Tulevaisuus tehdään yhdessä

41 Tommi Lehtoselle alkava kausi on Korihaiden edustusjoukkueessa jo kolmas. Viime kaudella hän sai jo vähitellen lisävastuuta ja lunasti onnistumisten myötä paikkansa joukkueessa. Vuoden Nokialla pelannut Aamos Nikula (valkoisissa) palasi Korihaiden edustusjoukkueeseen täksi kaudeksi. Harjoituspeleissä Nikula osoitti Pohitullin yleisölle kehittyneensä sekä voimassa että ketteryydessä. luottamuksellinen suhde, jossa asiat sanotaan suoraan. –Kyllä minä myönnän, että Tommille ja Aamokselle tulee annettua välillä aika kovaakin kritiikkiä, ja he myös tietävät sen. Uskon, että näiden poikien rahkeet riittävät pitkälle, Jarno Nikula sanoo. POIKKEUKSELLISTA on, että jo valmiiksi pienestä ikäluokasta nousee pe- laaja pääsarjatasolle asti, saati sitten kaksi. Nikula muistelee, että alkaessaan valmentaa vuonna 2003 syntyneiden poikien joukkuetta, pelaajia oli kaikki- aan seitsemän. –Koriskerhossa oli ehkä vähän enemmän, mutta sarjoihin kun lähdettiin, niin pienellä porukalla mentiin. Nämä kaksi ovat tällä tasolla ensisijaisesti oman motivaationsa ansiosta. Täällä joukkueharjoitusten määrä on moneen muuhun paikkaan verraten pieni, joten oma tahto on kehittymisen ehdoton edellytys. Pelaajat tehdään jossain ihanmuualla kuin täällä salissa, hän linjaa. JA tahtoa uusikaupunkilaisen koripallon uusilla johtotähdillä riittää. Tommi Lehtonen myöntää, että joinain päivinä harjoituksiin lähteminen voi pitkän koulupäivän ja kotitehtävien päälle painaessa tuntua raskaalta. Mutta rakkaus lajiin antaa virtaa. –Poharin salissa kouluasiat aina lopulta unohtuu ja sitten jaksaa taas. Tree- naamisen pitää lähteä itsestä ja sydämestä, kukaan ei voi pakottaa harjoittele- maan. Mutta, kun tätä hommaa rakastaa, niin kyllä sitä sitten tekeemielellään, Lehtonen kiteyttää. Nuoret pelaajat ovat sopeutuneet liigajoukkueeseenmielestään hyvin. Pientä asiaan kuuluvaa naljailua lukuun ottamatta joukkuekaverit kohtelevat junnuja vertaisinaan. HAIKAPTEENI Miikka Marttinen kehuu Lehtosen ja Nikulan ennakkoluulot- tomia otteita ja kypsyyttä. Kolmatta kauttaan haipaidassa aloittelevaMarttinen on seurannut nuorten pelaajien kasvua ja kehitystä aitiopaikalta. –Onhan ne nyt kovia jätkiä, eivätkä todellakaan tule treeneihin hattu kou- rassa tai anteeksi pyydellen, niin kuin joskus itse teki, kun meni ensimmäisiin miesten harkkoihin, hän virnistää. KAPTEENI uskoo, että tulevalla kaudella kaksikko nähdään kentällä tositoi- missa usein. Eikä vain siksi, että omat junnut on kiva päästää kentälle, vaan koska he ovat oikeasti hyödyksi joukkueelle. –Tommihan on ihan liigatasollakin todella hyvä heittäjä ja Aamos taas puo- lustuksessa aggressiivinen ja nopea väkkärä. Mitä enemmän vuosia ja koke- musta tulee lisää, sitä nopeam- min heidän tulee tehtyä kentällä niitä oikeita ratkaisuja. Mokia- kin pitää tulla, eihän muuten koskaan mitään opi, Marttinen juttelee. PIENESSÄ kaupungissa omien seurakasvattien nousu liiga- miehistöön on merkittävä asia koko lajin elinvoimaisuuden- kin kannalta. UU-Korihait ry:n puheenjohtaja Johanna Kutila uskoo, että junioriurheilijoiden menestys näyttää positiivista esimerkkiä lajin nuoremmille harrastajille. –Myös joukkueen kiinnostavuuden kannalta näen omien junnujen menes- tymisen tärkeänä. Koripalloyhteisöltä on tullut selkeää viestiä siitä, että pelejä on kiinnostavampaa seurata, kun kentällä ovat melkein kuin omat pojat, ja onhan se ihan selvääkin, hän sanoo. SEURAN intressinä olisi saada omia kasvatteja edustusmiehistöön useammin- kin, mutta Kutilan mukaan myös realiteetit on ymmärrettävä. Vanhimmissa juniorijoukkueissa pelaajia saattaa olla vain muutama yhtä ikäluokkaa kohti. –Kun on tietty väestöpohja ja pienet ikäluokat, joka vuosi ei ole mahdollista saada omista junnuista pelaajaa, edes sitä yhtä, hän harmittelee. JARNO Nikula toivoo, että kaksikko pysyisi haipaidassa ainakin muutaman vuoden ajan, luomassa perustaa sekä omalle tulevaisuudelleen että vahvis- tamassa seuran elinvoimaisuutta. Jossain vaiheessa eteen tulee väistämättä kuitenkin jatko-opintojen miettiminen. Sekä Tommi Lehtonen että Aamos Nikula toivovat pystyvänsä yhdistämään opiskelut ja koripallon mahdollisimman saumattomasti. – Koris on se pohja, joka näyttää suuntaa. Mutta tietysti, jos näyttää ettei siitä tulisikaan mitään, niin sitten on parempi keskittyä opiskelemaan, Leh- tonen miettii. MILLAISIA terveisiä heillä sitten on edustusmiehistöön nousemisesta haavei- leville nuoremmille junioreille? –Toistoja. Tosi paljon vaan toistoja, linjaa Nikula. –Kannattaamyös katsoa korista, seurata, mitämaailmalla tapahtuu. Se opet- taa paljon, vinkkaa Lehtonen. Haaveissa molemmilla nuorilla urheilijoilla siintää jonain päivänä suuren maailman pelikentät. Sitä ennen vahvistetaan perustoja kuitenkin vielä Pohi- tullin palloiluhallin vaalealla parketilla. VILMA SAPPINEN ”Joka vuosi ei ole mahdollista saada omista junnuista pelaajaa.” ”Onhan ne nyt kovia jätkiä.”