenestä toi- seen. –Me vaihdoimme aina vaatteita ja pipoja, jotta etsijä ei tunnistai- si. Samaa tekevät nyt omat lapset, Jenni-Mari Ahola sanoo. Hänelle lapsena iso asia olivat yhteiset koulumatkat äidin kans- sa. –Talvella kuljimme kouluun potkukelkalla tai hiihtäen. Silloin oli talvisin lunta. Somerniemen mökillä on aina vietetty paljon aikaa. –Kesäisin soudimme ruuhel- la järven yli mammalle ja pappalle hakemaanmaitoa. Isovanhemmilta tarttui elä- mään toiveikkuus. –Heistä heijastui aina ajatus sii- tä, että elämä järjestyy. Omaan perheeseen Jenni-Mari on tuonut isovanhemmilta myös 36-vuotias Mikko Kärki sai 16–17-vuotiaana lainata äitinsä matkapuhelinta. Maaliskuussa syntyneen Akselin kännykkäaika on vielä edessä. SSS/MARKO MATTILA Markku Kärki on kirvesmies. Hän toivoo, että entisajan ra- kentamiseen kuulunut ammat- tiylpeys tulisi takaisin. SSS/MARKO MATTILA Kärjen perheen ensimmäinen auto oli punainen kupla-Volkka- ri, joka hankittiin 60-luvun alus- sa. – Muistan vieläkin rekkarin HOH-97, Merja-Liisa Kärki sanoo. SSS/MINNA MÄÄTTÄNEN ”Osalla lapsista ei tunnu olevan nykyään mitään rajoja kotona, mutta lapset ovat paljon rohkeampia, tietävämpiä ja välittömämpiä kuin me olimme.” Johanna Oksa Jatkoa edelliseltä aukeamalta