SEURAKUNTASANOMAT

8 5/2021 RIITTA KOIVISTO I sänpäivä meni jo, mutta ”isänvuosi” jatkuu vielä, voisi Kaija Tuomala sa- noa. Tammikuussa hän alkoi työskennel- lä oman isänsä, Sulo Lehvälammen, muis- tiinpanojen kanssa, ja niistä muokattu kirja Matkani Karjalan kunnailta on nyt muiden- kin luettavissa. Isän muistelmat olivat syntyneet usean vuosikymmenen aikana, ja isä oli kahdek- sankymppinen vuonna 2004 luovuttaes- saan ne tyttärelleen: – Tos on heille tarina, lukevat tai eivät, Kaija Tuomala kuvittelee isänsä miettineen. Tutustuin isääni uudelleen – Ennen tunsin isäni vanhana miehenä, nyt näin hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa, Tuomala kertoo. Mielikuva isän ulkonäöstäkin eli kerto- muksen edetessä. Tarina kuljettaa nuoren Sulon sekä hänen vanhempansa ja kaksi sisartaan Karjalasta Ilmajoen kautta Pertteliin. Muutaman vuo- den päästä uutta elämäänsä rakentavaan evakkoperheeseen liittyi myös ilmajokinen Kerttu, Sulon vaimo, vilkas ja huumorinta- juinen pohjalainen nainen. – Toinen on idästä ja toinen lännestä ja saivat varsinaissuomalaisia lapsia, kuvasi Kaijan äiti joskus perhettään. Sulo-isä taas ei ollut ”tyypillinen karja- lainen” supliikkimies, Kaija Tuomala miettii, mutta ehkä hän olisi kertonut tarinaansa, jos olisi kovasti kyselty. Hän oli kuitenkin omimmillaan kirjoittaessaan. Ja kun paappa kirjoitti, lastenlapsetkin tiesivät, ettei häntä saa häiritä. Uusi näkökulma sotaan ja Karjalaan Lapsena Kaijan Tuomalan mielestä Karjala- ja sota-asiat olivat esillä välillä kyllästymi- seen asti, mutta nyt isän elämäntarina ava- si historian eläväksi. Hänelle uutta oli esimerkiksi se, että kun talvisodan alta väestöä alettiin evakuoida Karjalasta, vasta 15-vuotias Sulo jäi lähetik- si auttamaan evakuoinneissa aluesotapolii- sia, johon joukkoon hänen isänsä kuului. Sittemmin lyhennetyn varusmiespal- velun suoritettuaan Sulo oli sodassa. Suu- rimmin Kaijaan kolahti se, että isä oli ollut ratkaisevissa Vuosalmen, Äyräpään ja Sin- tolanniemen taisteluissa. – Että vaikka sota on iso ja kamala asia, niin kuinka pienestä se loppujen lopuksi oli kiinni, että me ollaan itsenäisiä. – Siihen se sitten päättyi, oli isä kirjoitta- nut muistiinpanoissa. Sodan loppuessa hän oli 20-vuotias. Evakkojoulu oli erilainen Kirjassa on myös Sulon siskon muisto hä- nen viidentoista ikäisenä viettämästään joulusta Perttelissä. Oman asumuksen li- säksi oli saatu rakennettua oma, väliaikai- nen korsusauna, ja ”saunan jälkeen kotona tuoksuivat vastaleivotut karjalanpiirakat, pulla ja tietysti myös joulukinkku”. Piirakoista osa oli varmasti perunaa, sillä ne olivat Kaijan mummon Olgan ja nyt hä- nen itsensäkin lempipiirakoita. – Ne pitää vain syödä ihan tuoreina. Jouluaaton ateria oli vähän kuin joskus tavallisinakin pyhinä, jolloin saatettiin syö- dä ”lihapottia” ja perunapiirakoita, joita kastettiin pataan, josta ne imaisivat nes- tettä oikein kunnolla. Päälle nostettiin vie- lä punaista, pehmeää ”syylihaa”. Herkku- ruoka, joka säästi pyhäpäivät kokkaukselta. Aattokirkkoja ei myöskään ollut vaan kir- kossa käytiin jouluaamuna. Ja vasta joulupäi- vänä syötiin kinkun kanssa kaikki mahdolliset laatikot, sienisalaatit, rosollit ja muut. Juhlat ovat taas ovella Joulua ennen juhlitaan Suomen itsenäisyys- päivää, jota varten Kaija keskittyy juhlapu- heen tekemiseen. – Suostuin, kun ajattelin, että isä olisi tyttärestään ylpeä. Ja itsenäisyyteen liitty- vät asiat ovat nyt saaneet syvemmän mer- kityksen. Jouluksi nostetaan koristeita esille pik- kuhiljaa. Ruuat tulevat olemaan ”hyvinkin perinteiset”. – Koskas niitä sitten syödään, ellei jou- luna! Aattona käydään hartaudessa, ja lähisuku juhlii yhdessä. Ja tänä jouluna joku saa lu- kea evankeliumin Karjalan murteella. Kaija Tuomalan isänvuosi Kaijan karjalanpiirakat ovat kaikkien pertteliläisten tuntemia. Taidostaan hän kiit- tää äitiään, joka pohjalaisena näki vaivaa opetellakseen anopiltaan piirakan teon. Kirjoittanut Lauri Kantee Ja niin päivin tapahtu sillee, et keisar Aukustus anto käskyn, jot kaik maalima ihmiset pittää panna henkverol. Se ol ensimäine verolpano ja sattu siihe aikaa, ko se Kyrenius ol Syyria maaherra viras. Ja käsky mukkaa kaik sit tietyst männiit verolpantavaks, jo- kahine ommaa kaupunkihee. Ja nii se läks, Joosehvikkii Kalileast, Nasareti kaupungist panettammaa itsijää verol Juu- teaa, Taaveti kaupunkii, minkä nim ol Petlehem. Hää ko näät ol Taaveti sukkuu. Kerallie sil reissul Joosehvi otti morseimeen Marin, joka uottel lasta. Ja siin käi sit niinikkästee, et siel Petlehemis viimisillää ollee Mari synnyttämise aika tulkii, ja pyörähytti esikois- poja. Mut ku hyö eijjolt saaniet itsellie kortteerii majatalost, ni Mar joutu tyrkkäämää lapse talliruppuu makkaamaa. Sammaa aikaa ol siin likkeel paimenii akkiloimas lampaitaa peltoloilt yöaikan. Yks kaks hei iessää seisokii Herra enkel, ja pimijä yö muuttu kerral ko kirkas päivä, ja paimenet pölästyit siit nii, et männiit ihan menetyksihee. Mut anha olla, se enkel sanokii heil, et älkää turhaa pölästykö. Ilosanomanha mie teil ilmotan, ja sellasen ilosanoman, mikä tulloo kaikel kansal. Tuol Taaveti kaupungis on teil tänä yön näät syntynt Vapahtaja, ja hää on Ristus ja Herra, neuvoks mie sanon teil viel, et työ löyvättä justikkää synty- nieen, kapaloijun lapsen tallirupus makkaamas. Ja samal siihe enkellöi parvee lähätäis suur sakki taivaallissii sotamiehii, ja hyö ylistiit Jumalaa ja sannoit, et Kunnia olkoo Ju- malal korkeuksis ja maas rauha ihmissii kese, jotka on häne mielsuosiossaa. Ko enkelit ol männeet takasii taivaasee, ni paimenet sannoit toisillee ”Lähetääkii het paikal tuon Petlehemmii katsomaa, mitä siel on oikee sattunt sellasta, mist tuo enkel meil haasto”. Ja nii hyö läksiit niilt jalasijoiltaa, ja männiit kiireest Petlehemmii. Sielt hyö löysiitkii Marin ja Joosehvin, sekä tallirupus makkaavan lapsen. Ko hyö ol tään nähniet, ni hyö kertoit muilkii, mitä enkel ol heil täst lapsest sanont. Ja kaik kutka sen kuuliit, ihmettelliit paimenii puhetta. Mut Mar paino kaik nää sanat mielehee, ja miit- ti niitä sisässää. Paimenet männiit takasii lampaihee luoks, sekä kiittiit ja ylistiit Jumalaa kaikest siint, mitä hyö ol sinä yön kuulleet ja nähniet. Pertteliläinen Kaija Tuomala tutustui isäänsä uudelleen toimittamalla kirjan, jonka pohjana ovat hänen karjalaisen isänsä muistelmat. Jouluevankeljum Karjalan murteel