14 2/2022 Diakoni, työnohjaaja Sari-Johanna Kuittilo on työskennellyt vuodesta 2015 lähtien Israelissa ja Palestiinalaisalueilla ja sitä ennen kahdeksan vuotta Tel Avivissa. Hän on kohdannut työssään useita apua tarvitsevia. Seuraavassa hän kertoo kolmesta koskettavasta kohtaamisesta. Äiti halusi lapsensa turvaan Vierailin säännöllisesti naisten turvakodissa tapaamassa äitejä ja lapsia. Tunsin äidin, joka oli palannut turvakodista lastensa kanssa takaisin väkivaltaisen miehensä luokse. Eräänä iltana hän soitti peloissaan ja pyysi, voisinko hakea lapset turvaan, koska lasten isä oli poissa tolaltaan. Lähdin heidän luokseen. Äiti toi lapset ulos, mutta ei halunnut itse lähteä mukaan. Hän ei antanut soittaa poliisia paikalle, koska pelkäsi, että lapset otettaisiin huostaan. Lapset olivat alle kouluikäisiä, ja perheessä oli väkivallan lisäksi muitakin vaikeita ongelmia. Entuudestaan tutut lapset turvautuivat minuun ja toin heidät kotiini. Oli hyvin koskettavaa kuulla, miten he kertoivat kokemastaan pelottavasta tilanteesta. He eivät puhuneet väkivallasta suoraan vaan mielikuvien kautta. Seuraavana päivänä tapasimme äidin kanssa puistossa. Hänet oli pahoinpidelty, mutta hän ei edelleenkään halunnut, että otan yhteyttä viranomaisiin. Aloimme käydä äidin kanssa säännöllisesti tilannetta läpi. Teimme yhdessä pitkää ja kipeää matkaa, ennen kuin hän sai riittävästi turvaa voidakseen lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta. Äidillä oli tapana tuoda lapset jumalanpalveluksen yhteydessä pyhäkouluun. Seurakunnan rukouspiirissä muistettiin perhettä, ja pappi Tarja Säynetvirran kanssa toimimme äidin henkisenä tukena. Äiti halusi, että Tarja kastaisi lapset ja minusta tuli heidän kumminsa. Lapset ovat jo yli 18-vuotiaita. Vuosi sitten palasin takaisin kotimaan jaksolta, ja oli hyvin liikuttavaa, kun äiti otti minuun yhteyttä ja sanoi: ”Muistathan, että nämä lapset ovat myös sinun lapsiasi.” Juoksijapoika sai elämänsä hallintaan Olin puhumassa Lähetysseuran yhteistyökumppanille työnohjauksesta. Eräs työntekijä halusi puhua kanssani kahden kesken. Hänellä oli huoli oireilevasta nuoresta pojasta, johon kukaan ei saanut otetta. Työntekijä pyysi minua keskustelemaan pojan kanssa. Poika oli luokseni tullessaan hyvin varauksellinen. Jutellessamme hän alkoi avautua ja kertoi tykkäävänsä juoksemisesta. Löysin yhteyden poikaan, koska minulla on ammatillinen urheilutausta. Pohdimme yhdessä, mitä erilaisia elementtejä ja treenejä juoksuharjoittelussa tarvitaan, ja että välillä pitää voida myös hellittää. Puhuimme, kuinka myös omassa elämässä pitää olla erilaisia elementtejä, että pystymme tekemään matkaa kohti omaa päämääräämme. Seuraavalla viikolla koulun rehtori kertoi, että pojan käyttäytymisessä oli tapahtunut täyskäännös. Häiritsevä ja väkivaltainen käytös oli poissa. Tämä oli osoitus siitä, kuinka kosketuspinnan löytyminen pojalle ennestään tuttuun aiheeseen avasi keskinäistä ymmärrystä. Koululla käydessäni vaihdamme pojan kanssa aina muutaman sanan. Hän on myös musikaalisesti lahjakas ja lähtenyt mukaan koulun orkesteriin. Hän on sitoutunut ja innostunut, iloinen ja valoisa nuori. Nuoren ongelmat heijastavat usein perheen ongelmia ja apua tarvitaan myös sinne ruohonjuuritasolle. Palestiinalaisalueilla koulujen sosiaalityöntekijöillä ei ole mahdollista mennä perheisiin ja heidän työnsä pyörii oppilaiden ympärillä. Jo tuolloin heräsi ajatus, että tarvitsemme toimintamuodon, jolla voimme tukea apua tarvitsevia perheitä erityisesti Palestiinan puolella. Diakoniatyö päästiin aloittamaan vuosi sitten. Kodin kunnostusta ja saattohoitoa Palestiinalaisalueella erään seurakunnan vastuuhenkilö kertoi, että hänen sisarensa tarvitsi apua. Sisar ja hänen miehensä olivat työttömiä, perheen talo oli kurjassa kunnossa, sadevedet tulivat makuuhuoneeseen eikä perhe saanut mistään apua. Heidän kodissaan tilanne oli järkyttävä. Talossa oli kaksi pientä huonetta, ja neljä 7–15-vuotiasta lasta jakoi pienen makuuhuoneen. Astuessani makuuhuoneeseen valtava homeen haju iski vastaan. Seinät olivat homeen peitossa ja katossa oli reikiä, joista sadevesi valui huoneeseen. Hetken huoneessa oltuani elimistöni reagoi homeeseen. Ja lapset nukkuivat siellä joka yö! Ryhdyimme kartoittamaan yhteisöä ja löysimme ammattiin valmistuneen työttömän nuoren. Hän puhdisti seinät homeesta ja paikkasi vuotavan katon. Perheen koti saatiin asuttavaan kuntoon, ja nuori sai alansa töitä ensimmäisen kerran valmistumisensa jälkeen. Samalla selvisi, että perheen isä sairasti loppuvaiheen syöpää. Hänellä oli enää muutamia viikkoja elinaikaa ja hänet oli viety sairaalaan. Sain perheeltä luvan käydä isän luona sairaalassa. Yhtäkkiä olin saattohoitotilanteessa tukemassa isää, jonka elämän matka oli päättymässä. Isällä oli suuri huoli perheen tulevaisuudesta ilman häntä. Kerroin hänelle, että Lähetysseurassa olemme perheen tukena ja apuna ja luomme heille tukiverkoston. Voimme luottaa siihen, että Jumala kantaa ja lupaukset pidetään. Mieleeni jäivät isän katse ja hiljainen nyökkäys ennen kuin hän poistui tästä maailmasta. Vastuunkantaminen huokui isästä viimeiseen hetkeen saakka, mikä on hyvin ominaista palestiinalaisperheille. Perheen koti saatiin kuntoon. Oli hyvin koskettavaa nähdä heidän katseensa, kun menin tapaamaan heitä. Toivottomuus oli väistynyt ja heidän kasvoiltaan loistivat valo ja toivo. Teksti: Vuokko Pentzin, joka toimii vapaaehtoisena Suomen Lähetysseuran Lähi-idän työalueella. Kuva: Sari Lehtelä/Suomen Lähetysseura Torikatu 6, 24100 Salo salonseurakunta@evl.fi www.salonseurakunta.fi Kirkkoherra Timo Hukka 0400 784 322 timo.hukka@evl.fi SEURAKUNTATOIMISTO Torikatu 6, puh. 02 774 5206 avoinna ma–to klo 9–13, pe suljettu salonseurakunta@evl.fi Kirkollisten toimitusten (kaste, vihkiminen, hautaus) ja tilojen varaaminen. VIRKATODISTUKSET JA SUKUSELVITYKSET Porin aluekeskusrekisteri arkisin klo 9–15 puh. 044 730 9605 porinaluekeskusrekisteri@evl.fi Salon toimipiste: Vaskiontie 31, Halikko Todistus sukututkimusta varten sähköpostilla: salonseurakunta@evl.fi TALOUSTOIMISTO Torikatu 6, toinen kerros ma–to klo 9–13, pe suljettu puh. 02 774 5200 hauta-asiat 02 774 5209 (hautapaikat, hautojen hoito) taloustoimisto.salo@evl.fi Toimistopäällikkö Leena-Maija Rantala 044 774 5301 leena-maija.k.rantala@evl.fi Kiinteistöpäällikkö Kai Fagerström 044 774 5333 kai.fagerstrom@evl.fi Seurakuntapuutarhuri Markku Johansson 044 774 5285 markku.johansson@evl.fi DIAKONIA Yhteydenotot diakoniatyöhön: ma–to klo 10–12 puh. 044 774 5216 diakoniatoimisto.salo@evl.fi Yhteydenottopyynnön voi jättää myös tekstiviestillä, vastaajaan tai sähköpostiin. DIAKONIATYÖNVAATEAPU Asiointi ajanvarauksella ma–to klo 10–12 p. 044 774 5216 diakoniatoimisto.salo@evl.fi SEURAKUNTA ¤ SALON Meiltä ja maailmalta Koskettavia kohtaamisia Pyhällä maalla Sari-Johanna Kuittilo on kohdannut työssään Israelissa ja Palestiinalaisalueilla useita apua ja tukea tarvitsevia perheitä, lapsia ja nuoria.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=