SEURAKUNTASANOMAT

2 5/2020 Pääkirjoitus TIMO VIITANEN R aamattu alkaa luonnontilasta ja päättyy (eräänlaiseen) kaupun- kiin. Siinä välissä, kuten hyvissä kirjoissa aina, tapahtuu paljon. Miltä näyttää Raamatun suhde kaupunkei- hin? Katsotaanpa: Babylon. Vanhan testamentin mukaan paikallinen väestö pyrki rakentamaan tor- nin, joka ulottuisi taivaaseen. Jumala ei pitänyt suunnitelmaa hyvänä, ja niinpä kaupunkilaiset havaitsivat eräänä päivä- nä puhuvansa täysin eri kieliä – yhteinen viestintäväline puuttui. Sama ongelma on sittemminkin vaivannut urbaaneja raken- nusprojekteja: virkamiehille, kunnallispo- liitikoille, rakentajille, arkkitehdille ja kan- salaisille ei tahdo löytyä yhteistä kieltä millään. Tornia tai muuta rakennelmaa, jo- ka toisi taivaan maan päälle, ei yrityksistä huolimatta edelleenkään ole rakennettu. Yleensä taivaaseen asti kohonnevat vain kustannukset. Jeriko. Kaupungin muurit saatiin luhis- tumaan marssimalla kaupungin ympäri ja soittamalla suuria torvia; sitten kaupunki vallattiin. Torvet voivat yhä koitua kaupun- gin kuin kaupungin tuhoksi, varsinkin pääs- tessään vaikuttamaan kunnalliseen päätök- sentekoon. Babylon, osa 2. Juutalaisten pakkosiir- tolaisten asutuskohde, johon ei tultu ha- lukkaasti: vanhan kotimaan kaipuu oli ko- va, eikä miehitysvalta aina herättänyt järin suurta luottamusta uudelleenasuttamiensa parissa. Sitkeästi kuitenkin yritettiin ja so- peuduttiin uusiin oloihin: profeetta kehot- taa kovia kokeneita maanmiehiään ”harras- tamaan sen kaupungin menestystä”, johon heidät on siirretty asumaan – siis ”kotou- tumaan”. Työskentely uuden kotikaupungin hyväksi kun edistää omaa ja koko yhteisön hyvinvointia. Aivan täysin ei kuitenkaan haluta assimiloitua: juutalaiset eivät edel- leenkään osallistu paikalliseen pakanalli- seen jumalanpalvelustoimintaan, vaan pi- tävät kiinni ”isien uskosta”. Jerusalem. Juutalaisten maallinen ja hen- gellinen pääkaupunki. Ylhäisestä asemas- taan huolimatta (tai siksi) sekään ei säästy kritiikiltä. Toiveet kaupankäynnin sapattira- joitusten poistamisesta saavat profeetoil- ta haukut. Kuninkaiden tapa pitää vallasta kiinni hinnalla millä hyvänsä nähdään sekin pääkaupungin kielteisenä piirteenä. Kaikes- ta tästä huolimatta Jerusalemin arvo säi- lyy: kaupunki itse on pyhä, Herran temp- pelin pyhittämä – jospa vain sen asukkaat ryhtyisivät elämään sen arvon – ja Jumalan tahdon – mukaisesti! Pyhän kaupungin jul- muuden saa tuta myös Jeesus itse. Rooma. Uuden testamentin aikainen Rooma on maailmanvallan pääkaupunki. Se on kaupallisen ja poliittisen, vaikkei ai- na sotilaallisen, vallan keskittymä; sieltä vaikutetaan koko Välimeren alueen kohta- loihin. Kristityille se on niin vainojen kuin mahdollisuuksienkin kaupunki: Roomassa on jo hyvin varhain merkittävä kristillinen seurakunta, jonka vaikutus säteilee kauas. Myöhemmin, kun valtiollinen (Länsi-)Roo- ”…kauniina kuin Jerusalmi ennen!” * M enneenä kesänä ehdittiin jo hieman huo- kaista helpotuksesta, kun poikkeusolosuh- teet tuntuivat hellittävän. Toki mielissä oli mahdollinen uusi kevään kaltainen tilanne syksyn koittaessa. Nyt tiedämme, että tilanne ei ole hel- pottumaan päin, vaan paremminkin on jouduttu ryhty- mään uusiin toimiin viruksen leviämisen hidastamiseksi. Voidaan vain kuvitella, kuinka ahdistava tilanne on kai- kille niille, joiden toimeentulo on suurelta osin riippuvai- nen toiminnoista, joita nykyiset rajoitukset ja suosituk- set erityisesti rasittavat. Ravintola- ja matkailuala sekä lukemattomat esiintyvät taiteilijat ja näihin liittyvä yksi- tyisyritteliäisyys ovat kovalla koetuksella. Yhä useammin kuulee ns. käytäväkeskusteluissa kannettavan huolta juuri näistä ihmiskohtaloista. Toki myös monien muiden alojen työntekijöistä, joita poikkeavat olot rasittavat. Pandemiaa koskeva uutisointi alkaa varmasti jo kyllästyt- tää monia. Tuntuu siltä, että muusta ei juuri puhutakaan. On kuitenkin valitettava tosiasia, että poikkeavilla oloilla on paljon vaikutusta seurakunnan toimintaan ja erityises- ti seurakunnan läsnäoloon seurakuntalaisten keskuudessa. Edelleen on aihetta kiittää kaikkia, jotka ovat ideoineet ja kehittäneet uusia tapoja toimia. Seurakuntalaiset ovat myös ottaneet omakseen uusia toiminnan muotoja, ku- ten esimerkiksi netin videotallenteita. Uudenlaista yhtei- söllisyyttä ja yhteisvastuullisuuttakin on ehkä muodos- tunut. Mutta silti yhteen tulemisen ja yhteisöllisyyden kokemuksissa on menetetty paljon. Nyt jo tähyillään erityisen huolestuneina tulevaan. Päi- vien lyhenemisen ja valon heikkenemisen myötä on to- tuttu odottelemaan joulun valoja ja joulun mukanaan tuomia tapahtumia. Miten näihin varaudutaan ja missä muodossa niitä kyetään toteuttamaan? Jollain lailla yhteisvastuullisuus näkyy siinäkin, että kyl- lästymisen, jonkinasteisen näköalattomuuden ja pai- nostavan ilmapiirin keskellä löydämme tapoja rohkaista toisiamme. Tällä hetkellä ei ole juuri mahdollista miet- tiä, miten tästä palataan menneen kaltaiseen elämään. Pandemian jälkeisen ajan varmuudesta ei ole tietoa. On valitettavasti vain hyväksyttävä se, että nyt toimitaan annettujen mahdollisuuksien mukaan ja uudistutaan toi- mimaan näissä olosuhteissa, tuudittautumatta tilanteen väliaikaisuuteen. Jälkimmäinen olisi pakoa väärään todel- lisuuteen. Syksy on ollut joka tapauksessa kaunis. Luonto on tar- jonnut värikylläisyyttään, jos arki onkin muuten tuntu- nut harmaalta. Kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen, mitä hyvää ja kaunista ympärillä on tarjolla, kuin siihen, mitä ehkä puuttuu. Edelleen kauniita syyspäiviä toivottaen Timo Hukka kirkkoherra Normaali karkaa yhä kauemmas ma romahtaa, kirkko ottaa pitkälti kan- taakseen sen tehtävät ja pyrkii pitämään yhteiskuntaa koossa. Vainojen aikaan kir- joitettu Ilmestyskirja taas näkee Roomas- sa uuden Babylonin, hengellisen pakkosiir- tolaisuuden, vieraantumisen ja pahuuden symbolin, omaan hillittömyyteensä ja ylet- tömään ylellisyyteensä hukkuvan vainoajan ja verenvuodattajan. Uusi Jerusalem. Raamatun päätöstah- tien kaupunki ei enää ole tavallinen, maal- linen kaupunki. Enää ei tavoitella taivaita; maailma on muuttunut uudeksi ja parem- maksi, taivas on tullut maan päälle. On mielenkiintoista, että kaikesta kaupunkikri- tiikistään huolimatta Raamattu esittää toi- von ja tulevaisuudenuskon symboliksi juuri kaupungin: pyhän, jumalallisen ja kovin toi- senlaisen , mutta kaupungin yhtä kaikki. Se ei tunne perinteisen kaupungin vaaroja, sen pimeitä puolia ja väkivaltaa, sillä Jumala it- se on sen valona ja turvana. Sen asukkai- ta yhdistää kokemus Jumalan hyvyydestä ja suojeluksesta. Miten sellaisessa kaupungissa eletään, jossa on turvallista ja hyvä olla? Sitä voi miettiä jo nyt; jotain voisimme ehkä yrit- tää toteuttaakin. Vai mitä? Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, joka viihtyy sekä maalla että kaupungissa – toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. * A. Kivi, Seitsemän veljestä PIXABAY