Loka-joulukuu 2023 8 ISSN 0356-2018 (painettu) ISSN 2341-6556 (CD-levy) Kustantaja Raamattujen Lahjalähetys ry Tampere Kotisivuosoite www.airut.net Herald of His Coming -lehden sisarlehti (P.O. Box 279, Seelyville, IN 47878, USA) Toimitus: Päätoimittaja Seppo Niemelä toimitussihteeri Kylli Niemelä Postiosoite PL 18 37501 LEMPÄÄLÄ Puh. 03-314 22 300 Tilaukset Airut ilmestyy kerran kuussa uskonvaraisen periaatteen mukaan. Tilausmaksu on lukijalle omaehtoinen. Vuosikerran kustannukset ovat noin 50 euroa. Pankkisiirtolomake voidaan lähettää pyynnöstä. Tilauksen voi tehdä postitse, puhelimitse tai verkkosivujen kautta. Lahjoitukset: Lahjoitamme Raamattuja ja annamme painotuotteitamme lahjaksi henkilökohtaiseen käyttöön. Pankkiyhteydet - Nordea FI80 2046 1800 0291 67: viite 1012 tai viesti - Osuuspankki FI87 5228 0320 0621 72: viite 330 tai 1012 - DanskeBank FI70 8000 1101 4261 62: viite 1012 tai viesti Toimistokäynnit sovittavissa ainoastaan puhelimitse. Aikakausmedia ry:n jäsen Tilaa Airut-lehti 2023–2024! www.airut.net Tietoja tilauksesta alla ja sivulla 7. Voit myös soittaa tilauksesi puh. 03-3142 2300 Postiosoite: PL 18, 37501 LEMPÄÄLÄ Painopaikka: Salon Lehtitehdas Oy Täysin kuuliainen ja omistautunut Andrew Stirrett Lähetysjärjestö ei kuitenkaan myynyt hänen omaisuuttaan, vaan huolehti siitä hänen ensimmäiseen kotimaan lomaansa asti. Sen aikana hän teki luottavaisen ratkaisun ja siirsi koko omaisuutensa Lähetykselle. Seuraavina vuosina hän lähetti aina sata dollaria rahaa säästöön kentällä olevia uusia työntekijöitä varten. Lyhyt, luja ja omistautunut Stirrett erottui muista myös muuten kuin pituutensa puolesta. Hengellisesti hän oli äärimmäisen antautunut ihmisten voittamiseksi Kristukselle. Hänen pysyväksi tavakseen muodostui saarnata evankeliumia tai puhua jollekin joka ilta ennen levolle menoa tilanteista riippumatta. Hänen säännölliset käyntinsä kauppiaitten leiripaikoilla, hänen vilpitön omintakeinen todistuksensa ja ystävällisten tekojensa maine levisi karavaaniteiden varsille kauan ennen kuin hänen ensimmäinen työkautensa päättyi. Kotimaanlomansa aikana hän täydensi lääketieteen opintonsa ja palasi Nigeriaan lääkärinä. Sitten hän teki kahden viikon liejuisen tutkimusmatkan 12 saavuttamattoman heimon alueelle valiten siellä paikkoja lähetysasemia varten. Hän toteutti intohimoaan viedä evankeliumi ihmisille, jotka eivät olleet sitä vielä kuulleet. Muulla ei ollut merkitystä. “Mikä valtava etuoikeus mennä näitten heimojen luo,” hän kirjoitti, “ja avata kokonaiselle kansalle tie ikuiseen elämään.” Myöhemmin eräs hänen ystävistään kirjoitti, että ”hän ei ollut tutkimusmatkailija kuten Livingstone eikä mikään tavallinen matkailija.” Hän ei ollut keskiverto tohtorikaan. Hän oli henkilö, joka sai huomiota Britannian hallitukselta lääketieteellisistä saavutuksistaan. Hän kirjoitti luotettavan käsikirjan Länsi-Afrikan sairauksien hoitamisesta. Hän johti monia lähetysasemia SIM-järjestön lääkintäjaostossa ja toimi lähetystyöntekijöiden ja heidän lastensa lääkärinä. Hän hoiti myös omaa Lähetyslääkintäkeskustaan. Farmaseutin taidoillaan hän valmisti lääkkeitä myös muille Lähetysklinikoille. Saarnaamisen intohimo Stirrett tunnettiin noina aikoina jopa paremmin julistuksestaan ja omasta todistamisestaan. ”Hän ei ollut suuri saarnaaja,” totesi SIMin johtotehtävissä ollut Guy Playfair, ”hän oli suuri, koska hän saarnasi lakkaamatta. Arvioimme, että hän saarnasi ainakin 20000 kertaa ja yli puolitoista miljoonaa ihmistä kuuli häntä. Kaksituhatta sellaista saarnamiestä evankelioisi koko maailman jokaisen sukupolven aikana.” Stirrettin kannustin koko elämän pituiseen palveluun nousi siitä, että hän odotti Kristuksen palaavan. ”Minulla ei koskaan ollut kutsumusta”, hän tapasi sanoa, sillä häntä ajoi Raamatun käsky ja valtava huoli niistä, joilla ei ollut evankeliumia. “Tulkaa”, hän yllytti nuoria. ”Herra tulee pian ja te joudutte Hänen kanssaan kasvotusten. Haluatteko kohdata Hänet lepotuolissanne istuen?” Hausa-heimo oli hänen ensirakkautensa. Hänen unelmansa oli nähdä heidän saavan omakielisen Raamatun. Hänestä tuli käännöstiimin avainhenkilö. Hänen ilonsa elämässä kruunattiin sillä, että hän sai kokea Britannian ja ulkomaiden Raamattuseuran ojentavan hänen käsiinsä hausankielisen koko Raamatun. Vahvan itsekurin mies noudatti päivittäin järjestystä, josta harvoin poikkesi. Hän oli päättänyt, että aurinko ei saa päästä nousemaan ennen hänen polvirukouksiaan ja nousikin joka päivä 3.45 kohtaamaan Jumalaa, jopa viidakkomatkalla. Hän varasi erityisiä päiviä paastoon ja rukoukseen vedotakseen Jumalan edessä Afrikan ”kansansa” puolesta. Hän tuli Nigeriaan mukanaan vain yksi arkku ja matkalaukku ja eli siellä oloaikansa lähes yhtä vaatimattomasti. Hän selviytyi yksinkertaisella ruokavaliolla kuten puurolla ja hedelmillä, ja aamusta iltaan hän omisti päivänsä tehtävälleen. Poikamiehenä hänen kotisiteensä olivat niin vähäiset, että 46 palveluvuodestaan SIMissä, hän vietti neljäkymmentäyksi vuotta Afrikassa. Viimeisinäkin vuosinaan Stirrett toimitti hausan käännökseen parannuksia ja saarnasi päivittäin torilla. Kun sitten ikä ei sallinut päivittäistä kolmen kilometrin kävelylenkkiä, hän pyysi kuljettamaan itseään autolla lenkin matkan, aina kuolemaansa 83-vuotiaana saakka. Heinäkuun yhdeksäntenä vuonna 1948, hänet löydettiin vuoteensa vierestä polviltaan Herransa kanssa yhteydenpidossa, mutta sydänkohtauksen saaneena. Hän nousi siitä hetkeksi ja sitten vaipui vaieten uneen Jeesuksessa. Häneltä oli kulunut neljäkymmentä kuusi vuotta kokonaan Kristuksen palvelemiseen antautuneena Afrikassa. Kerry Lovering The Pioneer who never had a call Toimitettu Pienen miehen suuret saavutukset ja intohimo loppuun asti Vuonna 1902, Andrew Stirrett otti puhelun Sudanin Sisälähetyksen perustajalle Rowland Binghamille, kertoakseen, että oli lukenut tämän kirjoittaman lehtisen, nimeltä ”Vetoomus Keski-Sudanin puolesta.” Sen sanoma oli koskettanut Stirrettiä, niin että hän vakuuttui tämän suuren koskemattoman kentän pakottavasta oikeudesta saada kuulla evankeliumi. Stirrettillä oli lääkealan menestyvä liiketoiminta Kanadassa. Hän oli päättänyt lääketieteen opintonsa, mutta ei voinut saada päättötodistusta, koska hänellä puuttui papereista jotakin. Hän oli kuitenkin niin vaikuttunut Sudanin tarpeesta, että hänen tuli lähteä sinne. Hän sanoi herra Binghamille, että jos arvelette, että ”minä en ole se, joka lähtee, niin tahdon, että myytte kaiken omaisuuteni ja pidätte huolta, että joku toinen menee.” Bingham oli hyvin vaikuttunut tämän pienen, hiljaisen, vaatimattoman miehen syvästä vakuuttuneisuudesta. Stirrett ymmärsi, että opintojen viimeistelyä hyödyllisempää hänelle olisi, tulevan työn kannalta, suorittaa trooppisen lääketieteen kurssi Englannissa. “Te ette valinneet minua - - minä valitsin teidät.” Hän täytti ja palautti SIM:iin (Sudanin sisälähetys) liittymispaperit. Kirje tuli Lähetysneuvostoon ja se otettiin myötämielisesti vastaan kunnes, havaittiin, että hän oli 37-vuotias. Neuvosto päätti tutkia, millaisia muiden järjestöjen hyväksymistavat olivat tämän ikäisten suhteen. Tällä aikaa SIM:n johtaja Bingham sai Stirrettiltä lyhyen kirjeen, jossa kerrottiin, että tämä oli myynyt apteekkinsa ja aikoi jättää omaisuutensa, osakekirjansa ja arvopaperinsa Lähetykselle ja oli matkalla Liverpooliin Englantiin osallistuakseen trooppisen lääketieteen kurssille. Hän lisäsi kirjeeseen, että toivoi saavansa Lähetysneuvoston päätöksen ennen kolmen kuukauden kurssin päättämistä. Kävi ilmi, että Stirrett ei ollut jättänyt riittävästi varoja laivamatkaan Atlantin yli ja oli matkustanut karjalaivassa. Noina aikoina karjalaivalla matkustamisen täytyi olla hirveä kokemus, täynnä todellisia vaikeuksia ihmiselle, joka oli viettänyt elämänsä mukavassa ympäristössä. Neuvosto ei ollut vielä tullut mihinkään päätökseen. He saivat silti selville, että muut järjestöt eivät pidä tuon ikäistä miestä kelvollisena ja olivat haluttomia hyväksymään häntä, vaikka kentällä oli suuri tarve lääkäristä. Niinpä he päättivät siirtää päätöksen valiokuntaan, joka edusti SIM:iä Liverpoolissa. Täysin omistautunut Liverpoolin valiokunta alkoi tutkia asiaa välittömästi. He kauhistuivat, kun saivat tietää, että Stirrett oli majoittunut slummialueelle. He eivät tienneet, että tämä oli valinnut köyhien seurassa asumisen, jotta voisi joka aamu todistaa Mestaristaan avoimen Raamatun kanssa, antaa todistuksensa ja tarjota rukouspalvelua. Kerran eräänä myöhäisenä iltana hän oli kadulla lukemassa Raamattuaan katulampun juurella, sillä hän oli antanut vuoteensa eräälle kodittomalle miehelle tuoksi yöksi. Kurssin loppupuolella Stirrett kirjoiti lyhyesti Toronton Lähetysneuvostolle, että hän oli suorittanut trooppisen lääketieteen kurssin ja, vaikka hänen oli vaikea ymmärtää, miksi hän ei ollut saanut heiltä päätöstä, hän oli varannut itselleen paikan laivasta, joka purjehti Länsi-Afrikkaan seuraavalla viikolla. Siellä hän suuntasi kulkunsa SIM:in kenttäasemalle ja pyysi aseman päällikköä selvittämään, onko hänet hyväksytty vai hylätty. Neuvosto päätti opastaa päällikköä ottamaan Stirrett töihin koeajaksi. Heidän oli vaikea käsittää, että kukaan lahjoittaisi Lähetykselle kaksi apteekkia, neljä huoneistoa ja lisäksi osakkeita ja arvopapereita tuhansien arvosta ja lähtisi lähetyskentälle ilman hyväksyntää. He vastasivat ehdottaen, että he hallinnoisivat omaisuutta Stirrettille ja lähettäisivät voitot hänelle. He nimittäin pelkäsivät, että hän myöhemmin katuisi niitä askeleita, jotka oli ottanut ja jättäisi Lähetyksen. Kuinka vähän he ymmärsivätkään täydellisestä omistautumisesta, joka tätä miestä ja Jumalan Henkeä liikuttavat! Vastakirjeessään Stirrett kirjoitti, että yhtä totisesti kuin Barnabas päätti myydä maansa ja tuoda rahat apostolien jalkain juureen, samoin hän tunsi olevansa johdatettu antamaan kaikkensa Lähetykselle ja elämään samaa elämää uskosta kuin muutkin lähetetyt henkilöt. Kerry Lovering The Pioneer who never had a call Toimitettu
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=