4/2022 16 RIITTA KOIVISTO Teija Haltia oli keväällä elämänsä ensimmäisessä retriitissä Naarilassa. Seuraava on vuorossa heti syyskuussa, sillä retriitit ovat saaneet Teijasta heti aikamoisen fanin. Vakava onnettomuus alkuvuodesta 2020 on vaikuttanut kaikkeen. Ennen sitä oli ”entinen elämä”, joka täyttyi kuin itsestään työpäivistä ja vapaapäivistä ja niille järjestetystä ohjelmasta – sen kummemmin miettimättä. Heti onnettomuuden jälkeen ei retriittiä myöskään olisi voinut ajatella. – Olen ollut paljon, paljon kipeämpi ja huonompikuntoisempi. Sitten vielä nukut jossain vieraassa paikassa… se ei olisi ollut mun juttu. Nyt pystyn olemaan ja kulkemaan, se on ihan eri tilanne. – Kävelen, ajan autoa ja olen ulkoisesti terve, mutta on kovat kivut niskassa ja käsissä. Se retriitin omituisin asia? Viime kevään retriitti taisi löytyä ihan seurakunnan tavallisista ilmoituksista. Yhdestä asiasta piti kuitenkin soittaa vetäjälle etukäteen: – Ollaanko siellä ihan oikeasti vain hiljaa? Eihän sitä osaa ihminen syödäkään… että ruokapöydässähän ihmiset keskustelee! Mutta se meni ihan hyvin. – Alkuun ajattelin, että ei ole totta, haarukat vain helisee ja muuten on hiljaista… joku ryystää maitoa ja kaikki äänet kuuluu helposti, mutta ei se ollut yhtään häiritsevää. Jokainen kulki rauhallisesti, otti hiljaksiin ruuan ja meni yksinänsä syömään johonkin ja toinen meni parin tuolin päähän ja… se oli ihan luksusta. – Ei moikattu, kun nähtiin käytävällä, ei edes oikeastaan katsottu päin. – Saunassa meinasin jotain sanoa, Teija muistaa, mutta kyllä kaikki osasivat ottaa sen niin että oltiin hiljaa. Sai olla ihan keskittynyt omaan itseensä. Kiinnostusta saa toteuttaa itselle sopivaan tapaan ja tahtiin Teija Haltia ei koe varsinaisesti etsivänsä seurakuntaa saati että haluaisi ”himouskovaiseksi” mutta: – Haen jotain – en tiedä edes, mitä – yhteyttä tai turvaa – tai että voisin olla kiitollinen. Olen kiitollinen, että olen hengissä ja kävelen, mutta toivon jotain henkistä hyvinvointia ja hyvää oloa. – Kun aivan terve ihminen on sekunnissa vammainen, niin se on niin kova kriisi ja tragedia. Se on rankkaa myös henkisesti. – Armollisuus itseään kohtaan, sitä mä etsin. Retriitillä oli hyvä olla hiljaa omien ajatusten kanssa ja kuitenkin ihmisten joukossa. Siellä on turvassa ja siellä on kuitenkin hengellisyyttä. – Sitäkään ei ole onneksi yhtään liikaa. Sitä ei tyrkytetä millään tavalla. Se on just sellaista ihanaa. – Tarvitsen elämään rauhaa, ja mikäs sen parempi kuin retriitti. – En ole ainakaan katunut, että menin sinne. Enhän lähtisi uudestaan, jos siellä olisi ollut jotenkin epämiellyttävää. Rauhaa rakastavan paikka Aamulla osallistujat herätettiin ihanalla äänimaljalla. Ääni oli kumiseva ja siinä oli pieni rytmi. Aamiaiselle sai mennä ihan rauhassa. Oli aamuhartaus ja pari muutakin päivän mittaan, ja sunnuntaiaamuna messu, jossa saatiin ehtoollinen. – Laulettiin vähän jotain virttä. Silloin sai vähän kurkkua selvitellä. Paitsi että retriitin ohjaajien kanssa oli mahdollista sopia keskusteluja. Väliajoilla saattoi käydä vaikka kävelyllä ja täyttää ristikoita. Tai nukkua. Kun sunnuntaina kamppeet oli pakattu ja mentiin päättölounaalle, voitiin jo jutella. Jos jotain seuraavalla retriitillä voi parantaa, niin Teija on päättänyt, että kännykkä jää autoon. Vaikkei siitä tullutkaan kuin vähän säätiedotusta ja Facebookia vilkaistua. – Ajattelen, että pitäisi olla mahdollisuus kaikille kiireisille, hektistä elämää eläville perheenäideille mennä tällaiseen, viikonlopuksi hiljaisuuteen. – Varmaan tekisi kuule hyvää kaikille, Teija Haltia päättää. Retriitti oli luksusta Tuntuuko siltä, että on tullut taas hiukan tehtyä töitä? Paluu koronasta normaaliin kummeksuttaa? Tai että muuten vaan olisi tauon paikka? Että olisi syytä uudestaan opetella hengittämään kaikessa rauhassa sisään ja ulos? Paimion ja Salon seurakunnat järjestävät yhteistuumin ja vakain aikein retriitin miehille Paimion Rantalan leirikeskuksessa pe–su 7.–9.10.2022. Äijäretriitti on mahdollisuus pitää hengähdystaukoa. Saa jättää arjen hetkeksi taakseen – se jaksaa kyllä odottaa sen aikaa. Retriitissä hiljennetään vauhtia ja mieltä. Siellä saa olla (osan aikaa) äijästi hiljaa, mutta ollaan sitä porukalla – kaveria ei jätetä. Retriitissä ei velvoiteta olemaan tietyllä ”oikealla” tavalla mitään (väkisin äijäilykään ei ole pakollista). Siellä sitoudutaan vain kunnioittamaan yhteistä oikeutta olla hiljaa ja funtsia asioita, tai olla funtsimatta, jos siltä tuntuu. Aikataulussa on väljyyttä. Papin kanssa saa jutella, mutta saa sen kanssa olla juttelemattakin. Ruokaa saa ja saunakin lämpiää. Ehtoollista jaetaan pyhäaamuna niin haluaville. Hinta salolaisilta ja paimiolaisilta 80 €, muilta 105 €; opiskelijat ja työttömät 60 € (edellyttää todistuksen esittämistä). Mahtaisiko sopia sinulle? Kokeilisitko ainakin? Ilmoittautuminen syyskuun loppuun mennessä Paimion kirkkoherranvirastoon, puh. 044 737 3500. Peruutuspaikkoja voi toki kysyä tämän jälkeenkin. Lisätiedot: Miika Rosendahl (miika.rosendahl@evl.fi, 044 737 3510) tai Timo Viitanen (timo.viitanen@evl.fi, 044 774 5295). Taideretriitti tulossa keväällä 21.–23.4.2023 Naarilan leirikeskuksessa. Lisää tietoa myöhemmin, ilmoittautuminen alkaa joulukuun alussa. Äijäretriitti Paimiossa Teija Haltia viihtyi kevään Hiljaisuuden retriitillä erinomaisesti ja aikoo pian osallistua Ruskaretriittiin, joka toteuttaa myös hiljaisuuden retriittien ohjelmaa. PIXABAY
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=