Mikkelinpäivä on nimensä mukaisesti arkkienkeli Mikaelin ja kaikkien muiden- kin enkelien päivä. Enkelit ovat jotain semmoista, mistä ei ihan tarkkaan tiedä, että mitä, mutta sen verran tietää, että aina kun niitä Raamatussa (tai muualla) vastaan tulee, ne ovat Jumalan läsnäolon erityinen merkki. Enkeli on merkki siitä, että Jumala ei ole unohtanut; että hän auttaa. Joskus apu voi tosin tulla myös varoittavan viestin muodossa: olet me- nossa kohti tuhoa, käänny ajoissa! Jostain kumman syystä mikkelinpäi- västä on Suomessa tehty lasten kirkko- pyhä, ehkä siksi, että ei tarvitse puhua kiusallisesta ja epäilyttävän mytologi- Mikkelinpäivä 1 Keskiajan kirkko vietti marraskuun alus- sa kahta pyhäpäivää. Marraskuun en- simmäinen päivä oli omistettu ”kaikil- le pyhille”. Silloin muisteltiin yhteisesti kaikkia kirkon historian esimerkillisiä ih- misiä, siis niitä, joista me kaikki voisim- me ottaa oppia. Marraskuun toisena päivänä vietettiin, yleisön pyynnöstä, ”kaikkien sielujen päivää”, jolloin jokai- nen saattoi muistaa edesmenneitä lä- heisiään, siis niitä, jotka olivat ”ihan tavallisia ihmisiä” tai ehkä kelpasivat korkeintaan varoittavaksi esimerkiksi, mutta saattoivat silti olla rakkaita ja tärkeitä. Joskus tosin muistamisen mo- tiivina saattoi olla myös hieman tai- kauskoinenkin huoli siitä, että kuolleet ymmärtäisivät pysyä ”omalla puolel- laan”… Reformaattorit – Luther ja kumppanit – torjuivat periaatesyistä tämän kaksi- Kaikkien sielujen päivä ja Pyhäinpäivä 2 Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on suomalaisessa kalenterissa vanhastaan ollut tuomiosunnuntai. Silloin on muis- tuteltu mieliin viimeistä tuomiota ja si- tä, että jokainen on velvollinen teoistaan vastaamaan Jumalan edessä. Ajatus ei ole trendikäs. Eettinen autonomia kuu- lostaisi paremmalta. Mutta haluaisinko oikeasti elää maailmassa, jossa millään ei ole mitään väliä? Jossa kuka tahansa saa kohdella lähimmäisiään miten hu- vittaa? Itse asiassa me elämme jo sel- laisessa maailmassa: ihmiskauppa, lapsi- työvoiman käyttö, kidutus ja moni muu pahuuden laji kukoistaa. Vastuun ajatus ei siis ehkä olisikaan hullumpi. Jo vuosikymmeniä on katoli- nen kirkko kuitenkin viettänyt tätä sun- nuntaita Kristuksen kuninkuuden sun- nuntaina . Merkitysero on pieni, mutta selkeä: meidän ei pidä jäädä odottele- maan viimeistä tuomiota ”sitten jos- kus”. Kristus on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra jo nyt. Sillä, miten kohte- lemme toisia ihmisiä, on väliä jo nyt. Ja se on hyvä asia. Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai 4 4/2021 Kirkkovuosikalenteri Mikkelinpäivästä tuomiosunnuntaihin TIMO VIITANEN sen kuuloisesta enkeliaiheesta aikui- sille. Lapsille(kin) saa ja pitää puhua enkeleistä, mutta mikkelinpäivän raa- matuntekstien enkelit ovat kyllä vähän jotain muuta kuin uskonnollisen käyttö- taiteen söpöt suojelusenkelit. Raamatun enkelitkin kyllä suojelevat, mutta enem- män poliisin tai puolustusvoimien tyy- liin. Tosipaikan tullen hyvinkin tarpeel- lista, mutta ei ehkä ensisijaisesti lasten juttu. Vai onko sittenkin? Lapset kyllä pitävät sekä supersankareista että pii- paa-autoista. päiväisen juhlinnan, koska heistä ei ol- lut sopivaa jakaa kristittyjä kahteen eri luokkaan. Yksi yhteinen juhlapäivä saisi vastedes riittää kaikille. Periaate on si- nänsä kaunis ja sen lähtökohta kunnioi- tettava, ja tätä järjestelyähän meilläkin on sittemmin noudatettu. Mutta riittää- kö se? Me muistamme kyllä ”omia” vai- najiamme – hyvä niin – mutta miten on laajemman kristillisen yhteisön laita? Mitä jos tänä vuonna tutustuisimme jonkun meille aiemmin tuntemattoman ihmisen elämäkertaan ja kysyisimme, mitä siitä voisi oppia? Voisiko se roh- kaista meitä uskoon ja lähimmäisenrak- kauteen maailmassa, jonka arvot ovat usein jotain ihan muuta? Se ei ole omil- ta läheisiltämme poissa, ei eläviltä eikä kuolleilta. PIXABAY PIXABAY PIXABAY 3