32 Katja Kaartinen Mikko Vikman oli 6-vuotias, kun hän osti ensimmäisen autonsa. Kauppaa hän hieroi vanhempiensa tuttavan kanssa, joka myi metsässä pidempään hylättynä ollutta vanhaa autoa. – Ilmaiseksi hän ei autoa suostunut antamaan, joten tiukkojen neuvotteluiden jälkeen auton hinnaksi sovittiin 50 penniä. Kyseessä oli brittiläinen Triumph Herald -auto, josta ei ikinä tullut ajokuntoista ja jossain vaiheessa vanhempani hävittivät auton pois pihaa rumentamasta, Vikman muistelee. BRITTIAUTOMENNEISYYDESTÄÄN huolimatta Vikman liputtaa nykyään klassisten jenkkiautojen perään ja viidestä miehen autosta jenkkirautoja on tällä hetkellä neljä. Tallissa on vuoden 1951 HudsonHornet, vuoden 1984 Chevrolet Stepside ja vuoden 1987 Chevrolet Fleetside. Tällähetkellä aktiivisimmassa kesäautokäytössä miehellä on elegantin kermanvalkoiseksi maalattu ja herkullisella mansikanpunaisella nahalla verhoiltu vuoden 1962 Chevrolet Impala. – Impalani oli lähes nykyisessä kunnossa, kun sen ostin. Joka talvi yritän kuitenkin tehdä jonkun isomman kokonaisuuden kuntoon ja olen tähän mennessä tehnyt autoonmoottoriremontin ja uusinut sisustan. Seuraavaksi vuorossa on maalaus ja uuden rättikaton asennus, Vikman kertoo. Vikmania kiehtoo kyseisen aikakauden Impalaautoissa näkyvä kaiku 1950-luvun avaruustyylisuunnasta ja kromin säihkeestä. AUTOMENNEISYYS ja kiinnostus jenkkiautoihin yhdistää Vikmania ja hänen ystäväänsä Miki Helmistä. Ensimmäisen kerranmiehet tapasivat vuosituhannen alkupuolella paikallisen varaosamyymälän tiskillä ja siitä eteenpäin juttua on riittänyt. – Jos ei peltoautoja lasketa, niin hankin ensimmäisen oman autoni 16-vuotiaana. Se oli Ford Taunus,mutta joku taisi lopulta ajaa traktorilla sen yli. Sen jälkeen ostin toisen Taunuksen ja rakensin sen alusta lähtien uusiksi, Helminen muistelee. Miehen into jenkkiautoihin on saattanut tulla verenperintönä, koskaHelmisen vanhemmilla oli aikoinaan harrasteautoja. – Se oli silloin 1970–1980-luvuilla, jolloin Uudessakaupungissakin elettiin rokkikulttuurin kovinta kultakautta. Sen jälkeenminä synnyin ja autoharrastus taisi jäädä heillä vähän vähemmälle, eikä jenkkiautojen omistajiinkaan liitetä enää sellaista rokkikukon mainetta, Helminen toteaa. TÄLLÄ hetkellä Helminen omistaa kuusi autoa, joista harrasteautoiksi hän laskee kolme. Tallissa on vuoden 1955 Ford-merkin Mercury Monterey sekä kaksi Ford A-coupe -sarjan hot rod -autoa vuosilta 1930 ja 1931. Tämän kesän suurimmat kilometrilukemat hän ennustaa ajavansa sähäkän tulenhehkuisen oranssilla hot rod -autollaan, jossa on kynäruiskulla maalatut kuvioinnit. –Hankin auton valmiina vuonna 2020. Tai ainakin kuvittelin hankkineeni sen valmiina, koska ajoin sillä yhden kesän ja totesin, etteivät ajo-ominaisuudet ja odotukseni kohtaa. Sen jälkeen purin auton gramman palasiksi ja rakensin sen uusiksi, Helminen paljastaa. Alan harrastajille on tärkeää, että autoissa käytetään mahdollisimman paljon alkuperäisen aikakauden osia. – Löysin autooni Yhdysvalloista alkuperäiset vuoden 1929 etulamput, Helminen kehaisee. HOT ROD -autojen käsite syntyi alun perin 1920-luvun Yhdysvalloissa. Alkujaan termillä tarkoitettiin varastettuja autoja, jotka oli purettu ja koottu eri osista uudestaan tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Hot tarkoittaa tässä yhteydessä terminä käsiä polttavan kuumaa ja rod muokattua moottoria. –Hot rodeilla on aikoinaan ajettu hiekkaranta- ja katuautokisoja, joten autojen historia kiehtoo minua. Rodit ovat kevyitä autoja, joissa esimerkiksi 200 hevosvoimaa vastaa jo aika isoa vääntöä. –Näitä autoja voisi kutsua isojen poikien rakennussarjoiksi, koska vielä nykyäänkin alan harrastajat muokkaavat tehdasversiot niin, ettei alkuperäisestä jää kuin kuori, Helminen kuvailee. YHDYSVALLOISTA Suomeen tuotuja klassikkoautoja on Helmisen mukaan joka tapauksessa muokattava, koska turvamääräykset ovat muuttuneet historian saatossa. –Turvavöitä näissä autoissa ei ole koskaan ollutkaan, joten ei sitä vaadita nytkään, mutta Suomen vaatimuksiin on vahvistettava koria ja lisättävä suuntavilkut, jos niitä ei alkuperäisessä mallissa ole. – Sekä ainakin yksi etulasin pyyhkijä, koska hot rodilla ajetaan sateen sattuessa sateella, Helminen naurahtaa. YLEENSÄ autoharrastajapiireissä tähdätään siihen, että viimeistään vappuna auto olisi liikenteessä. Kausi kestää niin pitkään kuin säät sallivat. –Odotan koko talven kesää, että pääsen auton rattiin, mutta toisaalta kesän ajan odotan syksyä, että pääsen takaisin talliin puuhailemaan autojen kanssa, Helminen sanoo. –Autoharrastajalle tärkeintä on se fiilis, joka tuFord A-coupe ●●Vuosimallia 1930 ●●Valmistaja Ford Motor Company ●●Koneena 3,9-litrainen flathead V8 ●●Kuluttaa kaiken, mitä tankista löytyy ●●Miki Helmisen omistukseen vuonna 2020 Sen jälkeen purin auton gramman palasiksi. Miki Helmiseltä löytyy kaksi Ford A-coupe -sarjan hot rod -autoa vuosilta 1930 ja 1931. Mikko Vikmania kiehtoo Chevrolet Impalassa oleva avaruustyyliajan kaiku ja kromitehosteet. Miki Helminen hankki hot rodinsa ”valmiina” vuonna 2020, kunnes yhden kesän ajettuaan hän totesi, etteivät ajo-ominaisuudet vastaa hänen toiveitaan. Oli aika rakentaa auto uudestaan.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=