Tulevaisuus tehdään yhdessä

8 RIITTA SALMI Aitoa ruokaa lautasella Risto-Matti Kärki Tieteiselokuvissa ruoka onkorvattu pillereillä tai ruiskutetaan suoraan eli- mistöön. Totuus lienee kuitenkin toisen- lainen. Ruoka pitää ihmiset elossa, mutta on suureksi osaksi nautintoaine – tulevaisuudessa- kin. SimoReijonsaarella on vankka kokemus ruoka-alalta ravintolayrittäjänä ja elintarviketeollisuudesta. Hän on nähnyt, miten ala on muuttunut. –Ei 30 vuotta sitten äijät puhuneet, mitä gourmeeta teh- dään. Ruokaan ylipäätään on tullut hyvää pöhinää, vaikka välillä ylisuoritetaankin ja yritetään vähän liikaa, Reijonsaari sanoo. Reijonsaari on koronaviruspandemian aikana harmitellut, mi- ten ravintoloiden kohdalla puhe on kääntynyt juomapuoleen ja yöaikaan, kun kuitenkin ruoan pitäisi olla päällimmäinen asia. –Uskon, että tulevaisuudessa ruoka työllistää enemmän. Alku- perä ja puhtaus ovat ne, mitkämerkitsevät ja ruoan arvostus nousee. KORONASTA voi lopulta olla alalle jopa hyötyä. –En usko, että ruoka teknistyy. Haetaan aitoja asioita. Korona voi vaikuttaa positiivisesti, kun kotimaisuus ja turvallisuus ratkaisevat enemmän. Uusia ruokainnovaatioita on vaikea ennustaa. Reijonsaari muistut- taa, että Uudessakaupungissa on Vihannes-Laitilan, Kalasetin ja Silli- konttorin kaltaisia yrityksiä, joilla on raaka-aineet hallussa. Lisäksi kaupungin kautta kulkee valtavat määrät silakkaa, mutta niistä 90 prosenttia päätyy rehuksi. –Tavallaan hukataan raaka-ainetta, jota voitaisiin täällä kehittää. REIJONSAARI lähtisi muokkaamaan suomalaisten ruokatot- tumuksia heti päiväkodeista lähtien. Lapsi tai nuori saa usein saman prosessin läpi käynyttä ruokaa päiväkodista armeijaan saakka. – Kun lapsi oppii päiväkodissa tiettyyn ruokaan, voi koti- ruoka maistua pahalle, kun ei ole tottunut makuihin. Sen pi- tää olla neutraalia ja sisältää vähän allergisoivia aineita, jotta se sopii isolle joukolle. Se asettaa ruoantekijät hankalaan tilanteeseen. Hän pohtii, että terveellinen ja laadukkaasti valmis- tettu ruoka näkyy lasten hyvinvoinnissa. Jos lapsi saisi koulussa paremmat eväät se voisi vähentää koulu- psykologien työtä. – Jos vanhemmat maksaisivat euron joka päivä ja se näkyisi suoraan lautasella. Se olisi euro päivässä lapsen hyväksi, eikä menisi energiajuomaan tai -patuk- kaan. Nyt jonain päivänä saattaa olla lähiruokaa, mutta seuraavana jotain halvempaa. –Lapsetmuistavat vain senmanna- puuropäivän, eivätkä sitä lähiliharuo- kapäivää. Paikallisia kasviksia tai riistaa on vaikea saada mukaan, kun hinta ratkaisee. Paikallinen metsästysseura ei pääse väliin, jos koko vuoden kouluruoat on tilattu suurelta yritykseltä. Sama pätee vähittäisruokakauppaan, joka on Suo- messa kolmen ketjun hallinnassa. Sveitsissä aikoinaan työskennellyt Reijonsaari on kaivannut pieniä keskieuroop- palaisia puoteja ja ravintoloita, jotka siirtyvät aina sukupol- velta toiselle samassa suvussa. HYÖNTEISRUOKABUUMI näyttää hiljentyneen. Reijonsaari muistuttaa, että hyvinvointivaltioissa ruokaa kuitenkin on riittä- västi, eikä hyönteisruokia ole pakko kehittää. Lihaa syödään yhä paljon, mutta vaihtoehtoja on enemmän. –Kasvisruokaoppaita oli jo ennen sotia. Kun 60–70-luvuilla aloit- telin kokkina, ja joku tuli tilaamaan kasviruokaa, oli vaikea keksiä, mitä hänelle laittaisi. Seitsemän annosta kymmenestä oli liharuokia ja loput kalaa. Vi- hannekset olivat sivussa ja usein purkista. –Ne olivat kiinalaisia säilykkeitä, joita tuskin nykyään mikään ra- vintola käyttää. EU muutti tilannetta, kun tarjontaa oli yhtäkkiä paljon enemmän. Samalla menivät sesongit ohi. –Uusia perunoita saa tammikuussa Tunisiasta, sitten Euroopasta ja Ruotsista. Kun kotimaista lopulta saa, hämmästellään hintaa. SAMA KOSKEE parsaa, omenoita ja kalaa. Aina ei tarvitsisi olla ka- latiskit väärällään ulkomaalaista kalaa, vaan sesongin mukaan sitä, mitä on lähivesistä saatavilla. –Mitä enemmän ruoka kiinnostaa, sitä enemmän kiinnitetään huomiota oikeihin asioihin. Miksi puolalainen omena maksaa 85 senttiä, kun suomalainen maksaa enemmän. Ja miksi puo- lalaista omenaa tuodaan kauppaan, kun on kotimainen se- sonki. Tuskin puolalainen viljelijäkään siitä paljon saa, mutta kotimaiset omenatilat ovat niin pieniä, etteivät ne pärjää hintakilpailussa. Reijonsaari ei usko nopeisiin muutoksiin, mutta hil- jainen käänne on mahdollinen. Tavallisella kulutta- jalla lompakkomäärääkuitenkinenemmän. Valinta kääntyy halvempaannorjalaiseen loheen, vaikka vieressä olisi suomalaista kuhaa lähivesistä. – Arkiruoka ratkaisee, ei se mitä syö kerran kuussa ravintolassa. Valin- nan vara ei vähene, vaan tar- jonta on yhä monipuoli- sempaa.