SEURAKUNTASANOMAT

2 2/2021 Pääkirjoitus TIMO VIITANEN R aamatun kansien välissä asuste- lee hämmentäviä ja huolestut- tavia luontokappaleita. En tar- koita esimerkiksi paperia syöviä toukkia, vaan ihan oikeita vanhan hyvän ajan hirviöitä. Mitä siis? Vanhassa testamentissa meitä tervehti- vät Behemot ja Leviatan. Behemot elää kui- valla maalla; sen voi tavata Jobin kirjassa. Siellä Jumala runollisin sanankääntein esit- telee Behemotia Jobille esimerkkinä hie- nosta, mahtavasta ja pelottavasta luomis- työn tuloksesta. Koetapa piirtää kuvauksen perusteella (Job 40)! Tutkijat ovat arvelleet Behemotia virtahevoksi. Virtahevon itsensä kanta asiaan ei ole tiedossa. Leviatan puolestaan on jonkinlainen tar- kemmin määrittelemätön merihirviö. An- tiikin kansojen teknologia mahdollisti me- renkulun, muttei syvänmerensukellusta. Merimatkoilla kohdattiin satunnaisesti kai- kenlaisia syvyyksien kummajaisia; joskus niitä lienee rantaankin ajautunut tai pääty- nyt kalastajien verkkoihin. Raamattu ei ole ainoa paikka, johon on jäänyt todisteita sii- tä, mitä näistä mörökölleistä arveltiin – ja pelottaviltahan ne, pikimustat ja monesti terävähampaiset, näyttävät. Toisaalta ar- veltiin, että semmoisia kai kuuluukin juuri meren pimennoissa olla, kun kerran Luoja ne on sinne laittanut. Merihirviöstä käynee myös se jättika- la, joka Joonan kirjassa nappaa profeetan kyytiin merestä. Kalan sisikunnassa luulisi olevan outo olo, mutta Joona vaikuttaa ti- lanteeseen tyytyväiseltä – ei aiheetta, sillä hän oli sitä ennen ollut hukkumaisillaan ja on siis nyt ns. kuivilla. Myös profeetan Ju- mala-suhteeseen kalan sisukset vaikuttavat tervehdyttävästi. Vastuullinen hengellinen ohjaaja ei silti suosittelisi tätä keinoa kel- lekään: vaikka riittävän suuren ja yhteis- työhaluisen kalan sattuisi löytämäänkin, sen vatsahapot voisivat koitua matkalai- sen kohtaloksi ennen kuin hengellinen elä- mä ehtii mainittavasti virkistyä. Joona kyllä rantautuu elävänä ja jatkaa matkaansa Ni- niven kaupunkiin profetoimaan kuten piti- kin, mutta se on toinen tarina. Uudessa testamentissa hirviöt ovat käy- tännössä Ilmestyskirjan yksinoikeus: ”il- mestyskirjan peto” terminä on tunnetus- ti levinnyt yleiskieleenkin. Kirjassa on itse asiassa kaksi petoa, toinen monipäinen ja -sarvinen kummajainen, toinen taas Jee- suksena esiintyvä huijari. Kolmantena ri- koskumppanina häärii vielä lohikäärme. Vuosisatojen mittaan ovat ihmiset piristä- Ihmeotukset ja niiden raamatulliset olinpaikat neet arkensa harmautta syyttämällä mil- loin ketäkin vastustajaansa yhdeksi näistä kolmesta. Ihmisen sisäisten hirviöiden suhteen Uusi testamentti on realistinen – niitä puhutel- laan kaunistelematta suoraan kutsumani- mellä – mutta johdonmukaisen optimis- tinen: Jumala on voittanut ne. Lutheria mukaillen: näin on myös meidän elämäs- sämme. Siksi me muuten vietämme pääsiäistäkin. Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, joka ei harrasta kalajuttujen kertomista. PIXABAY S uomen Lähetysseuran Lähetys- sanomissa oli oivaltava ehdotus, kuinka seurakunnassa voitai- siin kullekin kastetulle lapselle lahjoittaa oma puuntaimi. Taloudellisena panostuksena kyse on melko vaatimatto- masta investoinnista. Tässäkin voi silti näh- dä, kuinka pienestä taimesta kasvaa suuri puu ja kuinka pienistä puroista kasvaa vä- hitellen virta. Lahjoitus liittyy Lähetysseuran laajem- paan kokonaisuuteen, jolla tuetaan kehit- tyvissä maissa toteutettavia ympäristö- projekteja. Näin autetaan heikoimmassa asemassa olevia selviämään ilmastonmuu- toksen aiheuttamista elinolosuhteiden muutoksista. Tällainen työ on erityisen tär- keää, jotta voidaan auttaa ihmisiä selviä- mään elämässä omilla perinteisillä asuin- alueillaan. Paljon on viime aikoina kannettu huolta väestön ikärakenteen epäedullisesta kehi- tyssuunnasta ja erityisesti syntyvyyden las- kusta. Seurakunnassa tämä näkyy selvästi kasteiden vähenemisenä; toki myös siinä, että myös kastettujen osuus syntyneistä on ollut laskusuunnassa. Alussa esitetty ympäristötekojen ja kas- teen yhteen liittäminen kuvaa hyvin si- tä, kuinka kaikkien huolien keskellä syntyy uutta ja syttyy pieniä toivon kipinöitä. Kas- teen liittäminen yhteisen hyvän pyrkimyk- siin antaa toivoa siihenkin, että useammilla lapsilla olisi alusta asti paremmat mahdolli- suudet elämässä selviytymiseen. Jo ennestään on mm. Salon kirkossa kas- tepuu, jossa kastettujen nimet ovat nähtä- vinä. Tuo puu saa nyt konkreettisemman muodon kasteeseen liitettävien ympäris- tötekojen myötä. Tällaisesta tulevaisuuden toivon näkö- kulmastahan on kyse myös pääsiäisessä. Edessä oleva elämän voitto kuolemasta ei turhenna kärsimysviikon synkkyyttä. Kär- simystä ei voi kieltää siksi, että edessä on odotettavissa ehkä jotakin parempaa. Mut- ta toivo auttaa kulkemaan kärsimystenkin läpi. Vanhastaan on ajateltu, että taivas on siellä, missä toiveet ovat toteutuneet, hel- vetti siellä, missä ei enää ole toivoa. Emme asu kummassakaan, vaikka maailmassa on toki paljon ihmisiä, joiden elämässä ei oike- astaan ole enää tulevaisuutta, ei ainakaan ilman yhteisiä ponnisteluja. Siinä, että puhumme kasteesta juuri pää- siäisen aikaan, ei ole tietysti mitään uutta. Kirkon alkuaikoina pääsiäinen oli nimen- omaan kasteen juhla. Pääsiäisenä kastetta- vat puettiin valkoisiin vaatteisiin, joita käy- tettiin koko pääsiäisviikon ajan. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai onkin ollut nimeltään valkoisten vaatteiden riisumisen sunnun- tai. Tuolloin pukeuduttiin jälleen arkiasui- hin. Toiselta nimeltään sunnuntai oli ”Kuin vastasyntyneet lapset”. Nimi viittaa siihen, että pääsiäinen kehottaa meitä palaamaan kasteen armoon. Kristuksen kärsimyksiin ja ylösnousemukseen kastettuina voimme käydä jälleen arkeen uudistuneina, vasta- syntyneen lailla. Ehkä haparoivin askelin, mutta kuitenkin, uuden alun alkaessa. Rauhaisaa pääsiäisen aikaa! Timo Hukka kirkkoherra Kastepuu – kastetulle oma puu?