Suomi 100

SUOMI 100 SSS 8 SSS | Elina Lahti elina.lahti@sss.fi Hugon silmät tuikkivat iloisesti äi- din sylissä. Naama on yhtä hymyä. – Hän on aina aurinkoinen, kun herää, äiti Anni Pitkäsuo sanoo. Juuri päiväuniltaan herännyt Hugo Pitkäsuo on vasta alle yksi- vuotias. Alkuvuodesta eli tarkal- leen 28.1. syntynyt Hugo on vain pari päivää vanhempi kuin Vilja Ruska . Myös Vilja on äitinsä Annuk- ka Ruskan mukaan iloinen ja tyy- tyväinen vauva. Molemmilla on myös yksi isosisarus, Hugolla kak- si- ja puolivuotias Sofia- sisko ja Viljalla kolmevuotias Otso -veli. Hugo ja Vilja asuvat Muurlassa, jo- ka oli sata vuotta sitten itsenäinen kunta. Suomen itsenäistymisen vuon- na Muurlassa syntyivät muun mu- assa Armas Nurmi, Lauri Heino ja Tauno Lehti . Mahtoivatko he vauvoina olla tekemisissä keskenään, sitä ei ole tiedossa. Sen sijaan Hugo ja Vilja tapaavat äitiensä kautta yhteisissä riennoissa ja ovat Anni Pitkäsuon mukaan ”bestiksiä”. Hugo ja Vilja ovat syntyneet pal- jon puhuttuun hyvinvointi-Suo- meen, joka on hyvin erilainen kuin Suomi sata vuotta sitten. Todella erilaista voi Hugon äi- ti kuvitella. Pelkästään hänen lap- suudestaan reilun 20 vuoden takaa maailma onmuuttunut paljon. – Jominun pienen elämäni aika- na on tullut hirveästi muutoksia, miettii Hugon äiti Anni Pitkäsuo. – Ei meillä ollut lapsena känny- köitä, ja sain ensimmäisen kän- nykkäni vasta yläkouluikäisenä. Hän vertaa tilannetta nykyai- kaan, jolloin lapsiin voidaan pi- tää yhteyttä modernin tekniikan avulla. Tekniikka on kiinnostanut myös jo Hugoa kovasti. Annukka Ruska löytää nopeasti hyvin konkreettisen eron perheen omien harrastusten kautta. He matkustelevat paljon, ja pikkuinen Vilja on ehtinyt lentää jo moneen suuntaan lomalle. – Puolitoista kuukautta vanha- na Lappiin ja kesällä Indonesiaan, Annukka Ruska kuvailee. Jos Hugoa kiinnostaakin ny- kyteknologia kännyköineen ja ohi kulkevine traktoreineen, Vil- ja puolestaan on äitinsä mukaan energinen. – Hän on tosi kova touhuamaan ja osallistuu kaikkeen. – Hän on solahtanut meidän perheeseen ja arkeen sopivasti. Minkälaisina Hugon ja Viljan äi- dit näkevät lastensa tulevaisuu- den? Mihin ammattiin he mahta- vat valmistua? Tätä he eivät ole vie- lä miettineet. – Ajattelen enemmän kokonais- kuvaa, että heidän olisi hyvä ol- la. Tuen heitä, mitä he ikinä ha- luavatkaan ruveta tekemään, Anni Pitkäsuo sanoo. Annukka Ruska puolestaan sanoo, ettei hän mieti edes sitä, asuuko perhe Muurlassa ja käykö Vilja lähellä olevaa koulua. – Otso kyllä on miettinyt, hän nauraa. Viljan isoveli Otso on vaihtanut vuoropäivin haaveitaan, jotka liit- tyvät urheiluun. Haastattelupäivä- nä hän haaveilee jääkiekkomaali- vahdin urasta. Sekä Anni Pitkäsuo että An- nukka Ruska ovat huolissaan siitä, minkälaisessa maailmassa heidän lapsensa elävät. – Olen miettinyt, onko meillä enää elintilaa, kun luonnossa ta- pahtuu niin paljon, Annukka Rus- ka viittaa saasteisiin. Hän on kuitenkin positiivinen ja muistuttaa, että nyt on herätty ongelmiin ja niistä myös keskus- tellaan. Anni Pitkäsuo tunnustaa, että on alkanut omien lastensa myö- tä pohtia ympäristöasioita enem- män. Hän selvittää ruuan alkupe- rää, ostaa herkästi luomua ja pyr- kii välttämään turhaa kulutusta. Muurlaan koottu näyttely kertoo eri-ikäistenmuurlalaisten elämästä. JUHLAVUONNA SYNTYNEELLÄ HYMYHERKÄSSÄ Kun muurlalaiset Armas Nur- mi, Lauri Heino ja Tauno Lehti syntyivät, eivät tavalliset ihmiset lentäneet lomailemaan maailman toiseen ääreen. Tosin Taunon lap- suutta leimasivat monet muutot paikkakunnalta toiselle perheen mukana. Jotakin sadan vuoden takaises- ta elämänmenosta Muurlassa ker- too kunnan asioita käsitellyt ko- kous ennen vuodenvaihdetta. Se oli Muurlan ensimmäinen kunta- kokous itsenäisen Suomen aika- kaudella. Kokous päätti esimerkiksi siitä, että työttömille voidaan kustan- taa halkosylyn verran polttopuuta työttömyyslautakunnan harkin- nanmukaan. Kokouksessa mietittiin myös mahdollista maantien rakenta- mista hätäaputyönä. Lisäksi pää- tettiin korvata huono-osaisille muun muassa sairaala- ja apteek- kikuluja. – Tuolloin elettiin pula-ai- kaa, Muurlan kotiseutuyhdistyk- sen puheenjohtaja Hanna-Maija Saarimaa selittää. Saarimaa on yksi kotiseutuyh- distyksen puuhaihmisistä, jotka ideoivat Suomen satavuotisjuh- lan kunniaksi ihan omanlaisensa näyttelyn Muurlan kotiseutumu- seoon. Siinä muurlalaiset ihmiset ovat päässeet pääosaan. Heistä tarinan aloittavat vuon- na 1917 syntyneet miehet, jotka ovat myös sankarivainajia. Sen jäl- keen eri vuosikymmeniltä on valit- tu aina kaksi kymmenen vuoden välein syntynyttä, joiden pienois- elämäkerrat ovat päässeet näytte- lyyn. Viimeisimmät ovat alkuvuo- desta syntyneet HugoPitkäsuo ja Vilja Ruska. Sata vuotta sitten syntyneiden kolmen muurlalaisnuorukaisen elämästä tuli sodan vuoksi lyhyt: he kaatuivat sodassa. Ennen sotia heistä jokainen eh- ti löytää jo oman suunnan elämäs- sään. Armas Nurmi oli jo ennen va- rusmiespalvelustaan töissä Mat- hildedalin ruukissa peltisepän opissa. Hänen valintaansa on luonneh- dittu tuon ajan nuorelle epätyypil- liseksi, kun hän jo nuorena muutti kotiseudultaan. Armaksella oli myös morsian, joka kävi Armaksen kotona vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Armas Nurmi oli kuollessaan kirjoilla Muurlassa. Isä haki pojan ruumiin reellä Salon rautatiease- maltaMuurlan kirkolle. Annukka Ruskan mukaan Vilja on tosi osallistuva ja energinen lap- si, vieressä isoveli Otso. Sodassa kuolleita kaivattiin kotona