2 1/2023 PIXABAY Mielikuvituksen puutetta? TIMO VIITANEN “Voitko kuvitella?” – Kysymys antaa ymmärtää, että seuraava lause sisältää uutispommin. Oletus on, että kuulija ei osaa kuvitellakaan, mitä tuleman pitää. Harvoin puhuja kyllä antaa kuvittelulle aikaakaan. Uutinen on päästävä kertomaan heti, on se sen verran iso juttu. Mielikuvituksella näyttää olevan joskus ja joissain piireissä huono maine. Se on epärealistista todellisuuspakoa, epätieteellistä, tosiasioista piittaamatonta todellisuuspakoa… Tällaisia ajatuksia näkee ja kuulee edelleen. On myös kristittyjä, jotka valistusaatteen nostaman kritiikin pelästyttäminä ryhtyivät pitämään kaikkea puhetta mielikuvituksesta vaarallisena: usko on totta, ja totena siihen on suhtauduttava. Hyvä niin: vakavasti siihen onkin suhtauduttava, mutta – kun lapsi lensi taas kerran pesuveden mukana ulos. Mielikuvitus on nimittäin uskon välttämätön työkalu. Kristinusko on toivon uskonto, ja toivon käsitteeseen sisältyy vakaa usko sellaiseen, mitä ei ole olemassa. Ei vielä. Se, mikä halutaan vielä joskus nähdä, on nykyhetkessä pystyttävä kuvittelemaan. Muuten sitä on paha toivoa. Unelmiin ei voi uskoa, jos niitä ei ole. Muutos parempaan voi tapahtua, kun pystyn edes kuvittelemaan, miltä se parempi näyttäisi. Miten tavoittelen sitä, mistä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa? Mielikuvituksen ja kuvittelukyvyn rooli uskonelämässä korostui romantiikan ajalla. Ajatus ei kuitenkaan jäänyt menneille vuosisadoille. Sitä kehittelivät ja jalostivat edelleen varsinkin englantilaiset kristilliset ajattelijat, joiden työn ansiota suurelta osin on, että se on edelleen hengissä. Suuren yleisön parhaiten tuntema näistä ajattelijoista lienee kirjailija C. S. Lewis (1898—1963). Samantapaisia mietteitä on tosin viljelty Pohjolassakin: varsinkin monipuolinen tanskalainen suurmies, teologi, runoilija, kansanvalistaja ja poliittinen ajattelija N. F. S. Grundtvig (1783—1872) yhdisteli omintakeisella tavalla vaikutteita useammaltakin suunnalta omaperäiseksi kokonaisuudeksi, jonka vaikutusta tanskalaiseen yhteiskuntaan on vaikea ulkopuolisen yhdellä silmäyksellä edes nähdä. Sekä Lewis että Grundtvig arvostivat vanhoja pakanallisia mytologioita eräänlaisina “mielikuvituksen kouluina”, jotka heidän näkemyksensä mukaan valmistivat ihmisten mieliä kristilliselle ajatusmaailmalle. Sillä valmistelua ihmismielet tarvitsevat. Koulimaton ja ymmärtämätön, arkitodellisuuden torjuva mielikuvitus voi saada aikaan paljon pahaa. Sotakiihkoisen mielikuvituksen fantasiakuvitelmat kunnian kentistä ovat merkinneet kuolemaa miljoonille kautta historian. Mikä vastalääkkeeksi? Mielikuvitus. Empatia, kyky kuvitella toisen ihmisen tilanne tai tuntemukset, on sekin mielikuvituksen lahja meille. Mielikuvitus itsessään on neutraali asia, ei hyvä eikä paha – tai ei sen parempi eikä pahempi kuin käyttäjänsä, ihminen. Ihmisen tehtävä on opettaa myös mielikuvituksensa “rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, kuten itseä”, niin kuin Jeesus meille tehtäväksi antoi. Monen meistä täytyy myös kerta toisensa jälkeen opettaa mielikuvitustamme kuvittelemaan se, mikä kuulostaa mahdottomalta: että Jumala pitää minusta ja tahtoo minulle hyvää. Voitko kuvitella? Yhteisvastuuta kaivataan Vuosittainen Yhteisvastuukeräys on aina merkki talven selän taittumisesta, päivän pitenemisestä ja kevään odotuksesta. Yhteisvastuukeräyksen kohteet ovat aina ajankohtaiset, niin tänäkin vuonna. Totuttuun tapaan keräys kohdistuu sekä kotimaan että ulkomaan kohteeseen. Osa keräyksen tuotosta jää myös seurakuntaan paikalliseen kotimaankohteeseen liittyvään toimintaan. Tänä vuonna Yhteisvastuulla sovitellaan ja ratkaistaan nuorten väkivaltaa ja konflikteja. Yhteisvastuukeräyksen järjestäjät kertovat, että nuoren arvostavalla kohtaamisella voidaan päästä kiinni väkivaltatekojen juurisyihin ja vaikuttaa niihin. Yhteisvastuukeräys on vuosikymmenten ajan herätellyt kansalaisia huomaamaan yhteisen vastuun merkityksen vaikeuksien keskellä kamppailevien lähimmäisten tukemisessa. Keräys on ollut merkityksellinen, ei ainoastaan konkreettisen avun tarjoajana, vaan myös vastuullisuuden herättäjänä. Tämä yhteinen vastuu ei ole kadonnut, vaikka yhteiskunta monella tapaa onkin kehittänyt erilaisia turvaverkkoja. Yksi merkki yhteisvastuullisuudesta koettiin, kun Martinkosken seurakunta liitettiin Salon seurakuntaan vuoden vaihteessa. Tämä on kehitys, joka tulee jatkumaan tulevaisuudessa. Väestökehitys jatkaa keskittymistään kasvukeskuksiin ja niiden ympäristöön. Tämän kehityksen seurauksena on yhä enemmän seurakuntia, jotka eivät enää kykene toimimaan itsenäisesti. Liitoksiin täytyykin löytyä valmiutta jo ennen kuin rakennus- ym. velkaa kertyy ja liitoksen edellytykset ovat heikentyneet pakkoliitoksiksi. Tulevaisuutta pitää voida ennakoida. Yksi merkki Salossa vastuullisuudesta ja tulevaisuuden ennakoinnista on uuden seurakuntatalon valmistuminen. Rakennuksen luovutus on maaliskuun puolenvälin tietämillä. Muutto uusiin tiloihin tapahtuu maalis–huhtikuussa. Tällöin uusia tiloja päästään jo käyttämään. Kesän läheisyys leireineen ja monine muine kesäisine toimintoineen tosin siirtää uusien tilojen käytön täydellä teholla syksyyn, jolloin myös vietetään talon avajaisia laajemmassa mitassa. Kevään odotuksessa hyvää alkanutta vuotta toivottaen, Timo Hukka, kirkkoherra Pääkirjoitus
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=