2 1/2022 Pääkirjoitus TIMO VIITANEN Useimmille ihmisille, jotka ovat koskaan elämässään rukoilleet – ja niitä on yllättävän paljon, vaikkei se päälle päin näykään – rukous alkaa siitä, että pyydetään Jumalalta jotakin. Jotain, mitä todella tarvitaan, tai sitten jotain, mitä oikein kovasti halutaan, oli se tarpeellista tai ei. Se on helppoa: pieni lapsikin sen osaa. Jossain vaiheessa sitten havaitaan, että ei ihan kaikkea saa, mitä pyytää – ei Jumalalta eikä joulupukilta. Se on terveellinen havainto. Havainnon pohjalta voi sitten esim. a) katkeroitua, b) päätellä, että Jumala = joulupukki ja unohtaa koko jutun, tai c) todeta alistuneesti, että hyvä on: ”tapahtukoon sinun tahtosi”. On onneksi olemassa myös d-vaihtoehto. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” ei välttämättä ole alistuneen, masentuneen tai toivosta luopuneen ihmisen rukous. Se voi olla myös sellaisen ihmisen rukous, joka on oppinut mukauttamaan oman tahtonsa siihen, mikä on häntä itseään suurempaa. Siihen, mikä tapahtuu joka tapauksessa. Joka on oppinut näkemään hyvää tai ainakin uuden toivon siemeniä siinä, mitä tapahtuu – kaikesta huolimatta. Tältä pohjalta voi uskaltautua uudestaan toivomaan ja luottamaan. Toivon ja luottamuksen ilmausta taas voi olla uusi rohkeus rukoilla. Pyytäen, ei vaatien, ja hyvästä kiittäen. Miten rukoilet, sellainen olet. Tai sellaiseksi tulet. Tapahtukoon sinun tahtosi? UNSPLASH Valoa kohti Usko, toivo ja rakkaus lienevät niitä tunneskaalaan liittyviä suuntauksia, jotka useimmin ilmenevät Raamatun lehdillä. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että toivo pandemian hellittämisestä ja vapautuminen rajoitusten keskellä kipuilusta on perusteltua, paremminkin kuin toiveajattelua. Tässä lehdessä kerrotaan toivosta monestakin näkökulmasta, unohtamatta sitä tosiseikkaa, että pandemialla on ollut pitkäaikaisia vaikutuksia. Eristyneisyys on koetellut erityisesti vanhusväestössä lisääntyneenä yksinäisyytenä ja suoranaisena syrjäytymisenä. Lapsia ja nuoria on koetellut monien harrastusten vaikeutuminen ja etäopetuksen tuomat haasteet. Ajankohtaisiin haasteisiin vastaaminen on aina ollut Yhteisvastuukeräyksen vahvuutena. Keräyksen teemasta päätetään verraten myöhään ennen keräyksen alkamista, ja käytössä ovat sekä keräyksen toteuttamiseen että avun perille toimittamiseen valmiit ja luotettavat kanavat. Tämänvuotisessa keräyksessä näkyy teemana ”Anna mun tulevaisuus takaisin”. Lausahdus kuvaa sitä menetetyltä tuntuvaa aikaa, joka on mennyt pandemian keskellä. Pari vuotta on pitkä aika elämässä, joka ei ole kestänyt vielä kovin kauaa. Samalla se muistuttaa, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Yhteisvastuukeräys näyttää jälleen onnistuneen hyvin teemansa valinnassa. Kun toivosta puhutaan, on kyse kovin monenlaisesta toivosta. Kaipaus parempaan ja valoisampaan tulevaisuuteen voi liittyä talousahdinkoon, merkityksettömyyden kokemukseen, yksinäisyyteen, pelkoihin, voimattomuuden tunteeseen, uhkakuviin, tai mihin tahansa, mikä estää näkemästä tulevaisuutta odottamisen ja toteuttamisen arvoisena. Siksi tarvitaan rohkaisua toivoon yhtä monella tavalla kuin on toivottomuuttakin. Onneksi on paljon esimerkkejä siitä, että toivon säteitä voi ilmestyä horisonttiin. Siitäkin on esimerkkejä tässä lehdessä. Toivoa voi rohkaista, kuten Uuno Kailas hienosti toteaa, ”toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat”. Tämän lehden mennessä painoon, ollaan rajoituksia ilmeisestikin merkittävästi höllentämässä. Näyttää siltä, että kokoontumisrajoituksista ollaan vähitellen pääsemässä, ja erilaiset ryhmätkin pääsevät kokoontumaan. Koska lehden painoon mennessä ei vielä ole tarkkaa tietoa siitä, miten uudessa tilanteessa tulee toimia, on edelleen tarpeen seurata kirkollisia ilmoituksia lehdissä ja seurakunnan verkkosivuilla. Toivotan kaikille hyvää kevään odotusta! Valoa kohti kuljemme. Timo Hukka kirkkoherra
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=