6 SALON SEUDUN SANOMAT | TORSTAINA 2. KESÄKUUTA 2022 SUVILEHTI SSS | Kirsi Siekkinen kirsi.siekkinen@sss.fi Lättähattujuna keskellä pihapiiriä Perniön maaseudulla on jokseenkin hämmentävä näky. Hämmennys ei varsinaisesti vähene, kun vaunun emäntä Eeva-Liisa Kainulainen johdattelee peremmälle. Vaunun keulassa odottaa viittä vaille valmis kampaamo pesupaikkoineen, peremmälle on sisustettu salonki Idän pikajunan henkeen kristallikruunuineen ja ruusukkeen muotoisine kattokoristeineen. Mitä ihmettä? – Mietin, että entä jos olisikin kotona pieni kampaamo. No, sitten lähti vähän lapasesta, Eeva-Liisa Kainulainen naurahtaa. Idea kampaamosta jäi muhimaan, kun Eeva-Liisa Kainulainen luopui taannoin Perniön kirkonkylällä sijainneesta yrityksestään. Kun hänen puolisonsa, Håk-Graniitin yrittäjä Mauri Kainulainen huomasi netissä myynnissä olevan junanvaunun, pariskunta alkoi ideoimaan. Eikä ideoilla ole ollut loppua. – Junalla pitää tietysti olla asema ja asemaravintola. Tulossa on perinteisen juna-aseman näköinen 1950–60-luvun tyylinen rakennus, jossa on kahvila. Sen viereen tulee pienempi huoltoasemarakennus, jossa sijaitsee vessa. Ja kun junalta on aina päässyt jatkamaan matkaa linja-autolla, paikalle tulee bussi, Mauri Kainulainen kertoo. Asemarakennuksessa on jo pohjavalut tehty, ja vanha linja-auto odottaa kunnostusta. Kainulaiset ovat jo ostaneet ajan henkeen sopivia sisustuselementtejä ja kalusteita tähtäimenään heidän nuoruusvuosiensa, 1960- ja -70-lukujen tyyli. – Tulossa on meidän näkemyksemme, ei museota. Emäntä kuvasi hyvin, että tämä on aikuisten leikkimökki. Meidän mikä-mikämaamme. Aseman parkkipaikkaa varten Mauri Kainulaisella on ostettuina kymmenkunta vanhaa jenkkiautoa. Kainulaisten lättähattu on viralliselta nimeltään Dm7, numeroltaan 4153 ja Valmetin tekemä. Se on otettu liikenteeseen tammikuussa 1960. Moottoroitu kiskobussi kuljetti matkustajia kymmeniä vuosia, kunnes siihen tuli vaurio vuonna 1986. Käytöstä poistettu lättähattu sai uuden omistajan Itä-Suomesta. Mauri Kainulaisen tietojen mukaan vaunu vaihtoi omistajaa useampaan kertaan ja matkasi pitkin Pohjois-Karjalan peltoja. Viimeisin sijainti ennen Perniön Lemun kylää oli Outokummun pikkukaupunki. – Aina on joku meinannut tehdä jotain, mutta puhti on loppunut kesken. Lättähattu saapui pääteasemalleen Perniöön lavetin kyydissä. Kunto oli kehno: rohjake ja ruostemöykky, kuten Eeva-Liisa Kainulainen kuvailee. Homettakin piisasi. Kainulaiset tarttuivat työhön. He purkivat, hioivat, maalasivat, kunnostivat ja ihmettelivät, miten joka ikinen kattolevy voi olla erikokoinen. Urakassa ei ole laskettu tunteja eikä euroja. – Puulistoja meni reilut 500 metriä. Ne on leikattu pöytätasoon tarkoitetusta kovapuusta viiden millin suikaleiksi, Mauri Kainulainen kuvailee – Löysimme onneksi värikoodin, jotta junaan saatiin lättähatun oikea sävy, Eeva-Liisa Kainulainen iloitsee. Junan alla on tietysti kiskot. Ne löytyivät Mauri Kainulaisen tuttavan mökiltä. Ravintolakäyttöön tarkoitetut kestävät penkit ovat Saksasta, koristeet Ruotsista. Alkuperäisistä hattuhyllyistä jäljelle jäi vain yksi, muut oli aika turmellut. – Lättähattujen alkuperäisosat ovat haluttua tavaraa, eikä niitä ole myynnissä missään, Mauri Kainulainen sanoo. Matkailijoille avautuvan kokonaisuuden nimeksi tulee Kainolan asema, joka juontaa juurensa Eeva-Liisa Kainulaisen isän nimestä. Kaino Järvelä lohkoi tyttärelleen Lemunkartanon tilasta tontin, jossa sijaitsee nykyisin Kainulaisten kotitalo. Tontin nimi on Kainola. Projektin valmistumisaikataulu on vielä hitusen auki. Aseman rakennuslupa tuli vasta muutama viikko sitten, ja rakennustarvikkeilla on nyt poikkeuksellisen pitkät toimitusajat. – Tämä onmeille harrastus, emme ota stressiä. Kainulaiset arvostavat esteettisyyttä ja viimeisteltyä suunnittelua. Kaiken suola ovat yksityiskohdat, sanoo Mauri Kainulainen. Niiden on oltava harkittuja. – Jos joku vaivautuu tänne asti kahville, olisi hyvä olla tarjolla jonkinlainen ahaa-elämys. Tiedän vanhastaan, ettei tämä tule kaikkia miellyttämään, mutta ei tarvitsekaan. Eeva-Liisa jaMauri Kainulainen rakentavat lättähatun ympärille Perniöönmatkailuelämystä, joka vie 1960-luvun tunnelmiin. PäätepysäkkinäKainola Lättähattu numero 4153 on saapunut viimeiselle asemalaiturilleen Perniöön. Eeva-Liisa Kainulaiselle rakentuu vaunuun kampaamo. KUVA T : S S S / K I R S I -MAAR I T V ENE T PA LO Juna on remontoitu perusteellisesti. Kattolistoja on yhteensä 500 metriä. Kiskobussin alkuperäinen mittaristo on tallessa. ”Emäntä kuvasi hyvin, että tämä on aikuisten leikkimökki.” Mauri Kainulainen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=