Inga Grönlundin ”perinnehuone” on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalista. Seinällä olevat päreet on tehty Taivassaloseuran kurssilla. Julkisivusta löytyy myös Taivassalon kirkon vanhan katon paanuja. Alden-alus on Ingan tiedon mukaan rakennettu Uudessakaupungissa. Inga Grönlundin teoksessa on tekstiä Volter Kilpi -teoksesta Alastalon salista. Inga Grönlund on maalannut lapsesta alkaen. Seinällä on omia maalauksia. Vuotta myöhemmin hän lähti Mynämäelle opettajaksi LounaisSuomen Käsi- ja taideoppilaitokseen. Opiskelujen myötä hän eteni aikuiskoulutusjohtajaksi sekä Turun Ammattikorkeakoulussa muotoilun koulutuspäälliköksi. Työ piti muualla, mutta viikonloppuisin hän ajoi usein Taivassaloon. Kotisaaren Patakahjan synnyinkoti myytiin 2020, mutta sitä vastapäätä oli vanha kalanperkaamo. Sen tontille Inga päätti rakentaa oman rantpuarinsa, perinnehuoneensa. Sitä varten hän oli säilyttänyt kalastajasuvulta säilynyttä esineistöä, kierrellyt huutokauppoja ja kirpputoreja sekä keräillyt kaikkea mahdollista kalastukseen liittyvää esineistöä. – Tuttava juuri soitti Turusta, että täällä olisi myynnissä veneen pronssipotkureita. Tinkasin hintaa ja ostin kaksi, Inga Grönlund naurahtaa. MUTTA tätä hetkeä ennen piti tehdä vielä yksi työura. Inga Grönlund halusi mittauttaa työelämänmarkkina-arvonsa vielä kerran. Vankilamiljöö ei ollut Ingalle tuttu, mutta vankilassa työskentelevä tuttava oli päätellyt, että Inga sopisi vankilan johtoon. – Oma poika oli vankilassa vartijana, että ehkä sekin sitten antoi pontta hakea virkaa. Hän tuli valituksi. Inga vastasi Turun vankilassa muun muassa vankien työtoiminnasta, vapaa-ajantoiminnasta sekä sosiaali- ja psykologipalveluista. – Ehdin olla Kakolassa vain 1,5 kuukautta, kun vankila siirtyi Saramäkeen. Sinne loin organisaation, hän kertoo. KYMMENESSÄ vuodessa vankiaines muuttui rajusti. – Viime vuosina oli tyypillistä, että vangilla ei ollut minkäänlaista työtaustaa, tai jos oli, se oli rikollisesta toiminnasta. Lisäksi oli vankeja, jotka olivat päihteiden käytön seurauksena todella huonokuntoisia. Apulaisjohtaja sai usein viestejä vangeilta. Valitettavaa riitti. – Työssä piti osata tyyrätä sanansa, sillä aika herkästi sai vastata myös eduskunnan oikeusasiamiehen kyselyihin. Vankilatyössä tärkeintä oli osata sulkea ovi. – Työt piti jättää muurien sisäpuolelle, muuten sitä työtä ei jaksaisi. Vankilatyö vaatii tietynlaisen päänupin ja että mutterit ovat järjestyksessä. VUONNA 2017 Inga Grönlund jäi eläkkeelle, ja sen jälkeen kiirettä vasta on pitänytkin. Taivassalo-seuran puheenjohtaja, Kustavin Taideyhdistyksen aktiivi, vanhojen tavaroiden keräilijä sekä perinnehuoneen rakentaja on koko ajanmenossa tai pakertamassa. Tätäkin haastattelua soviteltiin monta kertaa. Haastattelu tehdään Ingan rakkaimmassa paikassa, josta on suora näköala Patakahjan saarelle. Vanhan kalanperkaamon paikalla on nyt hauskannäköinen rantpuar, joka on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalista. – Purimme saarelta kaksi mökkiä ja kuljetimme hirret meren yli. Hirsistä rakennettiin sitten tämä minun perinnehuoneeni, Inga esittelee persoonallista ranthuonetta. RAKENNUS on täynnä vanhaa esineistöä, lähtien isoäidin isoäidin lakanamankelista vuodelta 1759. Pääosin talossa onmeriaiheista tavaraa, kuten merikortteja, ahtersteevi, verkkohanko, kalvetteja, verkkoja, verkkokorkkeja, kuku eli verkonmerkki ja Inganmeriaiheisia maalauksia. – Tällä perinnehuoneella haluan kunnioittaa kalastajien, isäni ja isoisäni, perintöä. KAIKEN takana on myös vahva suhde mereen. – Sain kerran työtarjouksen Lahdesta. En ottanut sitä vastaan, koska Lahdessa ei ole merta. En voisi elää paikassa, jossa ei näe merta, Inga Grönlund kiteyttää saaristolaisen sielun. Perinnehuoneella haluan kunnioittaa kalastajien, isäni ja isoisäni, perintöä. KUVAT: TEIJA UITTO
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=