11 www.salonseurakunta.fi RIITTA KOIVISTO Terhi Lehtovaara luki tammikuussa Salon seurakunnan hoivamuusikkoilmoitusta. Paikka tuntui kovin oman näköiseltä: – Olisin voinut vastata jokaiseen kysymykseen ”kyllä… kyllä…”. Päätyöpaikka Turun konservatorio voisi nyt 18 vuoden jälkeen vaihtua seurakuntaan. Perheenkin puolesta muutos olisi mahdollinen. Työkalupakissa on musiikkikasvatuksen opinnot, laulu- ja musiikkiterapiaopinnot. Työtaustassa muskaria, kuoroja, koulutusten suunnittelua kirkon työntekijöille ja kulttuurihyvinvointihankkeita, yksi esimerkiksi orkesterimuusikoiden hoivamusiikkikurssilaisten kanssa. Seurakunta työpaikkana on satunnaisia sijaisuuksia ja esiintymisiä lukuun ottamatta uusi, mutta kirkon toiminta on tuttua jo lapsuudesta saakka. Kaksivuotiaasta teini-ikään Terhi asui Etiopiassa. Lähetystyöntekijöiden lasten Suomi-koulussa musiikkiresurssit olivat niukat, mutta opettajat ammensivat lapsille kaikkensa ja kirjat laulettiin puhki. Musiikki loi yhteisöllisyyttä ja vahvisti suomalaista identiteettiä. Musiikki vaikuttaa kaikkiin. Lajistaan riippumatta. Siinä on hoivamusiikin perusta. Eikä työn kohderyhmää ole rajattu vain seurakuntalaisiin tai tiettyyn ikäryhmään, ja työhön rohkaistaan mukaan harrastelijoitakin. – Jokainen pystyy toimimaan hoivamuusikkona – tietyllä tapaa. Apuna voi käyttää kuunneltavaa musiikkia tai voi lähteä liikkeelle vaikka hyräilystä ja hengityksestä ja silityksestä. Erityisesti lempimusiikki vaikuttaa ja kuntouttaa. Ajatus jonkinlaisesta omasta musiikkitestamentista tai kulttuurihoitotahdosta kannattaa ottaa harkittavaksi sen varalta, ettei ehkä joskus pysty ilmaisemaan itseään. – Kaikkea maailman musiikkia en pysty toteuttamaan, mutta kauhean hauskaa on, jos onnistuu jäljittämään jostakusta, joka ei kunnolla puhu, mitä kappaletta hän nyt muistelee. – Kun se osuu kohdalleen – ne on tosi kivoja hetkiä! Musiikki hoitaa myös hengellistä elämää. Laulut sanoittavat omia ajatuksia ja tunteita. Mutta jokaisessa kohtaamisessa täytyy edetä toista kuunnellen, Terhi painottaa. Uuden työn alussa pitää kartoittaa työkenttää, tutustua eri yhteistyötahojen toimijoihin ja musiikin harrastajiin. Ensimmäiselle kenttäkeikalle Terhi pakkaa luultavasti laulukirjoja, rytmisoittimia ja ehkä kitaran tai ukulelen tai – kunhan sellainen ehditään saada! – kahdestaan soitettavan yhteiskanteleen. Omaa muusikkouttaan Terhi Lehtovaara tulee toteuttamaan mm. osallistumalla kanttoritiimin konsertteihin ja harjoittamalla Jouluoratorion kuoroa. Mutta uuden työn illat ja viikonloput ovat enimmäkseen vapaat. Niiden viettoa voi suunnitella vaikka Turun junassa musiikkia kuunnellen ja puikkoja kilistellen. Metsässä kävelyä, koiran kanssa touhuamista, kulttuuriharrastuksia… Tervetuloa, hoivamuusikko! Terhi Lehtovaara vie diakonia- ja musiikkityön yhteisenä työntekijänä musiikkia salolaisille, joita seurakunnan musiikkitilaisuudet eivät muuten tavoita. RIITTA KOIVISTO Miten voi jäädä eläkkeelle, kun ura on huipussaan? Kun on kehittänyt menetelmän, josta ollaan kiinnostuneita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin? Tuula Valkonen aikookin jatkaa Deep Talk -menetelmän kanssa työskentelyä myös eläkkeellä. Kansanomainen nimi Deep Talkille on ”hyvyyden kielen oppimisen menetelmä”. Ja jos haluatte pikaisesti vilkaista tietoa tästä Tuulan kehittämästä työkalusta, hakekaa kirjastosta kirja ”Deep Talk – tunnista yhteisön voima”, googlatkaa tieteellisiä artikkeleita ja tutustukaa vaikka Turun yliopiston tutkimuksiin. Eikä haittaa, jos teillä on tuntumaa Montessori-pedagogiikkaan, kielikylpymenetelmään, työnohjauksen haasteisiin ja Godly Playhin, joka Tuulan ansiosta tunnetaan jokaisessa päiväkodissa Salossa. Godly Play on tarinallinen menetelmä, jossa lapsille opetetaan Raamatun kertomuksia. Ja lopuksi virkistäkää muistianne myös Arkkihiippakunnan vuonna 2015 lastenohjaaja Tuula Valkoselle myöntämästä Arkkipooki-palkinnosta. Tai sitten voitte tehdä kuin minä. Istua Tuulaa vastapäätä, katsoa kuinka hän levittää auki suuren säkin, jossa on kaunista hiekkaa, kuunnella hiekan suhinaa ja rauhallista kertomusta, joka alkaa: – On olemassa avoin paikka. Paikka, missä ihmiselle on tapahtunut niin paljon. Siellä oli myös tämä autiomaa, jossa yleensä ei ollut mitään... Samalla tavalla Tuula aloittaa Deep Talkin esittelyluennon jossain ulkomaisessa yliopistossa: hiekkasäkin avaamisella ja jollain kertomuksella, joita on valikoimassa paljon, eri puolilta maailmaa ja vanhimmat jo 5000 vuotta vanhoja. – Me otetaan iankaikkisten kertomusten lahjat käyttöön tähän päivään. Sitähän teologiakin on. Pöydällä olevassa Autiomaassa on pian myös kaksi kulkijaa ja arvokas kivi. Kohta meidän on aika miettiä, mitä arvokasta elämässämme tällä hetkellä on. Asiat piirtyvät hiekkaan. Ja siellä on myös se, mitä ei sanottu ääneen. Tuulan listassa on paljon kiitollisuutta työstä, jota hän kutsuu intohimotyöksi. Työnantaja on ollut arvostava ja antanut kehittää uutta. – Pistän arvokkaisiin asioihin koko työuran käänteineen. – Olen saanut kulkea monien varhaiskasvatuksen ihmisten kanssa vuodesta 2002. – Olen kohdannut monia salolaisia työnohjauksen ja ratkaisukeskeisen lyhytterapian merkeissä – ilmaiseksi, kiitos Salon seurakunnan maksamien koulutusten. Se on tuottanut paljon iloa ja tyydytystä. – Voin laittaa tähän vielä sellaisen suuren asian kuin rakkaus. Että kykenisi rakastavalla katseella katsomaan kaikkia ihmisiä ja myöskin itseä. – On sellainen olo, että olen ihan oikeassa paikassa taas tänään, Tuula huomaa. Seuraava etappi palvelutyössä on Deep Talk -retriitti Itä-Suomessa. ”Kiitos intohimotyöstä!” Pöydällä on Tuula Valkosen kehittämä Deep Talk -työkalu. Se kehittyi keskellä monia ammatillisia haasteita ja kaipuuta hyvään elämään. – Hiekalla on Tuulan ja haastattelijan elämän tärkeitä asioita eräänä elokuun päivänä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=