2 4/2022 Jossain joku nytkin rukoilee TIMO VIITANEN ”Älä katso syntejämme, vaan kirkkosi uskoa.” Joskus ei jaksa uskoa. Jumala näyttää etäiseltä, epätodennäköiseltä tai vihamieliseltä, tai kaikilta näistä. Aina ei jaksa toivoa. Ei näytä siltä, että asiat voisivat muuttua paremmiksi. Eikä aina jaksa luottaa; ei varsinkaan sellainen ihminen, jonka luottamus on tarpeeksi usein tai tarpeeksi pahoin petetty. Onko uskolla, ja erityisesti kristinuskolla, mitään virkaa sellaisessa tilanteessa? Uskon, että on. Ehkä varsinkin silloin. Kristitty nimittäin ei uskoskele yksinään, omassa nurkassaan. Hän on aina, tiedostipa sen tai ei, osa maailmanlaajuista kristittyjen yhteisöä. Ja jossain aina joku rukoilee. Jossain joku uskoo ja luottaa, jossain joku toivoo. Jos juuri nyt minä en jaksa, joku muu jaksaa. Jos minä en juuri nyt usko, jonkun toisen usko kantaa minuakin. Jos minä en jaksa toivoa, jonkun muun luottamus siihen, että tästä selvitään, antaa minullekin voimia. Näin kirkko uskoo, toivoo ja luottaa. Näin se rukoilee. Ja rukous yhdistää meitä toisiimme: näin kirkko rakastaa. Jos en itse juuri nyt jaksa, toisten usko ja luottamus antaa virtaa minullekin. Juuri nyt minun ei tarvitse jaksaa, jos en jaksa. Joku muu aukaisee latua. Kristus itse rukoilee kanssasi ja puolestasi, ja hänen rukouksiinsa liittyy koko kristillinen maailma. Jos et tänään itse jaksa, se riittää sinulle. Ja joskus vielä, kun voimasi elpyvät, voit kenties itse pienen matkaa kantaa jonkun toisen taakkoja. Mutta se on sen ajan murhe. Tai paremminkin: se on sen ajan ilo. UNSPLASH Tätä kirjoittaessani on kesä aivan konkreettisesti vaihtumassa syksyksi. Kauniit kesäpäivät näyttävät olevan ohi, ja ilma on muuttunut selkeästi syksyiseksi. Toki syksy voi olla myös omalla tavallaan kaunis, jopa kaikkein värikylläisin vuodenaika. Tähän vuodenaikojen vaihteeseen, kuten aina muutoshetkeen, sisältyy samaan aikaan haikeutta menneestä, mutta myös uuden odotusta. Syksy aloittaa jälleen moninaiset harrastukset ja seurakunnallinen toimintakin alkaa monimuotoisena. Syksyn ensimmäinen numero on perinteisesti sisältänyt paljon tapahtumatietoja, niin nytkin. Toivottavasti niistä löytyy kaikenikäisille osallistumisen mahdollisuuksia. Seuraava lehden numero on varsinainen vaalinumero. Tässä lehdessä on kuitenkin jo ennakkotietoja tulevista seurakuntavaaleista. Ehdokasasettelu on vielä käynnissä, joten kannattaa harkita ehdokkaaksi ryhtymistä. On tärkeää, että ehdokkaiden joukossa on jo pitempään mukana olleita kokeneita luottamushenkilöitä. Yhtä oleellista on, että luottamuselimiin tulee myös uusia jäseniä. Kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä listojen yhdyshenkilöihin ja lähteä mukaan. Maailma muuttuu, niin seurakuntakin. Ensi vuonna päätetään muun muassa uudesta strategiasta. Esillä ovat myös tulevaisuuden seurakuntaliitokset, kiinteistöstrategia jne. Siis merkittäviä asioita päätettäväksi. Nyt kun pandemian rajoitukset on tältä erää purettu (toivottavasti syksy ei tuo tullessaan uusia), monet epävakaustekijät ovat kuitenkin painamassa ihmisten mieliä ja luovat levottomuutta tulevaa odottaessa. Kuluttajien luottamus tulevaan on ollut näin alhainen kolmisen vuosikymmentä sitten. Tämä kertoo selvästi siitä, kuinka maailman tapahtumat vaikuttavat jokaisen elämään. Olemme globaalissa maailmassa, jossa kriisien vaikutukset koskettavat kaikkia. Joihinkin uhrauksiin on varauduttava, osa on jo toteutunutkin. Ongelmista merkittävin on tällä hetkellä kuitenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja ukrainalaisten kärsimykset. Ukrainalaisten tukeminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, tähänkin on varauduttava. Seurakunta on täällä juuri sitä varten, että huolien, epävarmuuksien ja väsymyksenkin aikoina se pyrkii olemaan tukena ja mahdollisuuksien mukaan apunakin. Hyvää ja kaunista syksyä Timo Hukka kirkkoherra Vuodenajan vaihtuessa Pääkirjoitus
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=