SEURAKUNTASANOMAT

www.salonseurakunta.fi 5 RIITTA KOIVISTO Pääsiäisen tienoilla saattoi Perttelin kirkossa katsella Ukraina-aiheisia kuvia. Sofia Maleike-Ruohola oli puhunut tauluistaan aluekappalainen Suvi Laaksoselle, ja pieni näyttely järjestyi heti. – Tässä kohtaa kirkko osoittautui joustavaksi eikä ollenkaan byrokraattiseksi, Maleike-Ruohola kiittää. Jos kuvat olisivat joutuneet jonottamaan galleriapaikkaa, ne olisivat päässeet näytille ehkä vuoden päästä. Nyt kuvat saivat tulla nähdyksi heti tuoreeltaan, herättää tunteita, ajatuksia ja liittyä katsojien elämäntarinoihin. Ja oma tarinansa on niiden tekijälläkin. ”Elämä on kertakäyttötuote” Kolme vuotta sitten Maleike-Ruohola oli laittamassa äitiään arkkuun. Se oli pysähtymisen hetki: – Arkkuun ei pantu rahaa, hän huomasi ajattelevansa. – Aikaa ei ole rajattomasti. – Jokainen haaveilee terveestä ja aktiivisesta eläkeläiselämästä, mutta joskus elämä laittaa toiset suunnitelmat tilalle. Jos haluaa muutosta, se on tehtävä silloin, kun se on mahdollista. – Mitä haluan? Kuvien tekeminen on kuulunut Sofian elämään jo kouluaikana, mutta uraa hän ei sen varaan ollut uskaltanut miettiä, vaan halusi taloudellisesti turvatumman tulevaisuuden ja suuntautui pian lääkärin opintoihin. Uran viimeiset kolme vuotta hänen työpaikkansa oli Kelassa ylilääkärinä ja 30 asiantuntijalääkärin esimiehenä. – Esimiehen työhän on täyttä byrokratiaa. Hallintovalituksia ja niihin vastaamista. Myönnetään lomia ja rekrytoidaan. Kuvien tekemisen puolta hän ajatteli toteuttavansa erityisesti kodissaan Perttelissä vanhalla ratsutilalla, jota hän on miehensä kanssa yli 10 vuoden ajan kunnostanut. – Visuaalinen hahmottaminen on kivaa. Sisustuksen väriharmoniat ja seinämaalausten kuviot… Mutta toisaalta alkoi houkuttaa opiskella taiteen teoriaa ja periaatteita eikä edetä vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Syntyi suunnitelma opintovapaasta. – Olen varma, että vaikka olisin ollut jossain muuallakin töissä niin ihan tämä sama prosessi olisi käynnistynyt. Lääkäristä taiteen opiskelijaksi Työnantaja hyväksyi opintosuunnitelman kaksivuotiselle vapaalle. Aika on nyt puolivälissä. Aloitus oli melkoinen loikka. – Perjantaina olin ylilääkäri, mutta maanantaina en mitään. ”Ei mitään” tarkoittaa, että Maleike-Ruohola istui lukioikäisten nuorten kanssa kuvataidelinjalla kansanopistossa. Opintoja on menossa myös avoimessa yliopistossa sekä Turussa että Lapissa. Luentoja, kotiläksyjä ja tenttejä, harjoitustöitä ja omien kuvien näkyväksi saattamista. Liittymistä taideyhteisöihin ja uusia ideoita. – Ihan kokopäivätekemistä. – Kyllä tästä on ihan selvästi reitti avautunut. Pystyn toimimaan kuvia tekemällä ja kommunikoimaan sillä tavalla muitten ihmisten kanssa. Hyvä kuva puhuttelee Ukrainan sota alkoi helmikuussa. Maleike-Ruohola kertoo ahdistuneensa uutisista aluksi aika tavalla. Hän havaitsi myös, miten Facebookissa ihmisten kuviin alkoi ilmestyä sinistä ja keltaista ja rauhankyyhkysiä oliivipuunoksat suussaan. Mutta miksi pulleita ja hyvinvoivia rauhankyyhkysiä? Eihän rauhankyyhkynen voi hyvin! Oli kauhea tarve tehdä jotakin. –Minulla oli juuri uusia grafiikan syväpainovärejä ja paperia, mutta ei prässiä. Painoin ensimmäiset kuvat kodin mankelilla. Laitoin paperit ja sapluunat ja muut pyyhkeiden sisään ja pyöritin mankelia pari kierrosta ja sain kuvat ihan onnistumaan. Ei niistä näy, millä painohärvelillä ne on tehty, mankelissa on kova paine siinä kahden telan välissä. Perttelin kirkon näyttelyssä jotkut halusivat kertoa millaista oli, kun Suomi oli sodassa ja millaista, kun isä palasi kotiin. – Itselle tuli olo, että kuvat olivat oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Ihmiset kaipasivat foorumia tai tilaisuutta vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia sodasta. – Se, että yhdessä kokoonnutaan asian äärelle, antaa rohkeutta olla hyvän puolella. Kesällä Ukraina-kuvia voi nähdä Kuusjoen kivimakasiinissa. Puhuminen tai kirjoittaminen ei ole ainoa tapa kommunikoida ihmisten kanssa, Maleike-Ruohola tähdentää. Tarinat esiin! Lääkärin ja taiteilijan tehtävien erilaisuus on mietityttänyt Sofiaa. Lääkäri kohtaa ihmisiä, mutta hänen työnsä jättää tarinat näkymättömiin vaitiolovelvollisuudenkin takia. Kuvataiteilijana on lupa tuoda näkyväksi kaikkea sitä, mikä ansaitsee tulla nähdyksi. – Nyt suunnittelen meidän vanhaan väentupaan naismuotokuvien näyttelyä, jossa näen yhdenlaisen jatkumon omalle tekemiselle. – Hyvä kuvahan on sellainen, että kun menet sen eteen, niin se alkaa toimia peilinä ja alat reflektoida omaa sieluasi. Ja kun näet saman kuvan uudestaan, niin hämmästykseksesi huomaat, että nyt sinulla onkin ihan uudet ajatukset. Tulevaisuudessa syntyy toivottavasti uusia kuvia, jotka löytävät uusia paikkoja tulla nähdyksi. – Olen tehnyt tarkoituksella positiivisen kuvan, koska koen, että ihminen ei jaksa ilman toivoa. Tässä rauhankyyhky nousee tuhkasta kuin Feeniks-lintu, Sofia kertoo. Unelmana keskustelevat kuvat Sofia Maleike-Ruohola työsti kuvia symbolien kautta. Oikealla olevasta löytyvät Ukrainan värit tahriintuneena mutaan ja vereen. On yksi haavoittunut kyyhkynen ja kaksi paikalle tullutta. Verinen käsi ja suojaavat kädet. – Tietynlainen sekavuuskin on haettua. Sotatilanteet ovat usein vähän sekavia.

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=