SEURAKUNTASANOMAT

4 5/2021 Kirkkovuosikalenteri adventista talvi-Heikkiin TIMO VIITANEN Adventti on kummaa aikaa. Odotetaan saapuvaksi jotakuta, joka on jo saapu- nut. Jonkinlainen paastonaikakin on, ai- nakin kirkkotekstiilien väristä päätellen, mutta suomalaiset mässäilevät kuin vii- meistä päivää. Mitä ihmettä? Adventti katsoo lähelle ja kauas. Odo- tetaan Joulun Lasta. Hänen tarinansa, tarina Jumalasta, joka ei unohda mei- tä, lämmittää pakkassäällä edelleenkin. Mutta me tiedämme myös, miten tari- na jatkui. Olemme kuulleet, mitä Jeesus opetti ja miten hän paransi sairaita; mi- ten hänet ristiinnaulittiin ja miten hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin – niin kuin me uskontunnustuksessa lau- summe. Ja sitten me jatkamme: istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikeal- la puolella ja on sieltä tuleva tuomitse- maan eläviä ja kuolleita. Siis tuomaan oikeutta niille, jotka eivät ole saaneet oikeutta. Tätä Jeesusta me odotamme. Tarina jatkuu. Haluatko olla osa sitä tarinaa? Adventti 1 Tapaninpäivänä kirkko pukeutuu punai- siin. Tämä kirkkotekstiilien värinvaihto ei ole mitään joulupukkimeininkiä, vaan se muistuttaa päivän nimikkohenkilön, Jerusalemin diakoniajohtaja Tapanin, kohtalosta. Tämä diakoni Tapani eli kris- tillisen kirkon alkuaikoina, ja kun niihin aikoihin ei somea ollut vielä kukaan kek- sinyt, voisi luulla, että kaikki elivät rau- hassa ja sopusoinnussa keskenään. Mut- ta niin vain Tapani joutui puolustamaan uskoaan kiivaassa väittelyssä, jonka pää- tökseksi hänet sitten maalitettiin (tai oi- keastaan kivitettiin). Vieläkö tämmöis- tä on pakko tapahtua? (Näyttää olevan. Voisiko asialle tehdä jotain?) 3 Tapaninpäivä, 2. joulupäivä Tapaninpäivän jälkeen joulu katoaa jo- honkin. Ei pitäisi: ei se mihinkään lopu. Kolmas joulupäivä (27.12.), apostoli ja evankelista Johanneksen muistopäivä, puhuu siitä, mistä päivänsankari itsekin mieluiten: Rakastakaa toisianne. Pitäkää huolta toisistanne. Neljännen joulupäi- vän (28.12.) karmea tarina kuningas He- rodeksen verilöylystä kertoo puolestaan, mitä tapahtuu, kun pelko etuoikeutetun aseman menettämisestä saa vallan. Kummankin päivän tarina on meidän maailmamme tarina. Kumman version valitset? 4 Kolmas ja neljäs joulupäivä 5 6 ”Pitäis lapselle saada nimi…” Tämmöi- sen pyynnön kanssa lähestytään seu- rakuntaa aika monta kertaa vuodes- sa. Vastaukseksi ei riitä, että ”no miten olis Pekka”. Sovitaan ristiäiset; vauva saa kasteen, ja siinä sivussa kuulutetaan pienen ihmisen nimi julkiseen käyttöön. Juutalaiseen perinteeseen kuuluu, et- tä poikalapsi ympärileikataan kahdek- san päivän ikäisenä (laske itse, monta- ko päivää on joulusta uuteenvuoteen!). Niin Jeesuskin. Siinä yhteydessä ihmiset saivat kuulla, että pojasta tulisi – niin: Jeesus. Eli ”Jumala pelastaa” tai jotain sinne päin: osuva ja kuvaava nimi. Sit- temmin, aikuistuttuaan, Jeesus kehotti oppilaitaan pyytämään asioita Jumalal- ta hänen nimessään. Eli siis hänen luval- laan (jolloin tietenkin pyydetään vain semmoisia asioita, joiden pyytämiseen on lupa…). Näin kristityt rukoilevat edel- leenkin. Kristilliseen loppiaisperinteeseen on vanhastaan kuulunut liitu. Siis ihan ta- vallinen taululiitu, jommoisen jotkut meistä muistavat kouluajoiltaan. Se siu- nataan kirkossa ja sillä kirjoitetaan kodin oven päälle, että +2+C+0+M+2+B+1+ Siinä on paljon ristejä, niin kuin kris- tityillä pitääkin olla, ja siinä on alka- neen vuoden vuosiluku. Ja sitten siinä on kolmen sanan alkukirjaimet: Chris- tus Mansionem Benedicat, ”Kristus siu- natkoon tämän asumuksen”. Ja saattaa- pa olla niinkin, että alkukirjaimista tulee mieleen kolme mesopotamialaista täh- tientutkijaa: Caspar, Melchior, Balthasar. Heidän nimiään ei kyllä mainita Raama- tussa, mutta pitkät perinteet niillä on. Ja loppiaisena nämä kolme viisasta ukkoa, minkä nimisiä sitten olivatkaan, tulivat osoittamaan kunnioitusta pikku Jeesuk- selle. Hienoja lahjojakin toivat. Saitko sinä kultaa, mirhamia ja suitsu- ketta joululahjaksi? Älä huoli: jos et saa- nutkaan, mene ja osta kaupasta liituja. Tiedät, mitä tehdä. Kristus sinunkin ko- tisi siunatkoon. Uudenvuodenpäivä Loppiainen 7 Loppiaista seuraavana sunnuntaina viete- tään Jeesuksen kastamisen muistopäivää. Länsimaissa tämä juhla on syyttä suot- ta jäänyt syrjään, kun loppiainen kolmi- ne tietäjineen kiilasi sen paikalle. Itäisen kristikunnan perinteessä Herran kasteen juhla jatkaa edelleen vahvasti syvimmän keskitalven suurena juhlana. Silloin toi- mitetaan vedenpyhitys. Pohjoisessa, ku- ten Suomessa ja Venäjällä, se tehdään jäällä avannon äärellä, paukkui pakkanen miten tahansa. Etelämpänä, esim. Krei- kassa, pappi heittää käsiristinsä mereen, ja paikkakunnan nuoret miehet kilpaile- vat siitä, kuka ehtii sen ensin noutamaan. Voittaja saa mainetta ja kunniaa. Muutenhan risti ei yleensä mainetta ja kunniaa tuotakaan. Kristuksen seuraami- nen on heikomman puolelle asettumista: siitä saa harvoin kiitosta. Mutta kun seu- raavan kerran avovettä näet, vaikka sitten vain juomalasissa, niin pysähdypä hetkek- si miettimään sitä, miksi Jumalan Poika piti kastaa. Siksikö, että hän halusi aset- tua meidän puolellemme? (Siksipä siksi.) Herran kasteen päivä 2 Enkelit paimenille, Betlehem, noin vuonna 0: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Joulu 8 Talvi-Heikki Tammikuun 19. päivä on Suomen en- simmäisen marttyyrin, piispa Henrikin, kuolinpäivä. Tarina Henrikin kuolemasta Köyliönjärven jäällä lienee suomalaisille tuttu. Henrikin kuolinpäivä osuu kätevästi sille viikolle, jolla koko maailman kristityt rukoilevat kristittyjen ja kirkkojen yksey- den puolesta. Se viikko puolestaan ulot- tuu Pietarin tunnustuksen muistopäivästä 18. tammikuuta (ks. Mark. 8:29) Paavalin kääntymyksen muistopäivään 25. tammi- kuuta (ks. Ap.t. 9). Hyvässä seurassa siis ollaan! Liitytäänkö kristikunnan yhteiseen rukoukseen?