2 4/2021 Pääkirjoitus K äsissä oleva lehti vaikuttaa ko- vin rohkaisevalta ja alkavan toi- minnan läpikäyminen miltei hengästyttää. Pitkän tauon jäl- keen pääsemme aloittamaan seurakunnan toiminnan jokseenkin normaaliin tapaan. Jatkuva tilaisuuksien rajaaminen, peruutta- minen ja erityisjärjestelyistä huolehtiminen alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Pandemia ei ole missään nimessä ohi, vaan koronan muunnokset huolettavat edelleen. Rokotusten kattavuus mahdollis- taa kuitenkin normaaliin elämään palaami- sen. Ilman lääketieteellisiä perusteita roko- tuksesta kieltäytyminen voi jonkin verran alentaa rokotekattavuutta. Rokotteista kieltäytymistä voitaneen pitää jokseenkin edesvastuuttomana muutenkin kuormittu- neen terveydenhuoltomme hyväksikäyttö- nä. Onneksi pääosin palaamme jälleen in- nolla harrastusten pariin. Pandemiasta, tai paremminkin siihen suhtautumisesta, on paljon opittavaa. Puolitoista vuotta sitten tilanne oli kaikille uusi eikä kunnollisia toi- mintamalleja näyttänyt olevan valmiiksi mietittyinä. Viruksen leviämistapoja ei tun- nettu kunnolla, viestintä oli sekavaa ja pää- töksentekojärjestykset ristiriitaisia. Sekava tilanne oli sinänsä ymmärrettä- vä, vaikka olikin yllättävää, että tällaiseen kriisiin ei oltu mitenkään varauduttu, ai- nakin se siltä tuntui. Rajoituksin ja ohjeis- tuksin onnistuttiin melko hyvin tilanteesta selviämään. Kuitenkin jälkikäteen joudu- taan myös punnitsemaan, kuinka paljon tarpeetonta hankaluutta, yksinäisyyttä ja suoranaista kärsimystä tuli aiheutetuksi ylimitoitetuilla rajoituksilla ja ristiriitaisilla ohjeistuksilla. Jälkiviisaus ei ole kovin hyvä viisauden la- ji, mutta virheistä oppiminen on. Seurakunnassa on pohdittu toiminto- jen alkaessa, mikä vanhassa on säilyttämi- sen arvoista ja miten mennyt on avannut näkökulmia uusiin tapoihin kommunikoi- da ja tarjota tukea seurakuntalaisille erilai- sissa elämäntilanteissa. Digiloikastakin pu- hutaan. Sellainen on otettukin, ikään kuin huomaamatta, kun jotkin varsin nopeasti käyttöön otetut toimintatavat ovat tulleet jäädäkseen. Kun tässä lehdessä esitellään alkavia toi- mintoja, näkyy siitä, että seurakunta on toiminut läpi pandemian. Diakoniatyössä ei ole tapahtunut katkoksia, paremminkin tarve on lisääntynyt. Monet toiminnat ovat kuitenkin olleet tauolla. Kuorot, konsertit, kerhot, piirit, perhekerhot jne. tarjoavat yh- dessäolon hetkiä, joita on todella kaivattu. Moni iloitsee myös siitä, että perhejuhlia voi jälleen järjestää ilman rajoituksia. Kas- tetilaisuudet, häät, hautajaiset, rippijuhlat, niitäkin on kaivattu. Itse toivoisin, että paljolti tauolla ollut vapaaehtoistoiminta voisi palata sille hie- nolle tasolle, jota salolaiset ovat aina osoit- taneet. Syksy on vuodenajoista värikylläisin. Yh- tä värikylläisenä näyttäytyy seurakunta tässä lehdessä. Toivotan teille kaunista, yhteisöllistä syksyä. Timo Hukka kirkkoherra Kohti toiminnan syksyä TIMO VIITANEN A ina palovaroitinkaan ei riitä. Seu- raava tapaus on kerrottu Danie- lin kirjassa. Siitä laulaa myös Mies mustissa, Johnny Cash. Tarinan alussa on kuningas. Hän on ta- vallista mahtavampi kuningas, joten hänel- lä täytyy tietenkin olla tavallista mahta- vampi jumala. Niinpä hän teettää sellaisen. Ja kun kerran tavallista mahtavampi ku- ningas on valmistuttanut tavallista mah- tavamman jumalan, sitä tulee kaiken kan- san kunnioittaa. Siltä varalta, että joku ei muuten ymmärtäisi, kuningas antaa asias- ta määräyksen. Tässä vaiheessa tarinaan ilmestyvät ilmi- antajat. He ilmaisevat mitä alamaisimmin suuren huolensa valtakunnan hyvinvoinnis- ta, kun sen virkamiehissä on sellaisia kuin nuo kolme juutalaista (nimittäin Sadrak, Mesak ja Abed-Nego), jotka kopeasti kiel- täytyvät kunnioittamasta kuninkaan mää- räystä ja hänen jumalaansa. Eikö asialle tu- lisi tehdä jotain? Kuningas ei kuulemastaan ilahdu. Hän kutsuu kolmikon luokseen ja selvittää asian: miten on, palvotteko vai ette? Jos ette, mi- ten ajattelitte selvitä elävinä? Kolmikon vastaus on selkeä: kyllä meidän Jumalam- me aina yhden kuninkaan käsistä meidät pelastaa. Ja vaikka ei pelastaisikaan, emme silti suostu epäjumalanpalvontaan. ”Missä ihminen, siellä ongelma” (J. V. Stalin). Asialle tehdään jotain . Kuningas rai- vostuu ja määrää miehet sidottaviksi ja hei- tettäviksi pätsiin. Tarina ei kerro, mimmoi- nen polttouuni on kyseessä; hyvin, hyvin kuuma kumminkin. Miehet heitetään uu- niin, varmaan ja tuskalliseen kuolemaan. Kuningas tarkastelee synkän tyytyväisenä tilannetta: ongelma on ratkaistu. Vai on- ko? Kolmen sidotun miehen asemesta hän näkee uunissa mielestään neljä miestä eikä kahleista tai köysistä puhettakaan. Eikä se neljäs sitä paitsi ole ihan kuka tahansa. ”Ju- malan pojan” näköinen, arvelee kuningas. Ja ymmärtää yskän: näiden kolmen miehen juutalainen Jumala on tosiaan pelastanut heidät. Kuninkaan hengellisen kokemuksen syvyyttä emme tiedä eikä se meille kuu- lu, mutta hän on tarpeeksi reaalipoliitikko ymmärtääkseen, että on juuri jäänyt juma- lineen toiseksi. Sen hän myös tunnustaa, käskee noutamaan kolmikon pois uunista ja osoittaa ylistyksensä ja kunnioituksen- sa näiden miesten oudolle, mutta ilmeisen voimakkaalle Jumalalle. Paluu palosta tekee hyvää myös kolmen kaveruksen virkaural- le, kuten sopiikin: he ovat sentään osoit- taneet, että selkärankaa löytyy – vastus- tetaan vaikka kuningasta, jos määräys on jumalaton. Kolmen miehen ihmeellinen tarina on synnyttänyt kulttuurituotteita jo ennen Johnny Cashiäkin*. Ns. Kolmen miehen kii- tosvirsi tulessa , jonka löydät Vanhan testa- mentin apokryfisten eli deuterokanonisten kirjojen joukosta (ks. Lisäykset Danielin kir- jaan ), on kirjoitettu ikään kuin ylistyslauluk- si, jota nämä kolme olisivat voineet laulaa koettelemuksensa aikana. Tämän veisun pohjalle on syntynyt myös mm. nykyisen virsikirjamme virsi 457 sekä (osin) 461. Suosittelen! Onko kolmen palamattoman miehen ta- rina muutakin kuin hyvä tarina? Voiko sii- tä oppia jotakin? Tarina kuvastaa sitä juu- talaista periaatetta, jonka mukaan lähes kaikista säännöistä voidaan joustaa, kun on ihmisen henki ja terveys kysymyksessä, mutta on semmoistakin, joka on liian tär- keää, jotta siitä voisi joustaa. Tästä käyte- tään nimitystä ”kiddush ha-Shem”, ’(Juma- lan) Nimen pyhittäminen’ . Mitäs muuten Jeesus käskikään meidän pyytää Isä meidän -rukouksessa? Vieläkö jokin on meille niin pyhää, että siitä ei anneta periksi? Vai onko kaikki kaupan, kunhan hinnoista sovitaan? * The Fourth Man in the Fire -kappaleen kir- joitti tiettävästi muuan Arthur Smith. Tun- netuksi se on tullut ennen kaikkea Johnny Cashin esittämänä. Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, jonka mielestä tuli on hyvä renki ja huono isäntä. Vähän niin kuin rahakin. Kolme viileää kaveria