Suomi 100

SUOMI 100 SSS 14 Tältä näytti Leinon vuonna 1917 rakennettu ja 1948 laajennettu valimo vuonna 1968. Samana vuonna sen toiminta lopetettiin, ja 1969 valimo- toiminta käynnistyi Leinonkadulle rakennetuissa, uusissa, moderneissa tiloissa. LEINON ARKISTO Maatalouskoneiden tuotan- to monipuolistui koko ajan, ja en- simmäisen maailmansodan alla valikoima ulottui Tähkyri-puima- koneesta aina Salo-kotitarvemyl- lyihin ja Aino-tuulimoottoreihin asti. Myös polkupyörien kokoon- pano aloitettiin, ja Leino-yhtiöil- tä valmistui Veikko-, Voitto- ja Aa- murusko -merkkisiä pyöriä. Muutaman työntekijän verstas oli vuoteen 1913 mennessä laajen- tunut 75 työntekijän konetehtaak- si. Oli perustettumyös rautakaup- pa, oma voimalaitos ja saha. Todellisen kasvupotkun antoi maailmansota, joka haittasi ulko- maankauppaa ja sai sotaa käyvän Venäjän tekemään huomattavia sotatarviketilauksia suomalaisilta. E. & J. Leinolta keisari tilasi vuon- na 1915 yhteensä 2000 kappaletta ambulanssi-, ammus- ja kuormas- tokärryjä. Venäläisen tilauksen työllistävä vaikutus oli valtava, sillä esimer- kiksi taottuja osia varten tarvittiin 49 seppää ja yhtämonta päällelyö- jää. Vuonna 1916 yhtiössä olikin jo 240 työntekijää. – Kun vallankumouksen jäl- keen entistä Venäjää ei enää ol- lut, kysyttiin, kuka tilaukset mak- saa. Suuri osa suomalaisista tava- rantoimittajista jäi ilman maksua. Isoisäni Jalo Leino onnistui kieli- taitoisena neuvottelemaan uuden tahon kanssa, ja yhtiö sai maksun erilaisina tavaroina. Saloon tuo- tiin useampi junanvaunullinen ta- varaa, jotka saatiin myytyä, ja näin päästiin jatkamaan eteenpäin, Lii- sa Leino kertoo. Kasvavalle työntekijäjoukol- le tarvittiin lisää tuotantotiloja, ja vuonna 1915 E. & J. Leino vuokrasi kreivi Armfeltilta Joensuun kar- tanon tontin Salon rautatieasemaa vastapäätä. Uusi valimo valmistui tontille syksyllä 1917, ja siellä teh- tiin ensimmäiset valut. Toiminnan varsinaista aloitta- mista viivästytti kuitenkin sisällis- sota. Jo marraskuussa 1917 suur- lakon yhteydessä Leinon tehtaal- la oli levottomuuksia, ja sisällis- sodan alettua tehtailijat Edvard ja Juho Leino joutuivat pakene- maan Salosta punakaartin vallat- tua kauppalan tammikuun lopus- sa 1918. Jalo Leino jäi hoitamaan teh- dasta, joka jatkoi toimintaansa, kunnes 6. huhtikuuta punakaarti käski lopettaa työt tehtaalla. Tuo- tanto ehti kuitenkin olla pysäh- dyksissä vain pari päivää, sillä val- koiset saapuivat Saloon jo 12. huh- tikuuta ja palauttivat vanhan val- lan. Pian tämän jälkeen valimo aloitti toimintansa. Kun Leinon valimo perustettiin, siellä työskenteli aluksi vain pari- kymmentä henkilöä. –Se oli aluksi pieni osasto, jos- ta tuli kuitenkin ajan myötä yh- tiön pääliiketoiminta. Yhtiö siirtyi puusta metalliin, Liisa Leino ker- too. Vanhanaikainen valimo oli an- kara työympäristö. 1500-asteinen uuni hehkui, ja runsas häkä ai- heutti joskus valureitten pyörtyi- lyä. Työ oli lähes kokonaan käsi- työtä, ja sen tekijöiltä vaadittiin huolellisuutta ja fyysistä voimaa. Liisa Leino muistaa pikkutyttö- nä kerran käyneensä vanhassa va- limossa isänsä Heikki Leinon kanssa. Kun vallankumouksen jälkeen entistä Venäjää ei enää ollut, kysyttiin, kuka tilaukset maksaa. Suuri osa suomalaisista tavaran- toimittajista jäi ilman maksua. Isoisäni Jalo Leino onnistui kieli- taitoisena neuvottelemaan uuden tahon kanssa, ja yhtiö sai maksun erilaisina tavaroina. Liisa Leino Jatkoa edelliseltä aukeamalta Onnittelee satavuotiasta Suur-Seudun Osuuskauppa SSO Jos juhlapöydästäsi puuttuu jotakin, tarkista aukiolomme osoitteesta www.sso.fi