LOIMAAN SEURAKUNTA

2 LOIMAAN SEURAKUNTA YHDESSÄ Olettehan syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu. 1. Piet. 1: 23-25 Kasteen kautta synnytään uudesti siihen jouk- koon, jonka Kristus on vapauttanut kuolemasta ja synnistä. Niinpä mitä tahansa meille täällä maan päällä tapahtuukin olemme kasteen kautta ylös- nousseitten joukossa. Ensiksi nousi Mestarimme Jeesus Kristus ja kerran nousevat kaikki kristityt. Taivaspaikka on meille varattu. En silti halua vai- pua jonkinlaiseen kristilliseen fatalismiin, vaan toi- von, että tämä Raamatun sana lohduttaa meitä ja saa meidät tekemään parhaamme yhteiseksi hy- väksi näinä aikoina. Taisin kesällä saarnatakin kris- tillisen fatalismin vaaroista näinä aikoina. Seurakuntapastori Janne Rauhala Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää, enkelin siipien havinaa ja iloa onnea syvää. Lasten virsi Tahtoisin toivoa sinulle Tässä lasten virressä on tähän aikaan sopivat sa- nat. Toivoisin, että osattaisiin iloita niistä hyvistä asioista mitä meillä on. Asian ei tarvitse olla iso, kunhan tulee siitä itselle hyvä mieli ja ilo. Ja aina parempi jos sitä iloa ja hyvää mieltä voi myös toi- selle antaa. Lastenohjaaja Anna-Kaisa Heikkilä Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Her- ran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimey- dessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan. Jes 50:10 Tämä raamatun kohta kuvastaa luottamuksen eli us- kon - ja samalla myös toivon - merkitystä. Luotta- mus on eräänlaista pakenemista, toisin sanoen tur- van etsimistä. Se on luopumista epätoivosta. Kyyni- syys ja ahdistus houkuttelevat uskomaan, ettei parem- paa tulevaisuutta eikä pelastusta ole tulossa. Mutta tällainen ajattelu syntyy siitä väärästä käsityksestä, että tiedämme varmasti mitä vaikeuksia edessämme on.Mutta näinhän asia ei ole. Siksi epätoivoonpaitsi erehdystämyös järjetöntä.KutenMaunoKoivistoon osuvasti kirjoittanut: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” II kappalainen Ari Pääkkönen Me tiedämme, että kaikki koituu niiden par- haaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Room 8:28 Tämä jae vastustaa kaikkea katkeruutta ja mennei- den virheidenmurehtimista. Jumala voi kääntää kai- kenpahanhyväksi,myös omat tuskalliset ja nolot vir- heemme ja jopa syntimme ja laiminlyöntimme jos an- namme elämämme Herran käsiin ja turvaudumme häneen. II kappalainen Ari Pääkkönen Jeesus sanoo: Missä kaksi tai kolme on koolla mi- nun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. Matt 18:20 Tämä korostaa ihmisten välisen yhteyden merki- tystä. Kristus lupaa olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.Hänon luonammemyös yk- sinäisyydessä ja lupaa kuulla rukouksemme. Mutta vapahtajamme on eri tilanteissa läsnä eri tavalla. Ju- malan Poikana, joka on samaa olemusta kuin Isä, hänonkaikkialla.Mutta emme aina koe ja tunne hä- nen voimaansa ja hyvyyttään samalla tavalla. Jokai- nen ihminen on heikko ja avuton yksin, mutta tois- ten kanssa voimamme kasvaa. Siksi meidän sopiikin ahdistusten aikana etsiä Jumalanmeille antamaa tu- kea ja lohdutusta lähimmäisiltämme. Herra tahtoo siunatameitä erityisesti toisten ihmisten välityksellä. II kappalainen Ari Pääkkönen SANAA SINULLE. Avun saajasta sen antajaksi K aksi vuotta sitten menetin lähimmäiseni, Leena Taavitsainen kertoo. Heillä oli yhteistä aikaa vain viisi vuotta, mutta Leena Taavitsaisesta tuntui kuin vuosia olisi ollut paljon enemmänkin. - Niin paljon ajalta sain. Ikävä olikin menetyksen jälkeen kova. Niin kova, että pian Leena Taavitsaisesta alkoi tuntua siltä, että ilman apua hän ei selviäisi. Niinhänkääntyi Loimaan seurakunnanpuoleen. - Minun ei ole koskaan ollut vaikeapyytää apua. Isä jo aikoinaan opetti, että kysyvä ei tieltä eksy, hän muistaa. Apua hän on elämässään tarvinnut. - Kolmas lapseni kuoli puolentoista vuorokau- den ikäisenä. Hänellä oli niin vaikea sydänvika, että mitään ei ollut tehtävissä. Vauvan menetys sysäsi Leena Taavitsaisen ma- sennukseen, jota ei kuitenkaan heti havaittu. Lo- pulta lasten isä vei leikki-ikäiset pojat ja Leena Taa- vitsainen uppoutui työhönsä kirjanpitäjänä niin, ettei kohta enää tehnyt mitään muuta. Viimein tilanne oli niin paha, että vaikka hän oli lähes ympäri vuorokauden tilitoimistolla, hän ei saanut tehtyä töitään. - En saanut mitään aikaiseksi. Hän huolehti työkseen muiden raha-asioista, mutta omat asiat olivat jääneet kaikki hoitamatta. Diagnoosi oli lopulta syvä masennus. - Olen saanut seurakunnalta sielun ja ruumiin ravintoa. Hän asuu yksin, ja luottamukselliset keskuste- lut seurakunnan työntekijöiden kanssa ovat olleet avuksi vaikeissa tilanteissa. Samoin seurakunnan kautta saadut ruokakassit. Ystäviä hänellä on, mutta ei paljon ja heitä hän ei ole halunnut huolillaan liikaa rasittaa. - Itselle omat ongelmat ovat aina jokapäiväisiä ja niitä katselee liian läheltä. Se on auttanut, kun saa puhua ja saa tukea. Hän pohtii, että seurakunnasta saatu keskuste- luapu on ollut sopivan ”ulkopuolista” – ulkopuo- linen osaa katsoa ongelmia kauempaa ja nähdä sel- keämmin myös ratkaisuehdotuksia. - Ehdotukset ovat olleet ihan realismia. Lohdutus on kyllä tärkeää, mutta Leena Taavit- sainen on oppinut, että pitää pyrkiä myös eteen- päin. Asioista yli. Hän vannottaa muitakin hakemaan apua. Sitä saa, hän sanoo ja luettelee elämänsä varrelta monia ihmisiä ja tahoja, jotka ovat auttaneet. Jotka ovat kuunnelleet ja oikeasti kohdanneet. Esi- merkiksi eräällepsykiatrille lähteeTurkuun terveiset. Edelleen eteen tulee silti muita rankempia ai- koja. Esimerkiksi joulua hän ei halua kovasti juhlis- taa, ja on tehnyt jouluvalmisteluja oikeastaan vii- meksi odottaessaan nuorinta lastaan. - Hänen oli määrä syntyä joulukuun alussa ja tein kaiken valmiiksi, kun tiesin, että kahden pie- nen lapsen ja vauvan kanssa en ehtisi. Vauva ja hänen menetyksensä muisto vyöryy välillä kipeästi mieleen ja erityisesti joulun alla. Muisto tuntuu vievän voimat ja masennuksen ajoilta tuttu neuvottomuus ja kykenemättömyys palaa. - Haluan vain vetäytyä hiljaisuuteen. Mutta, nykyään hän jo tietää, mitä silloin tu- lee tehdä. - Työ on aina ollut minulle terapiaa. Hän on toiminut rankkojen aikojen lääkkeeksi esimerkiksi vammaisavustajana, mutta polvikivut eivät enää mahdollista kokopäivätyötä. Leena Taa- vitsainen käykin esimerkiksi nykyään erään ikään- tyneen pariskunnan luona juttelemassa ja autte- lemassa siinä missä pystyy. Haastattelun jälkeen- kin hän oli menossa heidän luokseen imuroimaan. - Kun on saanut jotakin, siitä tulee niin hyvä mieli, että haluaa myös antaa jotakin. Edes jotain pientä. Joskus se voi olla leivonnai- nen, joskus jotakin muuta. Kissat ovat hänelle tärkeitä ja hän ompelee esi- merkiksi niille petejä kankaista, joita hän käy os- tamassa Tex-Vexistä. Kankaidenuuden elämän suunnitteleminenon ilo ja se, että kykenee edelleen tekemään jotakin, vaikka kuinka pieniä hommia, tuntuu tärkeältä itsestäkin. - Masennuksessa on itsetunto nollassa ja tulee se alemmuudentunto. Kun sitten pystyy tekemään jotakin, tulee sellainen tunne, että kyllä minä vielä pystyn. - Nykyään jo tulee sellaisia hetkiä, että tun- tuu, että nyt tätä asiaa on jo märehditty tarpeeksi, että ei, tähän ei jäädä, hän sanoo ja silmät maskin yläpuolella kripistyvät hymyyn. Hän miettii, että onko sisukkuus ja syvistäkin vesistä pintaan palaaminen sen ansiota, että hän on tehnyt sitä pienestä pitäen. Pienenä keskosena syntyneen on pitänyt. Myös lapsuudenkodin turva on kantanut vielä aikuisenakin. - Olen saanut lapsena kokea olevani rakastettu. Elämä on arvaamaton, se on pitänyt opetella. Ja hyväksyäkin. - Olen kuitenkin peruspositiivinen ihminen, en ole katkera. Minulla on moni asia tosi hyvin. Haaveitakin on. - Pitääkin olla. Osa toteutuu, osa ei. • AKR Loimaa • Dinolift, tiimit 5, 9, 11, 14, 15 ja 17 • Hankkija Siemenkeskus Alastaro • K- Citymarket Loimaa • K-Market Turuntie • Lions Club Sinivuokot • Loimaan Joet -yhdistys • LoimaanMannerheimin lastensuojeluyhdistys • Loimaan Prisma • Loimaan seudun reserviläiset ry • Loimaan seurakunnan luottamushenkilöt • Loimaan seurakunnan vapaaehtoiset • Sukkien, lapasten ja pipojen yms. kutojat • Vallox:n henkilökunta • VipPet:n asiakas • Yksityiset lahjoittajat • Valtion opetus- ja kulttuuri- ministeriön korona-avustus Lahjoittajat vuoden aikana Leena Taavitsainen kertoo saaneensa seurakunnalta sielun ja ruumiin ravintoa. Marika Maijala ja Soili Väisänen Loimaan seurakunnasta muistuttavat, ettei ole niin pientä tai isoa asiaa, etteikö seurakuntaan voisi olla yhteydessä ja pyytää apua. He toivovat, että apua rohkais- tuttaisiin pyytämään jo ennen kuin ongelmat ovat karanneet suuriksi.